18.shel Lappeenrannan kirkko 7.10.2001

1.vsk    Luuk. 14:1-6

Virret: 272:1,4, 729, 185:1-3, 193:1- , (221, 490) 332:3-4

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: »Onko sapattina lupa parantaa vai ei?» He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: »Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?» Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.

 

Kuvittelen olevani yksi Jeesuksen opetuslapsista.

 

Olin kalastamassa Galilean järvellä, kun Jeesus kutsui minua sanoen "Seuraa minua." Olin kuullut Jeesuksesta aiemmin, että hän on hyvä opettaja ja että hän parantaa sairaita. Ajattelin tarvitsevani opetusta, koska olen köyhä ja oppimaton kalastaja. Mutta arvelin, ettei Jeesus voi minua kelpuuttaa seuraajakseen. Eiväthän juutalaisten hengelliset johtajatkaan arvostaneet meitä. Päinvastoin he halveksivat meitä, koska emme tunteneet lakia. Tunsimme kyllä lain, mutta emme sen kaikkia selityksiä, isien perinnäissääntöjä. Niitä on niin mahdottoman paljon, ettei lukutaidoton voi niitä millään hallita. Meitä halveksittiin myös sen tähden, että teimme sapattina töitä, tosin lähinnä yötyötä. Turvasimme ihmisille kala-aterian myös sapatiksi. Ilman meitä ei elämästä tulisi mitään. Pitäisi elää koko sapatti ilman ruokaa. Mutta sitä ei katsottu lieventäväksi asianhaaraksi. Sapattina työtä tekevä oli kirottu kirjanoppineiden mielestä. Yön kalastettuamme emme myöskään olleet ahkeria synagogassa kävijöitä. Arvatkaas, mistä syystä? Kansamme erämaataipaleelta kerrotaan ihmettä, että perjantaina kerätty manna kesti pilaantumatta sapatin yli. Muulloin manna kesti vain päivän. Olisipa tämä ihme jatkunut meidän päivinämme, että sapatin kala olisi pysynyt tuoreena pyhän yli!

Me olimme eräänlaisia ”likaisen työn” tekijöitä. Meidän ansiostamme paremmat ihmiset saivat kantaa nuhteettomuuden sädekehää. Niinpä minäkin syyllistyin. Kuvittelin, ettei Jeesus voisi minua missään tapauksessa kutsua seuraansa. Mutta hän kutsui minut ja veljeni. Siitä paikasta jätimme verkot, vaikka se merkitsi turvatusta toimeentulosta luopumista.

 Minuun teki vaikutuksen se, että Jeesus kelpuutti minut oppimattoman ja fariseusten mielestä kirotun oppilaakseen. Jeesuksen persoonassa oli myös puoleensa houkuttelevaa vetovoimaa, kharismaa.

 

Jeesus oli unohdetun kansan ystävä, halveksittujen puolustaja. Hän oli heikkojen, sairaiden, jopa vammaisten ystävä. Oli se aika erikoista ja yllättävää yhteiskunnassa, jossa sairautta ja vammaa pidettiin asianomaisen omien syntien seurauksena tai jos ei omien niin hänen vanhempiensa syntien seurauksena ja siis Jumalan rangaistuksena Minä en ollut ainoa, joka sain kokea Jeesuksen rakkautta. Hän oli valmis uhmaamaan uskonnollisia, jopa poliittisia valtarakenteita.

Uskonnolliset johtajat eivät pitäneet Jeesuksesta. Hän oli heille kilpailija, joka opetti niin kuin se, jolla on jumalallinen valta ja voima. Jeesus ei ollut sääntöjen orja. Hänelle sapattikin oli ihmisiä varten, Jumalan omaan esimerkkiin perustuva vapausjulistus: ihmisillä, jopa eläimillä on Jumalan antama vapaus levätä yhtenä päivänä viikossa. Näytti ihan siltä kuin fariseukset ja kirjanoppineet olisivat tehneet niistäkin Jumalan käskyistä kieltoja, jotka olivat myönteisiä käskyjä. Jeesus taas teki kielloistakin myönteisiä käskyjä, niin kuin kerran opimme hänen saarnastaan, jonka hän piti vuorella. Jos sanon, että se oli Jeesuksen paras saarna, niin joku voi luulla, että muut saarnat olivat huonoja. Mutta ei hänellä huonoja saarnoja ollutkaan. Käskyt osoittivat Jumalan hyvää tahtoa varjella ihmisiä vahingoittamasta itseään ja toisiaan. Sen me opimme. Jeesus takoi sen päähämme unohtumattomasti.

