16. su helluntaista          Hartauskierros 29.9.03

Virret: 384:1-3, 521: 1-2,7-8, 530.

Evankeliumi: Matt. 6: 19-24

Jeesus sanoo:

»Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.»

 

On kaksi Jumalaa: Elävä Jumala ja mammona. Kun puhun mammonasta jumalana, kirjoitan sen pienellä etukirjaimella. Se ei tarkoita sitä, että tämä jumala olisi pikku tekijä, vaikutusvallaton. Mammonalla on valtaa ihmisiin, vaikka se ei ole Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on epäjumala, kaikkein tyypillisin epäjumala, olemukseltaan pelkkää materiaa. Monet ajattelevat, että Raamatun ensimmäinen käsky on vanhentunut; eihän nykyään ole epäjumalia, ainakaan meidän ympäristössämme. Emme kumartele kuville. Emme käytä jumalankuvia. Emme palvo eläimiäkään, joilla luonnonuskonnoissa on tarunomainen pyhyys. Emme usko, että on muita jumalia kuin yksi ainoa ja todellinen. Kaikki eivät kylläkään usko edes häneen. Omasta mielestään he eivät usko mihinkään jumalaan. Mutta se jää helposti huomaamatta, että sekä Jumalaan uskomaton että jumalinen tosi asiassa saattaa palvoa kaikesta sydämestään mammonaa.

Mammona on raha ja omaisuus. Ne ovat tärkeitä, jolleivät ihan välttämättömiä asioita. On turha hurskastella, että tulee muka toimeen ilman rahaa. Jokainen tarvitsee sitä. Missähän kohti tulee vastaan se raja, missä mammonasta tulee jumala? Radiohartauden pitäjä sanoi, että kun mammonasta tulee itseisarvo, päämäärä sinänsä - välinearvon sijasta - silloin se on saanut epäjumalan aseman. Silloin kun raha ja omaisuus alkaa hallita elämää, silloin mammona on saanut sinut ja minut valtaansa. Yleensä ottaen mammonan palvonta ilmenee siinä, että eletään yli omien tarpeiden ja kasataan omaisuutta pahan päivän varalle, mikä toki voi kuulostaa hyvältä ja tarpeelliselta. Mammonan palvontaa mitataan asuntojen laadulla ja määrällä, autolla (verrattuna naapuriin), matkailu- tai tila-autolla ja palkalla virkaetuineen. Mammonan palvelija kerää itselleen kaikkea tarpeetonta krääsää, hyödykkeet, turhakkeet ja haitakkeet menevät suloisesti sekaisin. Omistamisen ilo on niin suuri, ettei siinä viitsi niuhottaa ekoajattelulla. Osakesalkku ja sijoitusrahasto pitää olla. Ja kun se alkaa tuottaa, niin salkku tuplataan. Sen jälkeen ei varoja liikene enää hyväntekeväisyyteen. Mammona saa aikaan ahneuden tilan, jossa lähimmäisen rakkaus unohdetaan ja aletaan elättää uskomusta, että näin on hyvä. Älkää unohtako, että köyhäkin voi olla ahne. Hän elää aina rikkauden toivossa ja on kateudesta vihreä omistaville.

 

Ahne sairastaa omistamisen himoa. Hänellä on kiihko omistaa. Halu saada yhä enemmän on tullut päähänpinttymäksi, pakkomielteeksi. Jos hän saa sen. mitä on tavoitellut, nousee ennen pitkää esiin uusia tarpeita. Koskaan hän ei rauhoitu, ei ole koskaan tyytyväinen, ei osaa milloinkaan iloita siitä minkä on jo saavuttanut. Rahanahne on köyhä, vaikka olisi kuinka rikas. Ja Jumala, jota hän palvoo, on petollinen. Jos se ei petä ennemmin, pettää se varmasti myöhemmin. Jokainen meistä kuolee tyhjin käsin. Niin kuin eräästä rikkaasta kysyttiin tämän kuoltua: Paljonko hän jätti jälkeensä?” Vastaus kuului: ”Kaiken.” Sillä ei ole enää mitään väliä, paljonko omaisuuden arvo oli. Mitään siitä ei voi viedä mukaansa. Sarjakuvasankari Roope Ankka on maksimoitu saiturihahmo.

 

Rahan haalimisen ja saituuden sijasta toiset ovat valinneet erilaisen elämäntyylin: korkean elintason. Elämän tarjoamat mahdollisuudet ja varallisuus käytetään elämiseen ylellisyydessä ja huvituksissa. ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” Kaiken päämääränä on huoleton ja mukava elämä. Elämän korkeammista arvoista ei piitata, ei liioin toisten ihmisten hädästä. Jokainen yrittäköön ottaa elämästä irti sen mikä hänelle on mahdollista.

Nautinnonhalun jumala kuitenkin palkitsee huonosti palvojansa. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä paremmin hän oppii tuntemaan elämän tyhjyyden. Lopulta kaikki tuntuu turhalta ja tyhjänpäiväiseltä.

