Palvelijoille uskotut rahat

14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15 Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' 26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'

Ennenkin on tullut todettua, että Raamattu on aina ajan hermolla. Juuri nyt, kun kasinotalous käy kuumana ja tavallisesta rivikansalaisestakin on tullut sijoittaja, joka silmää joka aamu lehdestä pörssikurssit ennen sarjakuvia, päivän evankeliumi kertoo kolmesta taloudenhoitajasta. Tosiaankin tekstissä on kysymys taloudenhoitajista, ei siis henkilöistä, jotka sijoittelivat omia rahojaan. Kaiken järjen mukaan luulisi ammatti-ihmisten tekevän sijoituksille järkevämpää kuin kaivaa maahan eli piilottaa sukanvarteen. Se on taloutta tuntemattomien ja pankkitoimintaan epäluuloisesti suhtautuvien oppimaton tapa hoitaa varoja. Kun nykyään kirkkokin on alkanut arvostella talouselämää, niin on vedottu siihen, että kirkon pitäisi olla hiljaa asioista, joita kirkonmiehet eivät tunne. Ehkä tuntemuksemme on tosiaan vähäistä, mutta se on sanottava, että Raamattu ei jaa elämää sektoreihin, joista talouselämästä saisivat puhua vain harvat valitut. Toisaalta päivän evankeliumi ei ole sijoitustoiminnan ohje; kertomus sijoittajista on vain mielenkiintoinen vertaus, jonka opetus löytyy muualta kuin sijoitustoiminnasta. Silti kertomuksen mukaan Jeesus suhtautuu myönteisesti sijoitustoimintaan. Uskonnon nimissä ei tarvitse panna päätä pensaaseen eikä toimia vanhanaikaisesti ja tyhmästi. Kirkon ja sen seurakuntien on sijoitettava varansa tuottavasti, toivottavasti ei kuitenkaan ahneesti, vain pääomaa ja rahastoja pahan päivän varalle kartuttaen ja omaa toimintaa, evankeliumin levittämistä vieroksuvasti. Toinen vaara on sijoittaa epäeettisesti, rahastoihin, joiden varoilla käytetään lapsityövoimaa ja tuetaan sotateollisuutta, kaksi epäeettistä sijoituskohdetta mainitakseni.

Sijoittamisen a ja o on toimia ripeästi ja valppaasti, ottaa tilaisuudesta vaari. Pörssikursseja on seurattava. Silloin on ostettava, kun kurssi on alhaalla ja myytävä, kun alkaa pelätä arvon laskua.

Joku kuulija ajatellee, että nykyään yhteiskunta jakautuu kahtia, niille, joiden ongelmana on sijoittaminen ja niihin, joilla ongelmana on tulla ylipäänsä toimeen päivästä toiseen. Valitettavaa, mutta totta! Jeesuksen opetus kuitenkin painottaa sitä, ettei ihmisen pitäisi vain jäädä surkuttelemaan kurjuuttaan. Vertauksessa tyhmäksi sijoittajaksi osoittautui se, joka oli vastuussa kaikkein vähimmästä. Ehkä hän oli kateellinen monen talentin haltijoille eikä uskaltanut rohkeasti käydä liiketoimintaa sillä vähällä, mikä hänen vastuulleen oli uskottu. Moni sijoittaja on aloittanut hyvin vähästä ja onnistunut kartuttamaan omaisuuttansa. On uskallettava elää ja otettava pieniä riskejäkin menestyäkseen.

