6. sunnuntai helluntaista        

Kuusirannan rippikoulun konfirmaatio Lappeen kirkossa 8.7.07             

Virret: 814, 704, 135, 512, 813, 236, 510, (517, 743), 514           

Lk. 5:1-11.

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.» Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

RAFFAELLO Sanzio (b. 1483, Urbino, d.1520, Roma)  http://www.kfki.hu/~arthp/html/r/raphael/6tapestr/2draught.html The Miraculous Draught of Fishes 1515 Tempera on paper, mounted on canvas, 360 x 400 cm, Victoria and Albert Museum, London Yksi vene on äkkiä täyttynyt kalasta. Toisen veneen kalastajat ovat tulleet apuun vetäen kaloja täynnä olevaa verkkoa ylös vedestä. Jeesus istuu veneessä Pietarin vieressä ja kutsuu häntä ihmisten kalastajaksi. Tieteellinen (infrapuna)tutkimus on todistanut tämän teoksen aidoksi Raffaellon maalaukseksi. Aurinko on nousemassa järven yllä, linnut lentävät esiin koloistaan ja lentävät kalastajien ohi. Vankkarakenteiset miehet ovat pukeutuneet yksinkertaisiin paitoihin ja tunikoihin. Heidän kuvansa heijastuu vedestä. Teoksen ylle lankeaa tunnelmallinen valo.  Hehkuvat valonsäteet korostavat vaatetusta ja lihaksikkaita vartaloita. Yksi oppilaista on pompannut pystyyn kalansaaliin aiheuttamasta ihmetyksestä. Maalaamiseen käytetty kangas edustaa uutta tekniikkaa, jossa Brüsselin kankaankutojat ovat joutuneet osoittamaan parasta taitoaan. Vatikaanin museossa on silkkiin ja villaan maalattu teos samasta aiheesta, vuodelta 1519. Kurjet kuvaavat valppautta, lokit syntiä ja luopumusta.

Kun sinä käsket

Miltähän tuntuisi olla Gennesaretin järven kalastajan housuissa? Kaunis järvi ikikesän maisemissa ilman sääskiä, ympärillä sateiden vehreyttämät tai kuivuuden kellastamat vuorenrinteet. Heittelisit verkkoa veteen ja kohta sieltä tulisi mukava saalis pulleita, kiivaasti polskivia järven eläviä. Virittäisit rannalle nuotion ja paistaisit siinä makoisia fileitä. Rantakioskista hakisit kuplivaa juomaa kalan painikkeeksi. Nyt taisi kuva jo vaihtua nykyaikaan.

Mennään ajassa taaksepäin. Tämä ei olekaan mikään riemukas rantaloma urheilukalastuksineen ja vesisurffailuineen, viikko kaksi, mihin kuuluisi reipasta retkeilyä rinkka selässä vuoren rinteille ketojen kukkaloistoa ja järvimaisemaa ihailemassa. Ei, työsi olisi ammattikalastusta alkeellisilla välineillä, heittoverkolla. Aamulla herätys klo kolme aamuyöstä. Olisi pimeää ja tuulista, yöllisen viileää. Heittelisit verkkoa aamunsarastukseen asti. Järvi tuntuisikin olevan yhtäkkiä ihan tyhjä kalasta. Toimeentulosi olisi riippuvainen saaliin määrästä. Näissä olosuhteissa ei huonoja päiviä korvaisi hyvinä päivinä hankitut pakastevarastot. Joka päivälle olisi saatava tuore saaliinsa. Vanhat mätänevät kalat eivät kelpaisi myyntiin, eikä edes omaksi ravinnoksi. Yhdenkin yön tyhjä saalis tietäisi nälkäistä päivää, itsellesi ja perheellesi. Taitaisivat sormet mennä ristiin ja pyyntö sopertua ylös: ”Anna Herra edes tämänpäiväinen kalamme!” Kalastajan päivään kuuluisi vielä verkkojen puhdistus ja selvittely, kalojen myynti siinä tapauksessa, että olisi jotain myytävää. Päivällä pitäisi ottaa kunnon torkut, että jaksaisi taas seuraavana yönä ahertaa, ilman energiajuomaa. Kalastajana päivittäinen ateriasi olisi tietysti kalaa, alkuruoaksi ja päälliruoaksi, kalaa paistettuna, keitettynä ja savustettuna. Päivästä toiseen. Ei ehkä kuulostaisi ollenkaan niin mukavalta kuin kalastus nykyään harrastajakalastajan näkökulmasta vaikuttaa.

