18. su helluntaista Lappeenrannan kirkko 15.10.00
Mark 2:
18-22
Virret: 272:
1-4,
135, 415, 504:1- , (232, 185), 419:2.
18 Johanneksen opetuslapset ja fariseukset
paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: "Miksi sinun opetuslapsesi
eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset
paastoavat?" 19 Jeesus vastasi: "Eivät kai häävieraat voi paastota
silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on
heidän joukossaan, he eivät voi paastota. 20 Vielä tulee sekin aika, jolloin
sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. 21 Ei kukaan ompele
kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate
repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. 22 Eikä kukaan laske
uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että
leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin."
Uusi ja vanha ovat usein törmäyskurssissa. Elämän laki on, että vanhan on väistyttävä uuden tieltä. Mutta vanha ei mielellään väisty uuden tieltä, vaan on koko ajan vastahangassa. Pitkäaikaisten valtiomiesten kuolemasta puhutaan jossitellen. He tuntuvat hallitsevan iät ja ajat. Mutta yhtenä päivänä on heidän aikansa väkisin ohi, jos ei vanhuuden sairauden, niin ainakin kuoleman jälkeen. Sen jälkeen alkavat uudet tuulet puhaltaa, eikä mikään voi estää uusien aatteiden läpimurtoa. Vanhat eivät pääse niin helpolla, että tyydyttäisiin heidän aikansa päättymiseen. Historiankirjoitus selvittää armottomasti menneiden vallanpitäjien tekoset. Suljetutkin arkistot avautuvat ja kaikki kaivetaan esiin ja tutkitaan. Historian tuomio ei säästä vallanpitäjiä. Jeltsin tosin vaati takuut, ettei hänen virheisiinsä puututa hänen elinaikanaan. Hän säilyttää koskemattomuuden suojan. Mutta koittaa sekin päivä, jolloin ei mikään enää estä tutkimasta hänen tekojaan. Chilen diktaattori oli joutua syytteeseen ulkomailla; hän nautti diplomaattisen koskemattomuuden suojaa kotimaassaan. Loppujen lopuksi hän taisi säästyä tuomiolle joutumisesta vain korkean ikänsä ja sairautensa tähden. Jugoslavian pesän selvittäminen on vielä alullaan. Saa nähdä, selviääkö diktaattori kumouksen yli ja pystyykö hän jatkamaan politiikassa, vai joutuuko oikeuden eteen!
Erityisesti diktatuureissa vallanvaihto on kipeä prosessi, jossa väkivallasta ei helpolla säästytä. Vastarinta joutuu liian kauan muhimaan maan alla leimahtaakseen sitten väkivaltaisiin levottomuuksiin, kun viimein vanha valta sortuu. Demokratioissa valta vaihtuu rauhallisemmin. Meillä vallitsee nykyään sellainen konsensus, ettei kohta puolueita erota toisistaan! Jotkut vanhat tavat pitävät pintansa pitkään. Presidenttimme teki kuitenkin lopun Suomen pankin poliittisesta nimityspolitiikasta, niin ainakin luulen.
Jeesus oli aikansa uskonnollinen vallankumouksellinen. Hän joutui tavan takaa nokkapokkaan aikansa uskonnollisten johtomiesten kanssa. Tapojen muuttaminen merkitsi samalla valtarakenteiden horjuttamista. Ja voi sanoa, että yhdestä näkökulmasta Jeesuksen väkivaltainen kuolema ei ollut mitään muuta kuin kateellisten uskonnollisten johtajien aikaansaama lynkkaustuomio, olivatpa tuomion toteuttajina sitten vaikka vieraan vallan miehittäjät. Rippikoulussa olen testannut oppilaiden käsityksiä Jeesuksesta, oliko hän vanhoillinen vai vapaamielinen. Oppilaat päättelevät, että varmaan vanhoillinen. Ehkä kirkko ja kristinusko nykyajan nuorten silmissä edustavat vanhoillisuutta. Uskonnolliset tavat tunnetaan erityisesti vanhoillisuudestaan. Pakanakin on alun perin tarkoittanut kyläläistä, johon kaupunkiin tullut uusi usko ei ollut tarttunut. Oliko Jeesus siis vapaamielinen vai vanhoillinen? Minä kallistuisin pitämään häntä vapaamielisinä. Johannes Kastaja edustaa vielä vanhaa liittoa. Ja ennakoi uutta. Ei voi kuitenkaan sanoa, että Jeesus tuli kumoamaan vanhan. Hän osoitti lain myönteisen merkityksen. Laki oli välttämätön paha ylläpitämään järjestystä. Lakia tärkeämpi Jeesukselle oli armo. Ihmiset kyllä hyvin tiesivät omissa tunnoissaan, mikä on pahaa ja väärin, mutta monet olivat onnettomien elämäntapahtumien uhreja. Monet olivat kärsiviä ja sairaita. Aikansa menestysteologien mielestä sairaus oli syntien seurausta. Tai lapset kärsivät vanhempiensa syntien seurauksista. Hurskaus johti hurskasteluun, kaksinaamaisuuteen ja kaksinaismoraaliin. Laki ei esimerkiksi velvoittanut paastoamiseen, paitsi yhtenä päivänä vuodessa, so. suurena sovintopäivänä, jolloin paaston varsinainen sisältö oli syntien tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen. Muuten paaston tarkoitus oli harjoittaa itsekuria, tehdä eroa arjen ja juhlan välillä. Ihmisen on hyvä karaista itseään. Paastolla oli sama tarkoitus kuin kohtuullisella kuntourheilulla: kurittaa syntistä kroppaa, joka vahvistuakseen kaipaa liikuntaa. Mutta Jeesuksen ajan uskonnollisille johtajille kaikki oli pinnojen keruuta Jumalan edessä ja ihmisten myötätunnon ja kunnioituksen kerjäämistä.