Sana talentti on muuten outo; raamatunkäännöksen modernisoiminen lisäisi tässä ymmärrettävyyttä. Ensimmäinen sijoittaja sai 10 000 mk, toinen 5 000 ja kolmas tuhat mk. Muuten sana talentti on kyllä onnistunut tässä kohtaa, sillä vertauksen kärki ei sittenkään ole rahojen sijoittamisessa, vaan kykyjen ja lahjojen asettamisesta käyttöön. Jeesuksen sanojen alkuperäinen kärki, piikki osuu kirjanoppineihin ja fariseuksiin, joiden tavoitteena oli säilyttää uskonnollinen status quo, breshneviläinen tilanne, jossa kaikki pysyy muuttumattomana. Lakia tulkitaan, vanhan perinteen mukaan ja siitä pidetään kiinni kirjaimellisesti. Uskonnosta tuli museotavaraa, jossa ei saanut tapahtua mitään uudistumista. Kaiken piti jatkua tasan entisellään. Jeesus oli vallaton juutalaisen uskonnollisuuden tulkki; hän oli reformaattori, joka ei pelännyt horjuttaa isien perinnäissääntöjä ja tapakulttuuria, joka oli niin vanhaa ja piintynyttä, että haisi homeelta. Reformaattori Jeesus oli siinäkin mielessä, ettei hän sinänsä halunnut luoda uutta uskontoa, vaan vain palata vanhaan ja alkuperäiseen, Jumalan alkuperäiseen luomistahtoon, jossa kirjain ei kuoleta henkeä. Joka pysähtyy ja yrittää vain säilyttää entiset asemansa, taantuu ja menettää sen, mitä luuli saavuttaneensa. Uskontoa ei pidä nähdä ihmistä sitovana ja orjuuttavana voimana, vaan vapauttavana elämänuskoa ja toivoa luovana voimana. Ei haitanne, jos joskus tulee joitakin ylilyöntejä ja erehdyksiä. Elämään kuuluu seikkailu, uuden etsintä ja kokeilu. Kirkkoa uudistetaan nykyään joidenkin mielestä niin kiihkeästi, ettei tavallinen ihminen enää pysy mukana. On paljon jarrumiehiä, jotka näkevät tehtäväkseen vain uudistusten jarruttelun ja toppuuttelun. Tehtävä vaatii silmälappujen hankkimisen, kuin hevosilla, joita varjellaan ympäröivän hälyn häiritsevältä vaikutukselta. Kun kirkon jäsenmäärä on vaarassa vähetä ja yhtenäiskulttuurin suoma oikeus kirkolliselle vaikutusvallalle vähenee, ei voida enää millään jatkaa entisillä eväillä ja rakenteilla. Paluuta entiseen ei ole. On pakko uudistua, riskienkin uhalla.

Evankeliumia voi soveltaa myös yksittäiseen ihmiseen. Yhdelle ihmiselle on annettu enemmän lahjoja, toiselle vähemmän. Pääasia ei ole se kuinka paljon lahjoja sinulle on annettu, vaan kuinka käytät lahjojasi. Jumala ei vaadi sinua vastuulle lahjoista, joita hän ei ole sinulle antanut. Hän vaatii sinua tilille vain niin niistä lahjoista ja mahdollisuuksista, joita hän on sinulle antanut, jotta käyttäisit niitä Jumalan tahdon mukaan omaksi kuin myös lähimmäistesi parhaaksi. Ihmiset eivät ole samanarvoisia kykyjensä puolesta, ihmiset ovat samanarvoisia ponnistelussaan hyödyntää kykyjään. Vaikka Jeesuksen vertaus ei olekaan allegoria, vertaus, jossa jokaiselle yksityiskohdalle pitäisi etsiä vastineensa, niin että isäntä, joka jakaa lahjojaan palvelijoilleen olisi nimenomaan Jumala, niin tekee mieli kuitenkin tehdä tällainen sovellus.

Mitä etua ja palkkaa saa se, joka käyttää lahjojaan ja kykyjään Jumalan ja lähimmäisten hyväksi. Voiko hän tehtävänsä suoritettuaan ruveta lepäämään laakereilla ja ajatella, että hän on nyt oman tehtävänsä suorittanut. Nyt on muiden vuoro toimia. Evankeliumin mukaan Jumalan ja lähimmäisten palvelemisesta ei siirrytä eläkkeelle. Työmäärä ja vastuu vain lisääntyy. Minä sain kerran kunnian olla tervehtimässä 50 vuotta täyttävää vanhempaa virkaveljeäni. Mainitsin onnittelupuheessani, että kun veli on nyt jo tehnyt paljon, kohonnut arvostettuun asemaan ja tehnyt niin paljon ja enemmänkin kuin velvollisuudentuntoiselta ihmiseltä voi odottaa, niin hän voisi jo vähän hellittää ja antaa nuorempiensa ahkeroida. Maallikkoveli totesi minulle kamarikeskustelussa, ettei ihminen vallasta ja vastuusta luovu vapaaehtoisesti. Hän hamuaa aina vain lisää tehtäviä ja vastuuta, jollei tunne itseään peräti korvaamattomaksi. Tuskin Jeesus sentään pitää ketään korvaamattomana, mutta hänen sanoillaan voidaan kyllä perustella vastuun jatkuvaa lisääntymistä. Eräältä tunnetulta evankelistalta kysyttiin, eikö hän voisi jo vähän säästää itseään eikä kuluttaa itseään loppuun, kun ikääkin alkaa olla jo aika lailla. Evankelista vastasi: ”Parempi kulua kuin ruostua.” Yksi elämän tragedia on se, että moni jättää lahjojansa käyttämättä ja valittaa sitten, ettei osaa tehdä sitä eikä tätä. Useimmiten omassa työssäni tapaan ihmisiä, jotka sanovat, etteivät osa laulaa; nuorempana oli hyväkin ääni. Se on perusteena sille, ettei voi osallistua virsilauluun. Rehellisempää olisi kai sanoa, ettei halua laulaa, ei ainakaan virsiä, koska ne saattavat olla outoja. Virsiä voi kukin laulaa äänellänsä tai virsiä voi myös lukea ääneen tai hiljaa. Lauluääni helpoiten ruostuu käyttämättömyyteensä. Tämän sanon omasta kokemuksestani, kun kansakoulun opettaja tuomitsi minut viivan arvoiseksi laulajaksi. M.A.Numminen on tehnyt nikottelevasta lauluäänestä laatumerkin. Mene ja tiedä, vaikka hän ansaitsisi enemmän kuin oopperalaulaja! Talentin käyttöä voi soveltaa golfin peluuseen tai pianon soittoon siinä kuin puheiden kirjoittamiseen, puutöihin, ruoanlaittoon tai pelkkään ajatustyöhön. Taidottomaksi tuomittu tai itsensä tuominnut voi pian osoittautua mestariksi, jos vain rohkenee kokeilla.