Kalastajan ammatti oli sitä paitsi halveksittu. Kalastaja ei näet voinut pitää edes sapattia. Joka päivä …eikun yö oli lähdettävä liikkeelle. ”Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin verkkoni naulastaan ja kiiruhdin vesiteille.” Toiset ne vaan menivät pyhäpäivänä rukoushuoneeseen ja noudattivat Jumalan lakia ja ansaitsivat siitä suuren kunnioituksen. He ostivat pyhäkalan jo ehkä sapattia edeltävän iltana, tai ehkä aamullakin se kalan osto oli sallittu, vaikka kalastaminen ei tarkkaan ottaen ollut sallittu. Ihmisten ja Jumalankaan edessä kalastaja ei ollut ihan kunnon kansalainen.

Ei ollut mitään mahdollisuutta koulun käyntiinkään. Kalastajan ei tarvinnut osata muuta kuin hoitaa tämä oma käytännön ammatti; lukutaito ja muu sivistys olisi ollut täysin tarpeetonta, aikakauden ajattelun mukaan. Niinä päivinä kun saalista ei tullut sinttiäkään, eli ajatuksissa toive ammatin vaihdosta, niin mahdoton toive kuin olikin.

Eräänä päivänä tapahtui niin, että kalastajat olivat taas olleet tyhjin toimin yönsä järvellä. Väsyneinä ja turhautuneina he palasivat takaisin rantaan. Siellä oli opettaja puhumassa kansalle. Häntä kuunneltiin ihaillen. Hän puhui arvostettua Jumalan sanaa. Sen sijaan että tämä opettaja olisi katsellut epäluuloisena halveksitun ammatin harjoittajia hän pyysikin saada tulla kalastajien veneeseen. Sitä ei olisi yksikään miesten tuntema rabbi tehnyt. Kalastajan veneeseen astuminen olisi ollut heidän näkökulmastaan synnintekijän veneeseen astumista. Mutta tämä opettaja ei pelännyt pyhyytensä tahriintuvan arkisen ammatin harjoittajien kanssa kosketuksiin joutumisesta. Hän opetti kansaa veneessä istuen. Kalastajatkin pääsivät onnekkaasti sanan kuulijoiksi. ”Nyt järvi kirkkoni olla saa, saa sielläi kuunnella Jumalaa.” Olipa mukava opettaja. Hyväksyy ensin kalastajat ystäväkseen ja sitten pitää hauskoja elämänläheisiä puheita käyttäen esimerkkinä Luojan luomaa luontoa ja tavallisten ihmisten työtä, soveltaen opetuksia elämään.

Opetuksen päätyttyä opettaja ei ykskantaan ehdottanutkaan rantaan soutamista. Hän oli huomannut puheensa aikana, että veneessä ei ollut yhtään sätkivää järven elävää. ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne”, neuvoi opettaja kalastajaa. ”Hei, arvoisa opettaja, ette taida tuntea riittävästi tätä meidän alaamme. Ei päivän noustua enää kannata kalastaa. Kala liikkuu yöllä. Eikä syvään veteen kannata verkkoja heittää. Kalaa liikkuu paremmin tässä rannan tuntumassa”, ajatteli kalastaja mielessään. Näin arvoisalle opettajalle hän ei kehdannut ilmaista närkästystään; sittenpähän opettaja näkee, että vaikka hän kaikkea muuta osaa ja hallitseekin, niin tämä kalastus ei ole hänen alaansa. ”Lasken vielä verkot, kun sinä käsket”, sanoi kalastaja pitkin hampain. ”Kun sinä käsket.” Mitä sitten tapahtui, oli ihan käsittämätöntä. Yhtäkkiä kokonainen kalaparvi oli uinut suoraan verkkoon. Piti pyytää toisen kalastajaveneen apua saaliin nostamiseksi veneeseen. Kalastaja, Simon nimeltään, hän, joka ei olisi kenenkään rabbin edessä ollut valmis tunnustamaan syntisyyttään, koska hänen järkeensä ei mahtunut ajatus, että tässä ammatissa olisi ollut mitään syntistä, polvistui yhtäkkiä opettajan edessä.  Tämä opettaja oli tullut tavallisen ihmisen seuraan, ystäväksi. Hänen kalastusneuvonsa oli kyllä ihan järjetön ja kaikkien kalastustapojen vastainen, mutta lopputulos parempi kuin ammattikalastajan paraskaan saalis. Koko kalastusseurue tunsi jumalattomuutensa. Olivathan he nytkin noituneet ja kiroilleet tätä tautista hommaa, minkä seurauksensa heidän olisi taas elettävä yksi päivä nälässä. Ja he olivat epäilleet Jumalan apua, ettei Jumalakaan heistä välitä.

