Matt. 25: 31-46 (UT 2020)
31 »Kun Ihmisen Poika tulee kaikessa kunniassaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu loistavalle valtaistuimelleen. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottelee ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa te, jotka Isäni on siunannut! Saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman perustamisesta alkaen. 35 Te annoitte minulle syötävää, kun minulla oli nälkä. Te annoitte minulle juotavaa, kun minulla oli jano. Te otitte minut luoksenne, vaikka olin teille vieras. 36 Te annoitte minulle vaatteet, kun olin alaston. Te huolehditte minusta, kun olin sairas. Te tulitte katsomaan minua, kun olin vankilassa.’ 37 Siihen oikeamieliset vastaavat: ’Herra, milloin me muka näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa? Milloin näimme sinut janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut luoksemme? Milloin näimme sinut alastomana ja annoimme sinulle vaatteet? 39 Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?’
40 Kuningas vastaa heille: ’Minä vakuutan teille: sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.’
41 Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois luotani, te kirotut! Menkää ikuiseen tuleen, joka on sytytetty Paholaiselle ja hänen enkeleilleen. 42 Te ette antaneet minulle syötävää, vaikka minulla oli nälkä. Ette antaneet minulle juotavaa, vaikka minulla oli jano. 43 Ette ottaneet minua luoksenne, vaikka olin koditon. Ette antaneet minulle vaatteita, vaikka olin alaston. Ette huolehtineet minusta, vaikka olin sairas ja vankilassa.’ 44 Silloin hekin sanovat: ’Herra, milloin muka näimme sinut nälissäsi tai janoissasi tai kodittomana tai alastomana tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’45 Siihen kuningas vastaa: ’Minä vakuutan teille: sen, minkä te jätitte tekemättä yhdellekin näistä pienimmistä, te jätitte tekemättä minulle.’ 46 Niin he lähtevät kärsimään ikuista rangaistusta, mutta oikeamieliset lähtevät ikuiseen elämään.»
Tässä hämmästyttää kaksi asiaa. Ensiksi se, etteivät tuomitut syyllisty yleisen oikeustajun mukaan mihinkään laittomuuksiin. He eivät varasta, ryöstä, tee aviorikosta eivätkä edes aiheuta seksuaalista häirintää tappamisesta puhumattakaan. Eivätkä he myöskään juoruile eivätkä panettele, eivät riistä toisten omaisuutta. Tuomitut eivät ole tehneet mitään väärää. Voiko viimeisellä tuomiolla joutua tilille siitä, ettei ole tehnyt mitään väärää? Sekä tuomitut että armahdetut ovat yhtä hämmästyneitä.
Toinen hämmästyksen aihe on se, että hyvät teot eivät ole mitään merkittäviä laupeuden osoituksia, vaan ihmisten perustarpeiden täyttämistä. Meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme ja oikeusvaltiossamme tällaisia laupeudentekoja ei jätetä satunnaisen hyväntahtoisuuden ja laupeuden harjoittamisen varaan. Perusoikeuksien takaaminen kansalaisille on koko yhteiskunnan tehtävä. Valtiot ja kunnat, jatkossa myös hyvinvointialueet, takaavat ihmisille perusturvan. Niihin kuuluu perustoimeentulo, asunnottomuuden poistaminen, muukalaisista ja turvapaikkaa hakevista ihmisistä huolehtiminen, terveydenhuolto ja oikeudenmukainen kriminaalipolitiikka.
Se, mikä ei ole rikos, voi kuitenkin olla synti. Tämä tulee selkeästi esille Jeesuksen vuorisaarnassa, joka löytyy tästä samaisen Matteuksen evankeliumin alkupuolelta, jonka loppupuolelta löytyy viimeistä tuomiota esittävä kuvapuhe. Syntiä ajatellen meitä ei mitata vain sillä perusteella, mitä olemme tehneet väärin ja laittomasti, vaan sillä perusteella, mitä olemme jättäneet tekemättä. Varastamista ajatellen toisen omasta ottaminen tuntuu tietysti aina väärältä ja rikolliselta toiminnalta. Mutta entäpä, jos joku varastaa äärimmäisessä hädässään nälässä henkilöltä, joka ei edes huomaa, mitä häneltä on viety, koska hänellä on kaikkea niin runsaasti, että sitä voisi ihan hyvin jakaa toisillekin? Jeesuksen tekemä Jumalan käskyjen uudelleen tulkinta nostaa esille pahan tekemisen tai hyvän tekemättä jättämisen sijasta hyvän tekemisen. Yhteiskunnallinen laki perustuu enimmäkseen rikollisten tekojen tuomitsemiseen. Jeesukselle tärkeintä on hyvän tekeminen. Sen tähden hän korostaakin rakkauden kaksoiskäskyä, jossa kaiken tekemisen motiivina pidetään rakkautta. Ei hän kieltojakaan tuomitse eikä hylkää, mutta ne eivät ole hänelle riittäviä, mikäli tavoitteeksi asetetaan Jumalan tahdon toteutuminen ihmisten elämässä ja ennen kaikkea yhteisössä. Ehkä tämä yhteisöllinen ajattelu on juuri olennaista Jeesukselle. Tärkeätä ei ole siitä, kuinka minä pärjään ja tulen toimeen, vaan kuinka me pärjäämme. Sen takia pitää jakaa omastaan. Maailmasta tulle parempi paikka elää, kun toimeentuloa ja menestymistä jaetaan. Aika hyvin silloinkin pärjätään, kun pahat teot eliminoidaan, mutta epätasa-arvoa se ei mitenkään poista. Meidän yhteiskunnassamme verotus on se tapa, jolla toimeentuloa tasataan. Tämä on myös yhteiskunta, jossa pidetään heikoista huolta. On sairautta ja työttömyyttä, siis enemmän tai vähemmän ihmisen omasta syystä riippumatonta kyvyttömyyttä tulla toimeen. Silloin meidän on jaettava omastamme. Yhteiskunta ei jätä omastaan jakamista vain vapaaehtoisen laupeudentyön varaan. Armeliaisuus on usein satunnaista ja valitettavasti se osoittautuu pitkän päälle riittämättömäksi. Sitä paitsi se synnyttää riippuvuutta. Yhteiskunnallinen verotuloilla katettava hyvinvoinnin tasaus ei synnytä riippuvutta eikä luo sellaista uskonnollisuutta, jossa hyväntekeväisyydellä tarvitsee ansaita parempaa taivasosaa. Meidän pohjoismaiseen reformatoriseen uskoon sopii hyvin tällainen järjestelmä, jossa kaikkien on osallistuttava kykyjensä mukaan hyvinvoinnin jakamiseen. Mutta yhteiskunnalliseen järjestelmään kyllä jää aina aukkoja, joita voi kristillisellä laupeudentyöllä paikata, ei uskonnollisina ansiotekoina, vaan puhtaasta auttamisen halusta, sisäisestä motivaatiosta, jossa hyvän osan saanut haluaa kiittollisuudessaan auttaa heikommalle jääneitä.
