Valvomisen sunnuntai
Pajurannan
palvelutalo 18.11.2004
Virret:
148, 709, 151: 1-4, 610:5-9.
Evankeliumi: Matt. 25: 1-13
Jeesus puhui tämän vertauksen:
»Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa,
jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja
viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä.
Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen
viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä
kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot
heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa
meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme
me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he
olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen
kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat
sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti,
minä en tunne teitä.'
Jeesus opetti sekä huolellisuutta että huolettomuutta, mutta ei
huolimattomuutta. Oikeastaan tämäkin raamatunkohta, joka puhuu huolehtimisesta,
puhuu samanaikaisesti huolettomuudesta. Kuinka voi puhua yhtaikaa vastakkaiselta
kuulostavista asioista? Jos kerron esimerkin, asia on helppo ymmärtää. Oikea
huolehtiminen on sitä, että matkalle lähdettäessä pakkaa ajoissa tavarat, passit
ja hammasharjat ja muut tarpeelliset tavarat. Varaa jo matkavaatteetkin vuoteen
viereen, että voi ne aamulla pukea päälleen. Panee kellon soimaan riittävän
ajoissa aamulla, Kun tämän on tehnyt, sen jälkeen voi olla huoleton. Voi
nukkuakin. Kaikki on valmiina ja lähdön hetken koittaessa ei muuta kuin menoksi.
Väärää huolettomuutta olisi se, että rupeaa vasta aamulla pakkaamaan ja huomaa,
ettei passia löydy mistään tai ottaa kiireessä mukaan kyllä vanhentuneen passin,
joka ei lentoasemalla kelpaakaan.
Silloin kun tärkeisiin
asioihin varautuu ajoissa, on esimerkillisen huolellinen, mutta voi silti
samalla olla ihan huoleton. Ei tarvitse jännittää, ehtiikö aamulla.
Jeesuksen opetus ei
kylläkään ole tällaista arkipäivään liittyvä opetusta, mikä sekin olisi
tarpeellista. Koulustahan se alkaa, että pitää oppia huolellisuus. Siitä
annetaan oikein numero. Huolellinen oppilas tekee läksynsä hyvissä ajoin ja
lähtee kouluun aamulla ajoissa. Hän varmistaa ehtimisensä sillä, että on
pakannut jo illalla tavarat reppuun. Kun minä kävin koulua, laittoi vahtimestari
ulko-oven lukkoon vähän vaille kahdeksan. Myöhästyjä ei voinut siis hiljalleen
hiipiä paikoilleen koulun aamuhartauden aikana, vaan vähänkin myöhästyttyään,
hän myöhästyi paljon. Ovi avattiin vasta aamuhartauden jälkeen. Tämä ei siis
ollut viimeinen tuomio, jolloin ovea ei enää myöhästyvälle avata, vaan pelkkää
harjoitusta elämää varten, jolloin myöhästymiset voivat olla kohtalokkaita.
Aika moni myöhästyy talveen
varautumisessa. Keväällä ei ole mitään kiirettä vaihtaa kesärenkaita, mutta
autas syksyllä, kun pitäisi vaihtaa ne talvirenkaat ennen liukkaiden tuloa, niin
odotellaan vain, että kunhan ne liukkaat tulevat. Mutta silloin on jo myöhäistä
ja kohtalokkaan myöhäistä, ainakin jos sattuu kuolemaan johtava onnettomuus.
Niin että ajoissa pitäisi varautua.
Näitä esimerkkejähän kyllä
riittäisi, mutta mihin asiaan Jeesus kehottaa varautumaan ajoissa? Tulemiseensa,
toiseen tulemiseensa. Siihen yhdistyy jotenkin koko maailmanajan loppu. Kun
Kristus tulee takaisin omansa noutamaan, silloin pitää olla valmis. Mitä sitten
pitää tehdä ollakseen valmis? Meinasin sanoa, ettei siihen ainakaan passia
tarvita, mutta kyllä sitäkin kielikuvaa on käytetty uskonelämän hoitamisesta.
Paavo Ruotsalainen kyseli tiettävästi sielunhoitoasiakkailtansa: ”Onko passi
kunnossa?” Se tarkoitti: ”Oletko valmis, jos viimeinen hetkesi koittaa”?