Tuomittavaksi ja rangaistavaksi Jeesuksen vertauksen mukaan joutuu se, joka heittäytyy velttoilijaksi ja toimimattomaksi antautuen itsesäälin valtaan. Tämä on kova sana. Eikö myötätuntomme olekin lahjattomien ja vammaisten puolella? Koska he ovat saaneet niin vähän kykyjä, niin tasapuolisuuden nimessä heillä on oikeus ryhtyä vain palvelujen vastaanottajaksi. Ainakin kehitysmaassa olen nähnyt tämän idean toimivan hyvin. Vammaisille ei ole muuta käyttöä kuin kerjääminen. Meidän yhteiskunnassamme ei asiaa nähdä näin. Vähäkykyisinkin aina sentään johonkin pystyy. Ruumiin vamman ei tarvitse olla merkki älyn ja sielunvoimien puutteesta. Vammaisenkin elämä on mielekkäintä silloin, kun hän voi käyttää, olkoonpa vaikka vähiksi katsottuja, lahjojaan omaksi ja yhteisön hyväksi. Kuka sen menee määrittelemään, kuka tässä loppujen lopuksi on puutteellinen ja vammainen? Se on, joka jää itsesääliin.

Paras tapa säilyttää lahjansa, on käyttää ja hyödyntää se Jumalan tahdon mukaan lähimmäisten parhaaksi. Onko päivän evankeliumissa mitään evankeliumia, vai onko tämä pelkkää lakia, vaatimusta? Pitää kantaa vastuuta, olla tehokas, toimia, suorittaa, ansaita olemassaolonsa ja arvostuksensa. Pitää ansaita myös hyvä iankaikkisuusosa. Jos koko kristillisen uskon sisältö olisi puristettu tähän yhteen raamatunkohtaan, niin näin olisi. Teot ja suoritukset avaisivat taivaan portin. Ei nyt sentään panna koko kristinuskoa tämän vertauksen varaan eikä tehdä vertauksesta pelastuskysymystä ratkaisevaa uskon perustaa. Jeesuksen osoittama ihanne oli kuitenkin noissa rohkeissa miehissä, jotka ottivat riskin. Kristillisyyden perussanoma on, että voimme ottaa riskin. Meidän ei tarvitse varmistaa omaa nahkaamme, ei pelokkaina ajatella omaa pelastustamme. Me olemme jo pelastetut, me olemme vapaat: ”Niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan Poikansa.” Koska me olemme turvatut, ei meidän tarvitse pelätä eikä varmistaa itseämme. Me voimme uskalluksella heittäytyä elämän seikkailuun, tämänkin päivän riskeihin.

Herra, me kiitämme sinua pelastuksesta ja vapaudesta, jotka olet meille lahjoittanut. Me kiitämme sinua talenteista, jotka olet antanut kartutettaviksemme. Vapauta meidän mielemme vääristä kahleista, että rohkeasti astuisimme sinun luomasi maailman keskelle täyttämään meille antamaasi kutsumusta.. Aamen.