2.       sunnuntai helluntaista, pöytälaatikkosaarna 14.6.2009

Matt. 16: 24-27

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan."

”Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”, kehottaa lehtiuutisen mukaan Vapaa-ajattelijain liiton ja Suomen humanistiliiton mainoskampanja, joka toteutetaan Helsingin liikennelaitoksen kulkuneuvoissa tänä kesänä. Tampereen ja Turun liikennelaitokset kieltäytyivät kampanjasta, koska se on heidän mielestään hyvien tapojen vastaista. He hyväksyvät kuitenkin mainoksen ”Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi!”

”Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”. Jälkilause on melkein suoraan Jeesuksen opetuksesta. Hänhän kehottaa vuorisaarnassaan lopettamaan murehtimisen, ei sen takia, että Jumalaa ei olisi olemassa, vaan että murehtiminen johtuu luottamuksen puutteesta Jumalaan. Jeesus sanoisi siis näin: Usko Jumalaan – lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä. Muslimit ovat ilmoittaneet loukkaantuneensa Jumalan puolesta hänen kunniansa loukkaamisesta. 60-luvun ilmapiirissä käytiin jo kristittyjen ja kulttuuriradikaalien välinen vuoropuhelu, minkä ikävät muistot eivät enää houkuttele käräjöintiin Jumalan puolesta. Mutta paheksuahan aina voi ja vielä parempi on käydä asiallista keskustelua.

Kutsu nauttimaan elämästä on ainakin houkutteleva sen tähden, että kukapa nyt ei haluaisi nauttia elämästä ja pitää hauskaa. Rippikoululaiset ilmoittavat usein syyksi rippikoululeirille tuloonsa, että he haluavat pitää hauskaa. Jälkiarvosteluissa moni toteaa, että hauskaa oli muuten, mutta oppitunnit olivat tylsiä. Mutta silti: hauskaakin oli. Edes Jumala ei pystynyt tiettävästi pilaamaan hauskanpitoa! Monella on sellainen käsitys, että kaikki hauska on takuulla syntiä.

Päivän evankeliumia lukiessa kuulostaa siltä, että Jeesus latelee kristillisestä elämästä aika synkän ja ilottoman kuvan: ”…(kristitty) kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon (teloitettavaksi astuvaa Herraansa)”. Vain tämän sanan varaan ei kyllä koko kristillistä uskoa rakenneta, mutta on hyvä todeta, ettei Jeesus houkuttele itselleen kannattajia löyhillä, helppohintaisilla, mutta pettävillä lupauksilla. Hän ei osallistu populististen seireenien lauluun, jossa ihmisiä viekoitellaan  toteuttamaan alimpien vaistojensa houkutuksia. Jeesus ei kaipaa petolliseen maailmanmenoon mukautuvia, vaan pahuutta vastaan taistelevia seuraajia. Niin kuin Jumala taistelee pahaa vastaan, niin on meidänkin kristittyinä tehtävä. Paha ei ole vain ulkopuolellamme, vaan se on myös meissä. Tarvitaan itsekuria. Tekisi mieleni vastata, että Jeesus ei vetoa ihmisen primitiivisiin vietteihin, vaan ihmisessä olevaan jaloon pyrkimykseen tavoitella totta, hyvää ja oikeaa. Ihmisessä on potentiaalia tarttua vaikeisiin haasteisiin. Moni kokeilee rajojaan myös vaikeissa, itsekieltäymystä koettelevissa tehtävissä. Armeijassakin on pyrkyä sellaisiin joukko-osastoihin, missä nuoren miehen tai naisen kestokyvyn rajoja koetellaan. Monet hakevat siis sissi- tai jääkärikoulutukseen.

Jeesus esittää rankan haasteen: pystytkö kieltämään itsesi? Jeesuksen esittämä haaste on moraalin maksiimi: on kiellettävä itsensä. Jos maailmassa olisi itsensä kieltäviä ihmisiä, niin tämä voisi olla paljon mukavampi paikka asua; enimmäkseen täällä on niitä, jotka tavoittelevat vain omaa nautintoaan ja sen saavuttaakseen ovat välinpitämättömiä toisten ihmisten tarpeiden suhteen. Ehkä käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen omien tarpeidensa tyydyttämiseksi. Jumalaa ei ole –ajattelu voi helpottaa itsekkään elämänasenteen omaksumista. Maailma on vain olemassaolon taistelukenttä, jossa vahvojen pärjäämistä edistää heikkojen sortuminen. Jokainen ihminen yrittäköön tulla toimeen niin kuin vain taitaa. Vilppiä saa harjoittaa, kunhan siitä ei jää kiinni. Jos Jumalaa ei ole, niin ei ole mitään ihmisen yläpuolella olevaa auktoriteettia, joka koskaan tulisi vaatimaan ihmistä tilille tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Luonnontieteellinen elämänkäsitys siirretään yksi yhteen moraalin alueelle. Humanistiliittoa ajatellen moraalin hylkääminen tuntuu uskomattomalta, kuinka heillä itsekritiikki on pettänyt.

