Lappeen kirkko apostolien päivänä 16.7.06 klo 10, tulosaarna Lappeen vs. kirkkoherraksi.

    Virret: 168: 1-4, 706, 126, 178: 1-3, 515: 1-2, 404: 1- , 225, 228, 421: 8-9.

         Evankeliumi: Mark. 3: 13-19

          Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

 

Evankeliumi kertoo, että ensimmäinen kristillinen seurakunta oli saatu kokoon, 12 miehen sekalainen joukko. Seurakunta oli sekalainen, se oli kuin kansankirkon malli, jossa pelastuksen osallisuuteen kutsutaan ihmisiä, järjestään, ei siis valikoitua oppineistoa. Hämmästyttää suuresti, kuinka opettaja rohkeni ottaa niin suuren riskin, että valitsi näin epämääräisen ja heterogeenisen joukon opetusryhmäkseen. Opettajan valitsema kansankirkkomalli oli ilmiselvä vastakohta toisten opettajien valitsemaan herätysliikemalliin, jossa tarkoituksena oli eristäytyä (sana fariseus tarkoittaa eristäytynyt) toisista ihmisistä ja muodostaa valikoitujen, ehdottomasti oikeaan uskoon sitoutuneiden joukko. Galilean ryhmän opettaja ei sitouttanut ryhmäänsä etukäteen minkäänlaiseen uskoon; myönnän kyllä, että sitoutuminenkin seurasi sitten myöhemmin, kun oppilaiden oli tarkoitus aloittaa itsenäinen ja oma-aloitteinen seurakunnallinen toiminta.

Millä tavalla seurakunta oli sekalainen? Siihen mm. kuului ihan vastakkaista poliittista suuntausta edustavia henkilöitä, oli yhtäältä esim. tämän ulkomaalaisen miehityshallinnon kätyreitä, kuten veronkerääjä Matteus, isänmaanpetturi kansallisesta näkökulmasta. Toisaalta joukossa oli täydellinen vastakohta: maanalaisen isänmaanrintaman sissitaistelija, joka kävi aseellista taistelua miehittäjävaltaa vastaan, Simon Kiivailija (kiivailija tarkoittaa selootti-nimistä patrioottia). Selootit olivat valmiita vaikka itsemurhaiskuihin aiheuttaakseen pelkoa miehittäjissä päästäkseen heistä eroon terrorin avulla. Mitä varten Jeesus otti näin vastakkaisia pyrkimyksiä edustavat tahot opetusryhmäänsä? Kysymys on aiheellinen. Jo tässä vaiheessa on todettava, että Jeesus halusi muodostaa seurakunnan, jossa erimielisten pitää kohdata toisensa ja opetella näkemään myös vastakkaista kantaa edustavan motiivit. Ketään ihmistä ei voi tuomita ennen kuin tuntee hänet, ja tietää hänen toimintansa perustelut. Tarkoitus oli, että opetus tapahtuu ryhmätyöprosessina, jossa kivi hieroo kiveä, minkä tuloksena syntyy timantti. Ihmiset oppivat toisiltaan - on opittava, on oltava valmis myös muuttamaan mielipidettään. Opetuksen tavoitteena on mielenmuutos. Sen seurauksena ihminen alkaa ajatella uudella tavalla, hän näkee asiat kokonaan uudessa valossa. Sekalaisella seurakunnalla ei siis ole siinä mielessä pysyvä tarkoitus, että aina pitäisi olla joka asiassa eri mieltä, vaan että ihmisten kohtaamisen ja harkinnan seurauksena vastakkaiset osapuolet ovat valmiita ymmärtämään toistensa vakaumusta ja uudelleen arvioimaan omaa arvopohjaansa.   

Helsingin tuomiokirkon apostolipatsaat tuomiokirkon katolla. Piirros Tuula Mäkinen Tuomas, arkkitehtien, rakentajien ja maanmittareiden suojeluspyhimys. Kädessä suorakulma. Pietari, lukkoseppien, ripittäytyjien ja kalastajien suojeluspyhimys. Hänellä on kaksi avainta, jotka symboloivat oikeutta antaa synnit anteeksi ja oikeutta sitoa ne eli jättää anteeksi antamatta. Simon Seloot, puuhakkaajien, nahkurien ja kutojien suojeluspyhimys. Kirkkotaiteessa hänen tunnuksensa on saha. Mattias, kirvesmiesten, teurastajien, seppien ja sokerileipurien suojeluspyhimys. Hänellä on kädessään mestauskirves. Andreas, kalastajien suojelija, Hänet ristiinnaulittiin vinoristille, joka on hänen tunnuksensa kirkkotaiteessa. Filippus, jolla on käsissään avattu kirja. Risti on Filippuksen kuoleman ja kirja apostolien yhteinen symboli: he kuolivat puolustaessaan Jumalan sanaa. Jaakob vanhempi, pyhiinvaeltajien, sotilaiden, ratsumiesten ja apteekkarien suojeluspyhimys. Tunnuksena simpukalla koristeltu matkasauva. Paavali, teologien, teltantekijöiden ja kirkollisen lehdistön suojelija. Jaakob nuorempi, ei minkään ammattiryhmän suojelija. Legendan mukaan hänet surmattiin nuijapäisellä kepillä. Matteus, vero- ja tullivirkailijoiden sekä kirjanpitäjien pyhimys. Tunnusmerkkeinä kirjoitusvälineet. Johannes, kirjanpainajien, kirjakauppiaiden, notaarien ja kirjailijoiden suojelija. Legendan mukaan hän rukoili myrkyn pois epäjumalan papin hänelle tarjoamasta maljasta. Bartolomeus, paimenien ja viininviljelijöiden suojeluspyhimys. Hänet on todennäköisesti nyljetty elävältä, minkä vuoksi hän pitää kädessä kuolemastaan muistuttavaa veistä. Lähde: Helsingin helmi. Helsingin tuomiokirkko 1852-2002, toim. Meri Eskola ja Tapani Eskola (Kustannus Oy Projektilehti).