Maailmaa jonkin verran nähneenä ymmärrän saaneeni suoranaisen lottovoiton, kun olen syntynyt Suomessa. Afrikassa olen kohdannut yhteiskunnan, jossa verotus toimii huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Verotus ei usein auta yksittäistä kansalaista, vaan hyvin toimeentulevia hallitusmiehiä ja yhteiskunnallista järjestelmää. Tavallinen kansalainen joutuu tulemaan toimeen hyvin vähällä ja onnettomuuden tai katastrofin sattuessa jää kokonaan ilman tukiverkkoa. Jos yhteiskunnassa vielä vallitsee voimakas korruptio, keskittyy hyvinvointi vain harvoille.
Jeesus ei laatinut mitään kansallista perustuslakia, ei hyvinvointisuunnitelmaa eikä perustoimeentulojärjestelmää, mutta hän opasti, että hyvässä Jumalan tahdon mukaisessa yhteiskunnassa sellainen laaditaan ja sen mukaan toimitaan. ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Meidän yhteiskunnassamme on uskonto pyritty laittamaan piiloon ja valtion tulee olla uskontoneutraali. Onneksi kuitenkin kristillisperäinen moraali on osoittautunut järjestelmäksi, joka takaa kaikille hyvinvointia ja jokaisella ihmisellä on arvo Jumalan luomana olentona. Ihmisen arvo ei ole hänen suorituksissaan ja siinä hyödyssä, minkä hän voi yhteiskunnalle tuottaa. Jokainen on arvokas ihan omana itsenään, Suomessa syntyneenä. Ei ihme, jos maidemme ovia kolkuttelee myös elintasopakolaisia. Heille on kiirinyt huhuja siitä, että täällä pidetään huolta jokaisesta ihmisestä. Täällä kansalaista ei jätetä heitteille. Me pelästymme näitä maahanmuuttajia, kun he tulevat meille rasitteeksi. Vielä kaiken päälle he tuovat vieraita tapoja ja kulttuuria. Romuttavatko he ehkä meidän Onnelamme elämällä siivellä, nauttimalla oikeuksista ilman velvollisuuksia. Pelko voi tietysti olla aiheellinenkin, mutta unohtuukohan tässä yksi Jeesuksen kuvapuheen kohta, se jossa muistutetaan vieraanvaraisuudesta.
Onko viimeisen tuomion kuvauksessa mitään evankeliumia? Sitä voi itse kukin miettiä mielessään. Oikeudenmukaisuudesta tässä kuitenkin on kysymys ja Jumalan hyvästä tahdosta. Joku on ehdottanut, että uskontunnustuksemme sanamuoto on liian uhkaava ja kielteinen: ... hän on tuleva takaisian tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Se pitäisi muuttaa muotoon: ... hän on tuleva jakamaan oikeutta eläville ja kuolleille. Jos ei eriarvoisuutta poisteta tämän elämän aikana, jos me ihmiset siis epäonnistumme siinä, niin Jumala tulee kerran saattamaan voimaan oikeuden. Ilosanoma on, että Jumala asettaa kerran oikeuden voimaan.
Mutta entäs se pelastus? Rikas nuorukainen kysyi sitä kerran Jeesukselta. Hän sanoi täyttäneensä kaikki käskyt ja oli niin ollen aika varma pelastuksestaan. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Jos haluat olla täydellinen, mene ja myy kaikki omaisuutesi ja jaa se köyhille.” Olla täydellinen – rakkauden lain täyttäminen ei vaadi vähempää kuin olla täydellinen. Rakkaus on aina velassa. Rikas mies meni surullisena pois. Täydellisyys oli hänelle liikaa. Jeesuksen oppilaatkin säikähtivät ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua (kun se vaatii täydellisyyttä)?” Muistanette Jeesuksen vastauksen: ”Ihmisille se onkin mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.” Tähän on meidänkin tyydyttävä. Vaikka haluaisimme olla täydellisiä, emme siihen pysty. Pelastuksemme jää Jumalan armollisuuden varaan. Ja hän on armollinen.