Opettaja sanoi nöyrtyneelle kalastajalle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”  Siinä olivat sanat, jotka muuttivat maailman, Pietarista ja hänen kumppaneistaan alkaen. Nämä lähtivät seuraamaan opettajaa. Heille oli nyt annettu isompi ja haastavampi tehtävä langettamatta tosin mitään häpeällisyyden leimaa heidän aiemmin harjoittamaansa ammattiin. Päinvastoin: kalastus oli mallina koko uudelle ammatille. Itse asiassa pitkälle juuri samoja ominaisuuksia ja työtapoja tarvittiin tulevassa tehtävässä kuin kalastajan ammatissa. Epämukavia työaikoja, kärsivällistä odottamista, välineiden pitämistä toimintakunnossa, uskoa ja luottamusta korkeampaan voimaan ja viisauteen kuin mitä ihminen parhaimmillaankaan keksii ja osaa.

Kalastajan välineet ovat vaihtuneet  kahdessa vuosituhannessa heittoverkoista uudemmanaikaisiin välineisiin. Seurakuntatyössä on viime aikoina käytetty rukoushelmiä täkynä auttamaan uskon ymmärtämistä värikkään havaintovälineen avulla. Apostolien päivän helmi on tietenkin toinen uhrihelmi, väriltään punainen, Kristuksesta todistamisen ja itsensä uhraavan rakkauden, veren väri. Se symboloi apostolin työn vaativuutta, että itsensä on pistettävä kokonaan likoon sielujen voittamisessa. Lisäksi se tietää epäsäännöllisiä työaikoja, työn painottumista iltaan, yöhön ja viikonloppuihin, joskus myös tyhjään saaliiseen tyytymistä. Joskus myös onnistumisia ja myönteistä palautetta. Apostolien päivä on tosiaankin seurakuntatyöntekijöiden juhlapäivä. Seurakunnan työntekijän kutsu alkaa Suuren Mestarin ja Opettajan kutsusta. Jokaisesta Kristuksen kutsumasta tulee hänen todistajansa, vaikkei valmistuisikaan seurakuntatyöntekijän ammattiin. Jeesus on opettaja, joka ei kaihda syntisen ja huonon ihmisen seuraa. Päinvastoin: juuri syntisten ja itsensä heikoiksi tuntevien seuraan hän haluaa. Koppavien ja omasta mielestään hyvien seuraa hän kaihtaa eivätkä he haluakaan häntä seuraansa. He tulevat omillaan toimeen. Kristuksen opetuslapseus on hänen seuraamistaan. Hän neuvoo ja hän opastaa. Joskus Jeesuksen neuvot näyttävät huonoilta.  Tulee mieleen ajatus, että hän on vähän sen verran vanha parta, ettei hän ymmärrä nykyajan elämää. Viisautta olisi pysyä Pietarin nöyrässä kuuliaisuudessa: ”Vaikka neuvosi tuntuu tyhmältä, niin tottelenpa kuitenkin, kun sinä käsket.”

Postilla    Helluntaijakso