Jeesuksen seuraajat eivät edustaneet hyvin toimeentulevaa kansanosaa, he olivat köyhiä ja oppimattomia, sosiaaliselta statukseltaan alhaisia. Uskonnolliselta taustaltaankin he edustivat kansaa, joka ei lakia tunne. Uskonnollinen elämä oli heille outoa. Kun joukossa oli esim. runsaasti kalastajia, on hyvä muistaa, että nämä ihmiset eivät harjoittaneet aivan kunniallista ammattia, hehän tekivät työtä pyhät ja arjet, mikä vallitsevan uskontokulttuurin mukaan oli hyvin tuomittavaa ja halveksittavaa, vaikkakin arvostelijoiden näkemys oli sekin kaksinaamaista – heille kyllä kelpasi ravinnoksi pyhäkala siinä kuin arkena pyydetty. Kalastajat toimivat siten sylkykuppeina tehden yhteiskunnalle välttämättömän likaisen työn ja kantaen siitä aiheutuneen moraalisen häpeän. He ottivat kantaakseen niiden synnit, jotka halusivat ulkoisesti näyttää viattomilta, koska heidän arvostettu asemansa vaati sijaiskärsijöitä.

Yhtä kalastajaa opettaja kutsui kallioksi, minkä voisi ymmärtää ironiaksi ainakin jälki käteen arvioiden, koska juuri tämä oppilas kolmeen kertaan kielsi edes tuntevansa opettajansa tämän taistellessa henkensä puolesta, ettei joutuisi viattomana lynkatuksi. Kallio –nimen antaminen voidaan myös laskea opettajan psykologiseksi viisaudeksi, jossa hän asettaa oppilaalle paineita osoittautua nimensä veroiseksi.

Kaksi veljestä sai vähemmän mairittelevan lisänimen ”ukkosenjylinän pojat”, sillä he olivat kiivaita ja sadismiin taipuvaisia, jotka olivat kerran valmiita käyttämään opettajansa suomaa karismaattista voimaa vastustajiensa tuhoamiseen. Lisäksi he olivat häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita, mutta eivät ilmeisestikään ainoita sellaisia tässä sekalaisessa seurakunnassa. Toinen näistä pojista sai maistaa omaa

lääkettään jouduttuaan sadistisen vallanpitäjän murhanhimon kohteeksi vuosia myöhemmin. Toinen veljeksistä puolestaan varttui Jeesuksen koulussa melkein lisänimensä vastakohdaksi, rauhan ja rakkauden perikuvaksi: ukkosenjylinä muuttui lämpimäksi auringonpaisteeksi elämän mittaisessa opetuslapseuskoulussa. Yksi oppilaista, nimeltään Tuomas, osoittautui epäilijäksi, mikä on hyvin raskauttava persoonallisuuden heikkous uskon asioissa, kun pitäisi osoittaa täydellistä luottamusta ilman mitään aistihavaintoon perustuvaa todistetta. Ei kuitenkaan niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: samaan persoonallisuuteen sisältyi suorasukaisuutta ja rehellistä totuuden etsintää. Jos ei ihan kaikkein oppilaiden persoonallisuuden piirteitä ole tarkoitus tässä eritellä eikä kaikista nyt olekaan niin paljon luotettavaa tietoa, niin hännän huippua Galilean apostolisessa seurakunnassa edustaa Kariotista kotoisin oleva mies, joka oli ahne oman edun tavoittelija, kähvelsi ryhmän yhteistä omaisuutta omiin tarkoituksiinsa. Ja viimein pettyneenä opettajansa lopullisiin tarkoitusperiin, kun niistä ei näyttänyt muuten koituvan henkilökohtaista hyötyä, kavalsi opettajansa 30 hopearahasta, mitättömästä summasta, minkä hän olisi helposti voinut ansaita laillisinkin keinoin. Opettajan psykologinen viisaus, jolla tämä yritti kasvattaa kavaltajaa rehellisyyteen uskomalla tälle kassanhoitajan vakanssin, osoittautui epäonnistuneeksi riskin otoksi. Hyväkään kasvattaja ei aina mahda mitään oppilaansa kurittomuudelle.

