4. adventtisunnuntai Lappeenrannan kirkko 18.12.05

Evankeliumi: Matt. 1:18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.»

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,

ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -

se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

 

Eräs maailmaa paljon matkannut kirkonmies kertoi käyneensä Intiassa ja oli tullut puhe joulunvietosta, kuinka Suomessa vietetään joulua. Intialainen keskustelukumppani oli kysynyt hämmästyneenä: ”Vietetäänkö teilläkin joulua?”

Joulujuhlaa voidaan viettää monessa paikka ja monin tavoin. Eiköhän meitä taida hämmästyttää se, vietetäänkö Intiassakin joulua ja miksi.

Kotimaa-lehden Ilo-liitteessä selostettiin joulunviettotapoja eri kulttuurien ja uskontojen piirissä. Juutalaisten ”joulu” on nimeltään hanukka. Kahdeksan päivän mittainen juhla osuu vuoden pimeimpään aikaan, ja silloin sytytetään joka päivä yksi kynttilä lisää kahdeksanhaaraiseen kynttilänjalkaan. Hanukkaa vietetään Jerusalemin temppelin valtaamisen ja uudelleen vihkimisen (165 e.Kr.) muistoksi. Hanukan tapaperinteeseen kuuluu lahjojen antaminen ja köyhien auttaminen. Tänä vuonna hanukka alkaa 25.12. ja päättyy uudenvuoden päivänä. Uusi vuosi on joulua vastaava juhla buddhalaisuutta tunnustavissa maissa. Esimerkiksi japanilaiset käyvät uutena vuotena sekä shinto- että buddha - temppeleissä. Kaupallisesta joulusta on tullut viime vuosina Kiinassa ja Japanissa muoti-ilmiö; lapsille saatetaan kertoa joulupukista; perheissä annetaan lahjoja tai hankitaan joulukuusi.

Muslimit eivät vietä joulua, eivät edes Suomeen tulleet maahanmuuttajat. He mieltävät joulun kristilliseksi juhlaksi ja kokevat, etteivät he voi osallistua minkäänlaisiin kristillisiin juhlallisuuksiin. Jos maahanmuuttajien tahtoa kysyttäisiin, niin ei varmaan päiväkodeissa ja kouluissakaan vietettäisi kristillissävyistä joulujuhlaa. Muslimeille Jeesus on kuitenkin vähintään yhtä kunnioitettava uskonnollinen merkkihenkilö kuin keskivertokristityllekin, joten minua yllättää muslimien nuiva suhtautuminen jouluun.

New Age ei ole uusi uskonto, vaan erilaisten puoliuskonnollisten ja terveydellisten liikkeiden sateenkaari. Joulu on valon, kynttilöiden, tuoksujen, enkeleiden, hyvän tahdon ja henkisen kasvun aikaa, jolloin voi vahvasti aistia hyvyyttä ja jumaluuden läsnäoloa. Luulen, että intialaisessa joulunvietossa tulevat esille juuri nämä elementit.

Täällä kirkossa vietämme joulua, koska se on Jeesuksen syntymäjuhla. Joulu korvasi 300-luvulla 17.12. ja 25.12. vietetyt roomalaiset juhlat saturnalian ja voittamattoman auringon päivän. Valon syttyminen pimeyden keskelle on edelleen joulun sanoman ydin. Se on Jesajan profetian toteutumista: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.