Jeesus uudisti uskonnon vapaaksi Jumalan lapsen elämäksi. Jumala ei vaani luotujaan saadakseen heitä kiinni kolttosistaan, vaan vaalii, pitää isällistä huolta ja tahtoo auttaa kuin myös antaa anteeksi.
Kristillisen kirkon historia on sitten valitettavasti se sama vanha surullinen tarina, jossa alun perin vapaat tavat ovat kivettyneet uusiksi lakipykäliksi. Aina löytyy uskonnollisia vallanpitäjiä, joiden arvovaltaa uudet käytännöt tuntuvan horjuttavan. Luther joutui ahtaalle uskonpuhdistuksen vuoksi, johon hänet oli johdattanut Raamatun tutkiminen ja oma henkilökohtainen vapauttava uskonkokemus. Lutherille olisi käynyt yhtä huonosti kuin Herrallemme ja monille edeltäjilleen, joiden uudistus katkesi väkivaltaiseen kuolemaan, ellei aika olisi tehnyt työtä Lutherin edestä ja osoittautunut kypsäksi uudelle uskonnolliselle perinteelle. Se ei varsinaisesti ollut uutta, vaan paluuta vanhan kirkon käytäntöön.
Uskonpuhdistuksen tunnettu periaate kuului: seurakuntaa on aina uudistettava. Ei pidä koskaan pysähtyä ja takertua vanhaan, vaan tutkittava itseä ja kaikkea kirkollista käytäntöä ja tehtävä tarpeelliset johtopäätökset.
Nykyään ollaan tilanteessa, jossa kirkko monien mielestä pyrkii uudistumaan niin nopeaan tahtiin, ettei tavallinen ihminen pysy vauhdissa mukana. Kirkon uudistuminen on rinnakkainen ilmiö yhteiskunnan kiivastempoiselle uudistustahdille. Tuotantoelämä vaatii jatkuvaa innovaatiota. Tuotetta pitää koko ajan kehittää. Tämän päivän tuote on huomenna vanha. Kilpailussa pärjää vain se, joka keskittyy omaan perustuotteeseensa ja kehittää sitä joka päivä, ettei toinen, kilpaileva yritys, saa markkinaetua puolelleen.
Moni ajatellee, että pysyisi nyt edes kirkko vanhana ja entisellään. Miksi uudistetaan virsikirjaa, Raamattua, katekismusta, jumalanpalvelusta ja kirkollisia toimituksia? Säilyisi edes jotain vanhaa ja turvallista! Vai pitääkö tässä siirtyä ortodoksiseen kirkkoon, joka ei uudistu?
Muutosvastarinta ei ole mikään uusi asia. Herätysliikkeet, jotka nyt tuntuvat edustavan vanhaa ja turvallista, ovat omana aikanaan olleet radikaaleja uudistusliikkeitä. Minä olin johtajuuskoulutuksen psykologisessa testissä. Jatkumolla, jonka toisessa päässä oli vanhoillinen ja toisessa uudistusmielinen, sijoituin yhden pykälän keskeltä vanhoilliseen suuntaan. En olisi uskonut. Pidän itseäni uudistusmielisenä, vaikken rämäpäänä. Oli niin tai näin, uudistaminen ei ole itse tarkoitus. Kirkollisen elämän on uudistuttava, että nuori sukupolvi voisi kokea kirkon omakseen. Kirkon on uudistuttava, koska Jumala kutsuu meitä jokapäiväiseen oman itsemme tutkimiseen, parannukseen ja uudistukseen.
Minkälaisen uudistuksen Jeesus haluaisi toteuttaa tämän päivän maailmassa. Olisiko hän ollut Prahassa kantamassa mielenosoituskylttejä Maailman kauppajärjestöä vastaan, joka pitää kehitysmaita pihdeissään? Keinoista olen epävarma, asiasta en. Jeesus haluaisi herättää meitä sosiaalieettiseen vastuuseen, vastuuseen koko ihmiskunnasta, kehitysavusta, maailmanrauhasta siinä kuin myös kirkon ykseydestä. Jeesus ei tyytyisi siihen, että hänellä menee hyvin. Hän ei tyytyisi status quohon – elämän jatkumiseen entisellään. Jeesus on uudistaja. Hänen silmänsä aukeavat koko maailman suuntaan. Hän lähettää meidät jälleen kerran maailmaan. ”Älkää julistako pelkästään syntejä anteeksi”, hän sanoo. ”Julistakaa velatkin anteeksi!”