Toiseksi Jeesus kehottaa ottamaan ristinsä eli jokaisen on kannettava oma taakkansa. Ei pidä vierittää omia tehtäviään toisten harteille. Ei pidä elää siivellä ja antaa toisten tehdä työt. Mutta eikö tämä kuulosta ihan kohtuulliselta vaatimukselta? Sairaisiin ja heikkoihin nähden se on kuitenkin kova vaatimus. Jeesus ei tarkoita sitä, että sairaiden ja heikkojen on tyydyttävä osaansa ja tultava omillaan toimeen. Hänen muu opetuksensa ja oma esimerkkinsä antavat ihan päinvastaisen käsityksen. Ristin ottaminen merkitsee uhrautuvaa elämäntapaa. Kun Jeesus antautui häpäistäväksi ja kuolemaan, ei hän tehnyt sitä itsensä tähden vaan toisten takia. Hän kantoi oman yhteiskuntansa mätää järjestelmää, kansansa ja sen uskonnollisten johtajienkin mädänneisyyttä harteillaan. Hän kantoi roomalaisen yhteiskunnan häikäilemättömän valtapolitiikan seurauksia. Me olemme ymmärtäneet sen niin, että hän kantoi koko maailman syntejä harteillaan. Toisten hyväksi uhrautumisen ajatus voi tuntua meistä nykyään iljettävältä. Entisaikaan äiditkin sentään uhrautuivat lastensa takia ja maanpuolustajat riskeerasivat henkensä maata ja sen asukkaita puolustaessaan. Nykyään lasten toivotaan mahdollisimman nopeasti itsenäistyvän ja tulevan omillaan toimeen. Kaikki eivät edes halua lapsia, koska heistä on vaivaa. Maanpuolustuksesta toivotaan selvittävän ilman, että uhrihenkeä tarvitsee käytännössä koetella. Ruotsissa ollaan jo siirtymässä palkka-armeijaan. Kenenkään ei tarvitse uhrautua. Palkkasotilaat tekevät likaisen ja riskialttiin työn.

Kolmanneksi Jeesus kutsuu seuraamaan itseään. Taatusti hän ei tarkoita helppoa ja vaivatonta elämää, ei nautintoja eikä hauskuuksia. Jeesus oli kyllä suuri humoristi, jos sikseen tulee. Hän heitti hauskaa herjaa vertauksillaan ja kuvapuheillaan. Hän istui syntisten seurassa ja häntä syytettiin juomariksi, mikä tarkoittaa sitä, ettei hän lasiin sylkenyt. Jeesuksen teot herättivät ihmisissä iloa ja kiitollisuutta. Hänen lähellään oli hyvä olla. Kaikki tämä on hyvä syy Jeesuksen seuraamiseen, mutta tässä kohtaa tarkoitus on vakavampi. Jeesuksen seuraajien on rohjettava seuraamaan Mestariaan, vaikka se johtaisi vainoihin ja marttyyrikuolemaan. Evankeliumin kirjoittamisen aikaan elettiin juuri vaikeita aikoja. Kristittyjä asetettiin mestauspölkylle tiheään tahtiin. Matteuksen evankeliumin lukijat tiesivät, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoitti heitä ajatellen. Se tarkoitti kieltäytymistä epäjumalanpalvelusmenoista Kristuksen tähden eli Kristuksen tunnustamista Herraksi oman hengen menettämisen uhalla.

Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen. Kristityksi tunnustautumisen riskin edessä haaste oli paradoksaalinen. Ei tarvinnut muuta kuin ilmoittaa nykyajan ihmisen tavoin olevansa uskonasioissa vapaamielinen ja kieltää Kristus, niin voisi kävellä mestauspölkyltä vapauteen. Eikö juuri Kristuksen kieltävä pelastaisi elämänsä? Sen sijaan hänestä jääräpäisesti kiinni pitävä menettäisi päänsä, jolloin muullakaan kropalla ei olisi enää paljon käyttöä. Epäilemättä tässä on tarkoitus osoittaa, että todellinen elämä on sellaista, joka alkaa täällä maan päällä ja jatkuu kerran ajan rajan toisella puolella. Joka haluaa elää vain tätä elämää eikä välitä tuonpuoleisesta, hän kadottaa elämän. Sana voidaan tulkita myös moraalisesti. Joka tinkii vakaumuksestaan ja käyttäytyy opportunistisesti, hän luulee kyllä pelastaneensa elämänsä, mutta hänen toimintatapansa on pelkurimainen. Hän menettää ainakin kaiken ihmisten kunnioituksen. Totuudesta järkähtämättä kiinni pitävä pelastaa elämänsä pysyessään järkähtämättä kiinni siinä, minkä hyväksi ja oikeaksi näkee.