 

Minulla oli tilaisuus seurata Jeesuksen vastustajien inhottavaa ja kieroa peliä, kun Jeesus kutsuttiin kerran erään fariseuksen kotiin aterialle – sapattina. Kuinka jaloa kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä, ajattelette. Mutta sitä se ei ollut. Koko homma oli pelkkää pelleilyä. Jeesuksen toimintaa vakoiltiin ja pidettiin silmällä. Hänet haluttiin saattaa satimeen, toimimaan vastoin lakia. Sen perusteella hänen toimintansa voitaisiin julistaa laittomaksi ja kasansuosio alhaisin keinoin hankituksi. Jeesus voitaisiin asettaa syytteeseen.

Olen varma siitä, että Jeesus tiesi juonen, hän ei ensinnäkään kieltäytynyt vierailukutsusta. Hän antoi kutsujalleen mahdollisuuden muuttua ja oivaltaa, ettei hän ollut vaarallinen harhaopettaja, vaan jumalallisella rakkaudella ihmisiä parantava ja pelastava Jumalan lähettiläs. Vaikka Jeesus tiesi olevansa siveyspoliisien ankaran tarkkailun alaisena, hän toimi suvereenisti ja pelkäämättä oikeaksi katsomallaan tavalla välittäen piut paut vastustajiensa pahansuopuudesta. Jeesus oli taistelijaluonne. Hän oli koville kova, mutta heikoille laupias. Nyt Jeesus oli vihainen fariseuksille ja armollinen kurjalle miespoloiselle. Jeesuksen sanat olivat kuin kaksiteräinen miekka: "Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” Sanat olivat jumalallisella viisaudella lausuttuja. Omasta mielestään viisaat fariseukset ja lainopettajat menivät aivan sanattomiksi, mutta heidän ilmeestään näki, että he närkästyivät sydänjuuriaan myöten. Kyllähän jokainen synagogan alakoululainenkin tiesi, mikä vaihtoehto oli oikea. Jeesuksen sanoihin sisältyi syvä viisaus: hyvän tekemiseen on aina sopiva aika. Fariseusten mielestä sai auttaa ihmistä vain niin paljon, että hänen tilansa ei mennyt huonommaksi. Ihmisen tilan parantaminen laskettiin työksi. Jeesus ei tykännyt yhtään näistä ihmisten luomista säännöistä, jotka oli myöhemmin laadittu lain selityksiksi. Fariseukset orjuuttivat ihmispoloisia säännöillänsä, joita heidän ei tarvinnut itse noudattaa, koska he tiesivät, kuinka sääntöjä saattoi kiertää. Kerran Jeesus opetti meille fariseuksista näin: "He köyttävät kokoon raskaita ja hankalasti kannettavia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa" (Matt. 23:3). Jeesuksen mielestä selitykset turhensivat koko lain alkuperäisen merkityksen. Niihin ei pitänyt lisätä mitään yhtä vähän kuin poistaakaan. Sitä paitsi piti nähdä lain henki ja tarkoitus, mikä siinä oli oleellista, "ettei metsä katoaisi puilta".

 

Kun olen jälkeenpäin miettinyt Jeesuksen opetusta, minulle on selvinnyt monta asiaa. Jeesuksen uskonto ei ole sama kuin fariseusten. Jeesus on oikea tooran opettaja. Hän opettaa Jumalan sanaa oikein ja puhtaasti sanan alkuperäisessä merkityksessä. Laki on hänelle hyvä asia, joka suojelee ihmistä omalta ja toisten armottomuudelta. Usko on hänelle vapautta ihmissäännöistä. Sellainen usko, joka orjuuttaa ja ahdistaa ihmistä, on vanhan vihtahousun uskontoa. Sellainen usko, joka vapauttaa Jumalan hyvyydestä kiitollisen ihmisen osoittamaan lähimmäiselle rakkauden tekoja, on oikeaa uskoa. Ihmisen ei tarvitse orjailla toisten ihmisten edessä. Jokainen seisoo tai kaatuu yksin Jumalan edessä vastuullisena hänelle. Minäkin olen kyllä horjunut ja olen orjaillut ihmisten edessä, mutta se on ollut minun heikkouttani.

Vuosien myötä olen tajunnut, että uskolla ja uskonnolla voidaan myös juonitella ja pelata pelejä, jos ei peräti huijata. Suuresti kunnioitetut ja kunnioitusta vaativat uskonnolliset johtajat osoittautuivat pikkumaisiksi, kateellisiksi ja röyhkeiksi juonittelijoiksi. Menetin kaiken kunnioitukseni heitä kohtaan. Jeesusta kohtaan osoittamani arvonanto ja kunnioitus vain suureni entisestään. Olen vakuuttunut siitä, että Jeesus on Jumalan lähettämä Messias, Vapahtaja ja Pelastaja.