”Uuden evankeliumikirjan mukaan 4. adventtisunnuntai siirtää meidät lähelle joulua Jeesuksen äidin, Marian, lapsen odotukseen. Eli tämä on kirkkomme toinen Marianpäivä, aihe melkein sama, jos ei nyt ihan: Marian ilmestys eli enkelin ilmestyminen Marialle. Vuorossa oleva evankeliumivuosikerta antaisi aiheeksi Joosefin ilmestys – tämä on kuin toisinto Marian ilmestyksestä. Enkeli ilmoittaa lapsen syntymisestä Joosefille. Evankeliumi puhuu Jeesuksen kasvatusisän tunnelmista, kun hänen kihlattu puolisonsa odottaa lasta hänen tietämättään. Kertomus on voimakkaasti jännitteinen ja suuri kertomus siinä mielessä, että monessa parisuhteessa on eletty samanlaisessa epätietoisuudessa kautta aikojen eikä vähiten nykyään. Aviottoman lapsen synnyttämistä on pidetty meidänkin maassamme pitkät ajat erittäin häpeällisenä ja siitä on syyllistetty sekä äitiä että lasta. Kihlakumppani voi kokea tulleensa petetyksi, mikä antaa hänelle oikeuden purkaa kihlaus. Sen hän voi tehdä suurin lööpein ja häväistyskirjoituksin tai sitten hiljaa ja salaisesti. Joosef osoittautuu kertomuksen mukaan nöyräksi ja peräti hurskaaksi mieheksi: Hän ei halua nostaa asiasta suurta haloota, vaan purkaa kihlauksen hiljaa. Mikael Agricola kääntää Lutherin käännöksen sanan fromm juuri hurskaaksi, mitä käännöstä seuraa vielä edellinen kirkkoraamattumme. Uusi käännös ymmärtää Joosefin lakia kunnioittavaksi mieheksi. Sana tarkoittaa uskollista, luotettavaa ja oikeamielistä. Joosef ajatteli asiaa, mutta lopputulos ei kuitenkaan syntynyt ajattelusta, vaan ilmestyksenomaisesta unesta. Se oli kuin Jumalan vakuutus Joosefille, että homma on korkeammassa kädessä ja ylemmällä taholla suunniteltu. Lapsi on siinnyt Pyhästä Hengestä.  

http://www.nationalgallery.org.uk/cgi-bin/WebObjects.dll/CollectionPublisher.woa /wa/largeImage?workNumber=NG6276&collectionSection=work, Joosefin uni Philippe de Champaigne (1602-74), flaamilais-ranskalainen taidemaalari, maalasi uransa alussa uskonnollisia aiheita, erityisesti suuria alttarimaalauksia, mistä näkyy hänen flaamilainen syntyperänsä. Tämä tulee esille mm. Rubensilta peräisin olevasta innoituksesta, jonka tuloksena oli Paimenten kumarrus (Wallace -kokelma, Lontoo).

Minä haluan tiivistää päivän evankeliumin ajatuksiin Pyhän Hengen vaikutuksesta Jeesuksen syntymään ja siihen mitä Jeesus meille merkitsee.

Juutalaisen ajattelun mukaan Pyhä Henki ilmoittaa ihmisille Jumalan totuuden. Pyhä Henki antoi sanat profeettojen suuhun, Pyhä Henki ohjasi Jumalan ihmisten tekoja. Jeesus on se henkilö, jonka kautta Jumala tulee ilmoittamaan totuutensa. Jeesus on se henkilö, joka tulee kertomaan, millainen Jumala on ja mitä Jumala tahtoo meille sanoa. Jeesus kertoo, millainen Jumala on ja millaisia hän haluaa meidän olevan. Ennen Jeesusta ihmisillä oli vain heikko ja utuinen käsitys Jumalasta. Jeesus taas saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9) Jeesuksessa me näemme Jumalan rakkauden, myötätunnon, armon, ja puhtauden. Jeesuksen myötä ei tarvitse enää arvailla, millainen Jumala on; tiedämme sen varmasti. Ennen Jeesusta emme tienneet, mitä oikea hyvyys on. Jeesuksessa me näemme tosi ihmisyyden, hyvyyden sekä kuuliaisuuden Jumalan tahdolle. Jeesus tuli kertomaan totuuden Jumalasta ja totuuden meistä.

