18.shel Lappeenrannan kirkko 7.10.2001
1.vsk Luuk. 14:1-6
Virret: 272:1,4, 729, 185:1-3, 193:1- , (221, 490) 332:3-4
Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: »Onko sapattina lupa parantaa vai ei?» He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: »Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?» Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Kuvittelen olevani yksi
Jeesuksen opetuslapsista.
Olin kalastamassa Galilean
järvellä, kun Jeesus kutsui minua sanoen "Seuraa minua." Olin kuullut
Jeesuksesta aiemmin, että hän on hyvä opettaja ja että hän parantaa sairaita.
Ajattelin tarvitsevani opetusta, koska olen köyhä ja oppimaton kalastaja. Mutta
arvelin, ettei Jeesus voi minua kelpuuttaa seuraajakseen. Eiväthän juutalaisten
hengelliset johtajatkaan arvostaneet meitä. Päinvastoin he halveksivat meitä,
koska emme tunteneet lakia. Tunsimme kyllä lain, mutta emme sen kaikkia
selityksiä, isien perinnäissääntöjä. Niitä on niin mahdottoman paljon, ettei
lukutaidoton voi niitä millään hallita. Meitä halveksittiin myös sen tähden,
että teimme sapattina töitä, tosin lähinnä yötyötä. Turvasimme ihmisille
kala-aterian myös sapatiksi. Ilman meitä ei elämästä tulisi mitään. Pitäisi
elää koko sapatti ilman ruokaa. Mutta sitä ei katsottu lieventäväksi
asianhaaraksi. Sapattina työtä tekevä oli kirottu kirjanoppineiden mielestä.
Yön kalastettuamme emme myöskään olleet ahkeria synagogassa kävijöitä.
Arvatkaas, mistä syystä? Kansamme erämaataipaleelta kerrotaan ihmettä, että
perjantaina kerätty manna kesti pilaantumatta sapatin yli. Muulloin manna kesti
vain päivän. Olisipa tämä ihme jatkunut meidän päivinämme, että sapatin kala
olisi pysynyt tuoreena pyhän yli!
Me olimme eräänlaisia
”likaisen työn” tekijöitä. Meidän ansiostamme paremmat ihmiset saivat kantaa
nuhteettomuuden sädekehää. Niinpä minäkin syyllistyin. Kuvittelin, ettei Jeesus
voisi minua missään tapauksessa kutsua seuraansa. Mutta hän kutsui minut ja
veljeni. Siitä paikasta jätimme verkot, vaikka se merkitsi turvatusta
toimeentulosta luopumista.
Minuun teki vaikutuksen se, että Jeesus
kelpuutti minut oppimattoman ja fariseusten mielestä kirotun oppilaakseen.
Jeesuksen persoonassa oli myös puoleensa houkuttelevaa vetovoimaa, kharismaa.
Jeesus oli unohdetun kansan
ystävä, halveksittujen puolustaja. Hän oli heikkojen, sairaiden, jopa
vammaisten ystävä. Oli se aika erikoista ja yllättävää yhteiskunnassa, jossa
sairautta ja vammaa pidettiin asianomaisen omien syntien seurauksena tai jos ei
omien niin hänen vanhempiensa syntien seurauksena ja siis Jumalan
rangaistuksena Minä en ollut ainoa, joka sain kokea Jeesuksen rakkautta. Hän
oli valmis uhmaamaan uskonnollisia, jopa poliittisia valtarakenteita.
Uskonnolliset johtajat eivät
pitäneet Jeesuksesta. Hän oli heille kilpailija, joka opetti niin kuin se,
jolla on jumalallinen valta ja voima. Jeesus ei ollut sääntöjen orja. Hänelle
sapattikin oli ihmisiä varten, Jumalan omaan esimerkkiin perustuva vapausjulistus:
ihmisillä, jopa eläimillä on Jumalan antama vapaus levätä yhtenä päivänä
viikossa. Näytti ihan siltä kuin fariseukset ja kirjanoppineet olisivat tehneet
niistäkin Jumalan käskyistä kieltoja, jotka olivat myönteisiä käskyjä. Jeesus
taas teki kielloistakin myönteisiä käskyjä, niin kuin kerran opimme hänen
saarnastaan, jonka hän piti vuorella. Jos sanon, että se oli Jeesuksen paras
saarna, niin joku voi luulla, että muut saarnat olivat huonoja. Mutta ei
hänellä huonoja saarnoja ollutkaan. Käskyt osoittivat Jumalan hyvää tahtoa
varjella ihmisiä vahingoittamasta itseään ja toisiaan. Sen me opimme. Jeesus
takoi sen päähämme unohtumattomasti.