Jeesuksen sanat elämän kadottamisesta voidaan ymmärtää myös hyvin arkipäiväisesti. Nautinnonhakuinen elämäntapa vie tuhoon. Tuntuisi mukavalta, kun saisi hemmotella itseään kaikenlaisilla nautinnoilla mukaan lukien moraalista piittaamattoman sukupuolielämän ja nautintoaineiden käytön. Mutta totuushan on toisenlainen: vapaaksi katsottu sukupuolielämä on usein toiselta kantilta katsottuna toisten ihmisten häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ja nauttijan kannalta katsottunakin hetken huumaa, josta voi olla seurauksena vaikeita tauteja moraalisen krapulan lisäksi. Onnellista avioliittoa ei kannata pilata hetkellisillä nautinnoilla. Avioliitto vaatii päättäväisyyttä ja tiukkaa itsekuria. Nautintoaineiden suhteen kohtuullisuuskin voi joskus osoittautua vaaralliseksi askeleeksi, joka vie koko käden mukanaan. Moni sortuu nautintoaineisiin, jotka suovat hetken lievitystä arkisen ja yksitoikkoisen elämän tuskaan. Huumeet saattavat tarjota melkein taivasmatkaa muistuttavan elämyksen, mutta pitkässä juoksussa ne osoittautuvatkin matkaksi helvetin kuiluihin. Vapaa-ajattelijoiden kehotus elämästä nauttimiseen kuulostaa hyvin pinnalliselta ja harkitsemattomalta kehotukselta. Se vaikuttaa mainosvalheelta vai liekö vaalilupaukselta, jossa luvataan ihan muuta kuin mitä pystytään ja voidaan antaa. Elämä ei ole aina helppoa. Usein viihdeteollisuuden tarjoama keinotekoinen nautinto osoittautuu koukuksi, joka vaatii yhä kovempia panoksia. Jossain vaiheessa ei nautinnon ja elämyksen tehoa enää pystytä nostamaan. Viihteen kyky tyydyttää ihmisen pohjatonta nautinnon tarvetta kohtaa rajansa. Ja pettymys on suuri. Onnellisin ihminen on se, joka pystyy iloitsemaan pienistäkin asioista, vaikkapa luonnon ihmeistä, kukista, perhosista, linnuista, tyynestä tai vaikka myrskyisestä järven pinnasta. Monen vähään tyytyvän nautinnot eivät maksa mitään eikä niitä tarvitse keinotekoisesti luoda.

Jotkut lankeavat pelinhimon valtaan. Se voi olla rahan tavoittelua tai pelkkää pelaamisen nautintoa. Hovioikeudentuomari Heimo Lampi kertoi aikanaan joutuneensa kohtaamaan monta onnetonta lottovoittajaa. Ihminen joka luuli voittaneensa omakseen koko maailman, ei saanut rahasta itselleen mitään lisäarvoa. Elämä tuntui vain entistä tyhjemmältä ja tarkoituksettomammalta. Mielikuva omistamisen autuudesta oli harhakuva. Monet pelit koukuttavat ihmisen siten, että hänestä tulee yksinäinen, sosiaalinen kanssakäyminen tyrehtyy, työnteko häiriintyy ja fyysinen kunto rapistuu. Elämän tarkoituksettomuus ja mielettömyys alkaa jäytää usein sellaisen mieltä, joka elää vain itselleen ja joka ajattelee aina vain itseään, joka koko ajan tyydyttää itseään. Vanhan kansan kristityt puhuivat esimerkiksi sairailta oppimisesta. Vierailu sairaiden luona ei osoittautunut oman kalliin ajan tuhlaamiseksi, pitkästyttäväksi kohteliaisuuskäynniksi eikä kärsimyksen tarttumiseksi. Hyvän työn tekeminen antaa sisäistä tyydytystä. Hyvästä työstä saatu palkkio on kiitollinen mieli. Sairas voi opettaa terveelle vähästä kiitollisuutta.

Materiaalisiin asioihin kiinnittyminen voi merkitä sielun menetystä. Sielun iloja ei voi ostaa rahalla. Jos ihminen on pilannut elämänsä nautinnoilla, saattaa käydä niin, ettei menetystä voi millään korvata. Vaimo tai mies voi antaa puolisolleen anteeksi syrjähypyn – mikä saattaa olla epätodennäköistä, mutta omantunnon syytöksistä ei pääse koskaan vapaaksi.  Aina tulee esiin tilanteita, jossa mennyttä harha-askelta joutuu katumaan. Alkoholismista toipunut voi hyvässä lykyssä aloittaa uuden elämän, mutta hänen terveytensä saattaa olla pysyvästi järkkynyt. Niitä ihmisiä, joiden elämän hän on pilannut, ei enää voi auttaa. Lapsille ja lastenlapsille on voinut koitua pahan kierre, joka jatkuu sukupolvesta toiseen. Sitä ajatusta ei ryyppykierteestä pelastunut meinaa jaksaa kestää.

Pahojen tekojensa sovitusta ihminen ei voi korvata rahalla eikä millään muullakaan. On nöyränä jäätävä elämän Herraan eteen ja tyydyttävä hänen anteeksiantoonsa. Voi omistaa elämänsä jatkossa Jumalan palvelemiseen, siihenkin vain sillä varauksella, että Herra antaa voimia. Omissa voimissa ei jaksa Herran tiellä kulkea. Mutta siinä on järkeä. Se kannattaa.

Helluntaijakso