Kysyt jo varmaan kärsimättömänä, mihinkäs naiset unohtuivat? Eikö Jeesuksen oppilaspiirissä ollut sijaa naisille? Älä turhaan huolestu. Oli siellä sijaa naisille. 12 oppilaan luku viittaa vain Israelin kansan sukukuntiin. Se on tarkoitushakuinen luku ilmaistakseen kristillisen seurakunnan tarkoitusta korvata vanha liitto uudella. Miehiset nimet edustavat näitä sukukuntia kadonneet sukukunnat mukaan lukien. Tutkijat ovat osoittaneet, että Uuden testamentin rivien välistä tulee selvästi esiin naisten vahva panos Jeesuksen seuraajien joukossa. Evankeliumissahan mainitaan myös laajempi opetuslapsipiiri, ne 70. Tuokin luku on vertauskuvallinen, täydellisyyden luku. Joka tapauksessa naiset olivat Jeesuksen uskollisimpia oppilaita.

Minun ei varmaan tarvitse selittää tekstiä puhki. Vähemmästäkin ymmärrätte, että näin se on tänäänkin Lappeen seurakunnassa. Herra ottaa työhönsä heikkoja ja epäonnistuneita. Hän katsoo, minkä luottamuksen arvoisiksi me jatkossa osoittaudumme. Tämä koskee myös minua viranhaltijaa, joka otan horjuvia ensi askeleita Lappeen seurakunnan leivissä.

Ne kaksi tehtävää, jotka Herra antoi ensimmäisille seuraajilleen, edustavat yhä tänään tehtäviä, jotka Herra antaa seurakunnalleen: 1) olla hänen kanssaan ja 2) tulla lähetetyiksi maailmaan Jumalan rakkauden sanansaattajiksi.

Sekalaiselle seurakunnalle löytyi siis kaksi yhteistä nimittäjää.  Yhteys opettajaan oli keskeistä. Opettaja edustaa tässä äiti- ja isähahmoa, johon liittyminen antaa turvallisuuden tunnetta ja uutta identiteettiä. Jos on oikein hyvä vanhempi, niin kuin vanhemmat pohjimmiltaan lapsiaan kohtaan ovat, niin lapsi voi luottaa täydellisesti vanhempaansa ja mielellään toteuttaa tämän tahtoa. Hyvää vanhempaa ei kunnioiteta vain hänen muodollisen esimiesasemansa vuoksi, vaan siksi että tämä osoittautuu kaiken kunnioituksen, jopa rakkauden ansaitsevaksi. Juuri näin voi sanoa Jeesuksesta. Hän osoittautui kaikissa puheissaan ja toimissaan oppilaidensa ylenmääräisen kunnioituksen ja arvostuksen ansainneeksi. Hän suhtautui ihmisiin rakkaudellisesti ja lempeästi, mutta kaksinaamaisiin vastustajiinsa ja ihmistä orjuuttaviin ihmissäädöksiin kovuudella, mikä viimeksi mainittu ominaisuus vain lisäsi Jeesuksen osakseen saamaa ihastusta.

Jeesus lähetti oppilaansa saarnaajiksi ja parantajiksi. Jumalaa voi kukin palvella omassa arkisessa työssään – tämä on luterilainen käsitys kutsumuksesta. Saarnaamiseen ja parantamiseen eivät kaikki pysty tai eivät liene edes halukkaita. Seurakunnan tuntomerkki se kuitenkin on. Seurakunta on nimenomaan siellä missä Jumalan sanaa saarnataan ja sakramentteja evankeliumin mukaan jaetaan. Saarnaamisella on usein kielteinen vivahde, mikä ei siihen alun perin lainkaan kuulu; oikeasti sillä tarkoitetaan hyvän sanoman julistamista, niin että heikkoja, halveksittuja ja toivonsa menettäneitä rohkaistaan. Voi hyvin sanoa, että jokainen seurakunnan jäsen on kutsuttu osoittamaan uskoa elämässään rakkauden sanoilla ja teoilla. Jonka sielun akku on varattu Jumalan hyvyydellä, ”ansiottomalla rakkaudella minun osakseni”, hän mielellään levittää ympärilleen hyvyyden ja hyväksymisen sekä rohkaisun ilmapiiriä.

Seurakunnan tarkoitus on sitoa jäsenensä suureen Opettajaan, sekä hänen opetukseensa että hänen persoonaansa. Jeesus ei käytä hengellistä valtaa väärin eikä orjuuttavasti, vaan vapauttaa ihmisen elämään mielekästä elämää uskoen, toivoen ja rakastaen.

 Helluntaijakso