Pyhä Henki auttaa tunnistamaan Jumalan totuuden. Ennen Jeesusta elimme tietämättöminä, ennakkoluulojemme vankeina. Synti on sokaissut silmämme ja halumme. Jeesus tuli avaamaan silmämme. Kerrotaan varakkaasta naisesta, joka kulutti puolet elämästään nähdäkseen maailman kaikki taidegalleriat ja nähtävyydet.  Mutta hän vain pitkästyi näkemästään. Mutta sitten hän tapasi ranskattaren, jolla ei ollut paljon varoja, mutta hänellä oli laaja tietämys ja suuri kauneuden rakkaus. He alkoivat kiertää nähtävyyksiä yhdessä, jolloin varakkaan rouvan silmät avautuivat näkemään kauneuden. ”En koskaan tiennyt, miltä asiat näyttävät, ennen kuin sinä opetit minua niitä katsomaan”, hän sanoi kumppanilleen. Elämä näyttää ihan erilaiselta, kun Jeesus opastaa meitä näkemään elämää. Kun Jeesus tulee sydämeemme, silmämme näkevät maailman eri tavalla, hän avaa silmämme näkemään, miltä todellisuus oikeasti näyttää.

Juutalaisuudessa Pyhä Henki ymmärrettiin luomisen taustavoimaksi. Jumala toteutti luomistyönsä Hengen välityksellä. Aluksi Jumalan Henki liikkui autiudessa ja tyhjyydessä. ”Herra on sanallaan luonut taivaan, suunsa henkäyksellä tähtien joukot” (Ps. 33:6), sanoo Psalmin kirjoittaja. Sana henkäys on sekä hepreaksi että kreikaksi kaksimerkityksinen; se tarkoittaa sekä henkäystä että Henkeä. Jumala on siis luonut maailmankaikkeuden ja antanut elämän Henkensä kautta.  Jeesuksessa maailmalle elävää antava luova voima tuli maailmaan. Jumalan elämä isolla E:llä tuli meidän keskellemme. Jeesus on Jumala meidän keskellämme, hepreaksi Immanuel. Sama voima, joka teki kaaoksesta järjestyneen maailmankaikkeuden tuli tähän meidän maailmaamme tehdäkseen meidän elämämme kaaoksesta järjestäytyneen elämän. Voima, joka loi tyhjästä tarkoituksen, tuo meidän tyhjyyteemme ja tarkoituksettomuuteemme mielen. Emme ole oikeasti elossa ennen kuin Jeesus astuu elämäämme. Voimme olla olemassa, mutta emme elossa.

Juutalaiset yhdistivät Hengen toiminnan myös uudelleen luomiseen eikä vain luomiseen. Profeetta Hesekiel näki näyn laaksosta, jossa oli kuolleita luita, jotka tulivat eläviksi. Samassa yhteydessä sana sanoo: ”Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon” (Hes. 37:14)Jumala on herättävä henkiin ihmiset, jotka nukkuvat synnin unta, mieli ja sielu pimentyneinä. Jeesuksessa tuli maailmaan se voima, joka herättää meidät synnin unesta uuteen elämään. Elämme turhuudessa, elämämme on mieltä vailla, monen joulun viettokin on harhailua synnin unessa. Ei siitä joulusta tajua muuta kuin että tavaraa pitää ostaa ja kiire pitää olla ja että Alkossa käyntiä ei pidä unohtaa ja pitkästä viikonlopusta pitää ottaa ilo irti, sillä elämässä ei loppujen lopuksi ole mitään mieltä. Ja lapsia pitää höynäyttää – yritän tällä kuvata joulunvieton negatiivista puolta ja sitä mitä joulunvietto lähinnä on, jollei Jeesus saa olla joulun Herra. Jeesus antaa joulunvietolle sisällön ja suunnan. Hössötyksestä tulee mielekästä toimintaa. Joulusta ei tule vain perinnejuhla, vaan sydämen juhla. Alkaa tuntua siltä, että Jeesus ei vain syntynyt kauan sitten kaukana, vaan hän syntyy täällä tänään minussa ja sinussa. Hän ohjaa elämäämme; hän antaa jouluilon ja –rauhan. Joulunvietosta on tosiaan välillä pallo hukassa. Tavaroita vaihdetaan tuttujen kesken ja pähkäillään homman hulluutta. Syödään itsensä kipeiksi juomisesta puhumattakaan. En minä sitä sano, etteikö joulun kiire pääsisi välillä itse kutakin rasittamaan, mutta jos Jeesus saa olla Joulun Herra, niin silloin joulusta tulee suuren ilon ja hyvän mielen juhla, jossa riittää hyvää jaettavaksi sekä lähellä että kaukana oleville.

Joulujakso