 

Keräyksiin mammonan palvoja ei siis paljoa anna, jos ollenkaan. Jos on tarpeen näyttää, että kaikesta huolimatta on jalomielinen, niin sen voi tehdä antamalla ihan pikkuisen, niin ettei tunnu missään. Mutta luultavasti hän kehittää älykkään verukkeen olla antamatta, esim. periaatteen, ettei hyväksy ollenkaan ovelta ovelle- ja puhelinkeräyksiä. Postista tulleet suorat vetoomukset voi hyvin heittää roskikseen. Voi aina sanoa, ettei tällä kerralla anna. Niin voi sanoa vuodesta toiseen. Vaikka tulisi samakin kerääjä vuodesta toiseen, niin periaatteen mies, mitä luultavimmin mies!, aina toistaa samat sanat: Tällä kerralla en osallistu. Astetta rehellisempi on se, joka sanoo: Minulla ei ole tapana antaa mitään keräyksiin. Jos hän on hieman epävarma sanojensa vaikutuksesta, hän voi lisätä siihen: Keräyksistä menee niin suuri osa keräyskuluihin eikä avun perille menosta voi olla varma. Asian tunteva kerääjä voi sanoa, jos keskusteluun on yhtään mahdollisuutta: tästä keräyksestä keräyskulu8ihin menee 17 %, jolloin siihen voi vastata: Mitäs minä sanoin – keräyskulut nielevät aivan kohtuuttomasti varoja!

Mammonan palvoja ei mielellään käy kirkossa. Syy voi olla ihan käytännöllinen. Ei sunnuntaina ehdi tai jaksa käydä kirkossa. Pitää levätä. Eikös kolmas käskykin sano: Muista levätä pyhäpäivänäsi! Sunnuntaina voi myös shoppailla, joko ostella tarpeettomia tai ehkä ihan tarpeellisiakin asioita tai pelkästään katsella, mitä kaikkia vempaimia niitä onkaan nykyään tarjolla. Voi samalla tapailla tuttuja ja käydä kahvilla tai kaljalla ym. Muitakaan kirkossa käynnin esteitä ei ole vaikea keksiä. Siihenhän kelpaa melkein kaikki: papin saarna on luultavasti huono tai se liian ankara; jumalanpalvelus on väärään aikaan, kun vielä nukutaan. Jumalanpalvelusuudistus on pilannut kirkonmenot; voi osoittaa mieltään olemalla menemättä sinne. Nykyään ei ole enää terävää herätyspuhetta niin kuin ennen tai sitten ihan päinvastoin: Nykyäänkin saarnat ovat paatoksellisia herätyspuheita, jotka masentavat nykyajan stressaantunutta ihmistä. Miksi mennä sinne nuhdeltavaksi ja löylytettäväksi, kun ei muutenkaan meinaa millään jaksa kestää tätä jumalatonta maailmaa!

Mammonan palvoja voi hyvin luulla uskovansa oikeaan, elävään Jumalaan ja palvovansa tätä aidosti ja vilpittömästi.  Tai sitten hän sanoo, ettei halua olla erityisesti uskovainen, vaan ihan tavallinen kristitty, sellainen kuin kaikki muutkin, joille usko on vain yksi sektori elämässä. Se aktivoituu ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa.

Mammona on jumala, joka sitoo ihmistä ja orjuuttaa. Se saa ihmisen tekemään työtä vuorotta, pitkää päivää, aamusta iltaan, laiminlyömään perheensäkin. Aina on meno päällä ja muuta duunia. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän tulee tuottoa. Joskus sydäninfarkti pysäyttää tämän menevän miehen kiireet. Kyllä nainenkin voi olla sidottu omaisuuteen. Ei tarvitse olla neljää tuhatta kenkäparia eikä kuutta tuhatta mekkoa, vain paljonko sillä Filippiinien rouvalla olikaan. Usein ensimmäisen käskyn rikkomisesta seuraa myös muiden käskyjen rikkominen, varsinkin seitsemännen, yhdeksännen ja kymmenen: jos ei omaisuutta saada haalituksi rehellisin konstein, niin vilpillä voidaan vielä tehdä lisäansioita.

 

On vain yksi elävä ja todellinen Jumala. Hänen nimensä kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Hänkin vaatii tahtonsa toteuttamista. Työtä saa ja pitääkin tehdä, ja saa omistaa rahaa ja omaisuutta. Tämä Jumala on myös niiden puolella, jotka ovat sairaita ja heikkoja eivätkä pysty siten työllään ansaitsemaan elatustaan. Tämä Jumala on ratkaissut ongelman niin, että on antanut ansaitseville tehtäväksi pitää huolta heikoista. Jolla on, se jakakoon omastaan tarvitsevalle. Tämä Jumala on säätänyt lepopäivän sekä lepäämistä että pyhittämistä varten. Raha, omaisuus ja ansiot eivät saa olla ihmiselle kaikkein tärkeintä, mihin hän sitoo voimansa ja uurastuksensa. Jumala ei ole kenellekään kateellinen tämän rikkauden tähden; Jumala vain tietää, että ihminen usein tulee rahanhimoiseksi, menettää sen takia oman terveytensä, särkee avioliittonsa, laiminlyö lapsensa ja tulee hyvin itsekkääksi sekä samalla onnettomaksi. Jumala tietää, että itsekäs ihminen on onneton. Jumala antaa sen tähden käskytkin rakkaudessaan, ei orjuuttaakseen ihmistä. Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me rakennamme elämämme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme? (Katekismus) Ainoa elävä Jumala uskoo ihmisen olevan onnellisin silloin, kun tämä auttaa ja palvelee toisia, ja tuntee näin itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Elävä Jumala on vapauttaja: hän vapauttaa ihmisen

vääristä sidonnaisuuksista, orjuudesta. Uusi katekismus ei valitettavasti ilmaise tätä käskyjen johdantoa, mistä kaikki pitäisi alkaa: Minä olen Herra, sinun jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Egyptin orjuus ei tietysti koskenut meitä, mutta synti ja paha kyllä. Jumala on ensin antanut meille kaikki syntimme anteeksi, se on hänen vapauttava tekonsa meitä kohtaan. Jumala antaa ensin sen, mitä hän meiltä vaatii.

Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Luotamme itseemme ja omiin kykyihimme. Omat epäjumalamme ovat toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat. Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on. Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.