Itse asiassa tämä valvomisen
eli huolehtimisen kysymys ei ole mikään kovin kummoinen. Se tarkoittaa vain
yksinkertaisesti uskonelämän hoitamista. ”Olla lampussa öljyä” tarkoittaa sitä,
että uskonelämää on hoidettu. On käyty kirkossa ja seuroissa, on luettu
Raamattua ja rukoiltu, on tunnustettu synnit ja vastaanotettu anteeksianto.
Mutta ei saisi jättää kovin pitkiä tilivälejä, varoittivat entiset heränneet.
Kerran vuodessa ja kerran kuukaudessa ovat liian pitkät tilivälit. Lutherin
mukaan uskonelämää tulee hoitaa päivittäin. Hän kirjoittaa Vähässä
Katekismuksessa: ”Meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja
parannuksessa upotettava ja sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine
himoineen, sen sijaan on joka päivä noustava ylös uuden ihmisen, joka elää
vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” Tällaisen
päivittäisen uskonharjoituksen ei tarvitse olla pingoittunutta. Joskus se voi
mennä sellaiseksi. Kerrotaan montanolaisesta lahkosta, jonka jäsenet
varhaiskirkon aikaan lopettivat työnteon ja normaalin elämän, ja ajankohtia
laskien kokoontuivat 200-luvulla Pepuzan kylään pitkissä valkeissa paidoissa
odottamaan Kristuksen tuloa. Sama
kuvio toistui 1800-luvulla, kun adventistit laskivat Kristuksen tulon ajoittuvan
lokakuun 22. pvään 1844. Jehovan Todistajat ovat myös moneen kertaan laskeneet
Kristuksen tuloa ja keksineet viivästyneelle tulolle mitä
mielikuvituksellisimpia selityksiä, kunnes he viimein ilmoittivat luopuvansa
ennustamisesta.
Muutenkaan
uskonharjoituksesta ei kai ole syytä tehdä sotilaallisia hengellisiä
harjoituksia, mitä katolisessa luostarihurskaudessa on tavattu. Joka päivä ja
ilta voi vain jättää itsensä Jumalan huomaan ja pyytää anteeksi rikkomuksiaan
läheisiltään ja Jumalalta. Seurakuntayhteyttä on tietysti hoidettava ja käytävä
kirkossa. Vanhaksi ja sairaaksi tultuaan voi pyytää pappia tuomaan
ehtoollisenkin sairasvuoteen ääreen. Siten hoidetaan uskonelämää. Hyväksi
ihmiseksi ei tarvitse tulla, mutta armoa kaipaavaksi kyllä.
Ymmärtäväinen kristitty on
sellainen, joka on aina valmis omaan ja maailman viimeiseen päivään eikä siis
laiminlyö maallisia velvollisuuksiaan. Paavalikin sanoi hurmahenkisille
tessalonikalaisille, että ”joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä.” Joka on
selvittänyt välinsä Jumalan kanssa, voi myös käydä uneen turvallisesti.
Hengellisessä asiassa ei tarvita edes herätyskelloa, uuteen aamuun ei tarvitse
nousta ennen luonnollista heräämistä hengellisillä perusteilla. Sitten kun
herää, voi taas kiittää Jumalaa uudesta päivästä ja siitäkin, että Jumala on
antanut tämän uuden päivän. Ja voi pyytää, että Jumala alkavana päivänä
varjelisi kaikesta pahasta ja varjelisi synnin teille joutumisesta.
Kun on hoitanut välinsä Jumalan kanssa kuntoon, voi nukkua rauhassa ja
elää jännittämättä. Silloin vapautuu voimia lähimmäisen rakkauteen ja elämäntyön
suorittamiseen. Tällaisen kristityn elämää kuvaa rukoilevaisjohtajan sana: Käsi
aurassa, sydän taivaassa.
Herra, meidän Jumalamme.
Sinä olet ilmoittanut meille Raamatussa
myös lopun ajan tapahtumista. Vahvista meitä Hengelläsi, niin ettei Kristuksen
tulon odotus herätä meissä pelkoa tai kahlitse toivottomuuteen.
Lahjoita meille luja usko siihen, ettei mikään voi erottaa meitä rakkaudestasi,
joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa.
Tätä rukoilemme hänen nimessään.