Minulla oli tilaisuus
seurata Jeesuksen vastustajien inhottavaa ja kieroa peliä, kun Jeesus
kutsuttiin kerran erään fariseuksen kotiin aterialle – sapattina. Kuinka jaloa
kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä, ajattelette. Mutta sitä se ei ollut. Koko
homma oli pelkkää pelleilyä. Jeesuksen toimintaa vakoiltiin ja pidettiin
silmällä. Hänet haluttiin saattaa satimeen, toimimaan vastoin lakia. Sen
perusteella hänen toimintansa voitaisiin julistaa laittomaksi ja kasansuosio
alhaisin keinoin hankituksi. Jeesus voitaisiin asettaa syytteeseen.
Olen varma siitä, että
Jeesus tiesi juonen, hän ei ensinnäkään kieltäytynyt vierailukutsusta. Hän
antoi kutsujalleen mahdollisuuden muuttua ja oivaltaa, ettei hän ollut
vaarallinen harhaopettaja, vaan jumalallisella rakkaudella ihmisiä parantava ja
pelastava Jumalan lähettiläs. Vaikka Jeesus tiesi olevansa siveyspoliisien
ankaran tarkkailun alaisena, hän toimi suvereenisti ja pelkäämättä oikeaksi
katsomallaan tavalla välittäen piut paut vastustajiensa pahansuopuudesta. Jeesus oli
taistelijaluonne. Hän oli koville kova, mutta heikoille laupias. Nyt Jeesus oli
vihainen fariseuksille ja armollinen kurjalle miespoloiselle. Jeesuksen sanat
olivat kuin kaksiteräinen miekka: "Onko sapattina lupa parantaa vai ei?”
Sanat olivat jumalallisella viisaudella lausuttuja. Omasta mielestään viisaat
fariseukset ja lainopettajat menivät aivan sanattomiksi, mutta heidän
ilmeestään näki, että he närkästyivät sydänjuuriaan myöten. Kyllähän jokainen
synagogan alakoululainenkin tiesi, mikä vaihtoehto oli oikea. Jeesuksen
sanoihin sisältyi syvä viisaus: hyvän tekemiseen on aina sopiva aika.
Fariseusten mielestä sai auttaa ihmistä vain niin paljon, että hänen tilansa ei
mennyt huonommaksi. Ihmisen tilan parantaminen laskettiin työksi. Jeesus ei
tykännyt yhtään näistä ihmisten luomista säännöistä, jotka oli myöhemmin
laadittu lain selityksiksi. Fariseukset orjuuttivat ihmispoloisia
säännöillänsä, joita heidän ei tarvinnut itse noudattaa, koska he
tiesivät, kuinka sääntöjä saattoi kiertää. Kerran Jeesus opetti meille
fariseuksista näin: "He köyttävät kokoon raskaita ja hankalasti
kannettavia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he
eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa" (Matt.
23:3). Jeesuksen mielestä selitykset turhensivat koko
lain alkuperäisen merkityksen. Niihin ei pitänyt lisätä mitään yhtä vähän kuin
poistaakaan. Sitä paitsi piti nähdä lain henki ja tarkoitus, mikä siinä oli
oleellista, "ettei metsä katoaisi puilta".
Kun olen jälkeenpäin
miettinyt Jeesuksen opetusta, minulle on selvinnyt monta asiaa. Jeesuksen
uskonto ei ole sama kuin fariseusten. Jeesus on oikea tooran opettaja. Hän
opettaa Jumalan sanaa oikein ja puhtaasti sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Laki on hänelle hyvä asia, joka suojelee ihmistä omalta ja toisten
armottomuudelta. Usko on hänelle vapautta ihmissäännöistä. Sellainen usko, joka
orjuuttaa ja ahdistaa ihmistä, on vanhan vihtahousun uskontoa. Sellainen usko,
joka vapauttaa Jumalan hyvyydestä kiitollisen ihmisen osoittamaan lähimmäiselle
rakkauden tekoja, on oikeaa uskoa. Ihmisen ei tarvitse orjailla
toisten ihmisten edessä. Jokainen seisoo tai kaatuu yksin Jumalan edessä
vastuullisena hänelle. Minäkin olen kyllä horjunut ja olen orjaillut
ihmisten edessä, mutta se on ollut minun heikkouttani.
Vuosien myötä olen tajunnut,
että uskolla ja uskonnolla voidaan myös juonitella ja pelata pelejä, jos ei
peräti huijata. Suuresti kunnioitetut ja kunnioitusta vaativat uskonnolliset
johtajat osoittautuivat pikkumaisiksi, kateellisiksi ja röyhkeiksi
juonittelijoiksi. Menetin kaiken kunnioitukseni heitä kohtaan. Jeesusta kohtaan
osoittamani arvonanto ja kunnioitus vain suureni entisestään. Olen vakuuttunut
siitä, että Jeesus on Jumalan lähettämä Messias, Vapahtaja ja Pelastaja.