4. adventtisunnuntai Lappeenrannan kirkko 18.12.05

Evankeliumi: Matt. 1:18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.»

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,

ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -

se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Eräs maailmaa paljon matkannut kirkonmies kertoi käyneensä Intiassa ja oli tullut puhe joulunvietosta, kuinka Suomessa vietetään joulua. Intialainen keskustelukumppani oli kysynyt hämmästyneenä: ”Vietetäänkö teilläkin joulua?”

Joulujuhlaa voidaan viettää monessa paikka ja monin tavoin. Eiköhän meitä taida hämmästyttää se, vietetäänkö Intiassakin joulua ja miksi.

Kotimaa-lehden Ilo-liitteessä selostettiin joulunviettotapoja eri kulttuurien ja uskontojen piirissä. Juutalaisten ”joulu” on nimeltään hanukka. Kahdeksan päivän mittainen juhla osuu vuoden pimeimpään aikaan, ja silloin sytytetään joka päivä yksi kynttilä lisää kahdeksanhaaraiseen kynttilänjalkaan. Hanukkaa vietetään Jerusalemin temppelin valtaamisen ja uudelleen vihkimisen (165 e.Kr.) muistoksi. Hanukan tapaperinteeseen kuuluu lahjojen antaminen ja köyhien auttaminen. Tänä vuonna hanukka alkaa 25.12. ja päättyy uudenvuoden päivänä. Uusi vuosi on joulua vastaava juhla buddhalaisuutta tunnustavissa maissa. Esimerkiksi japanilaiset käyvät uutena vuotena sekä shinto- että buddha - temppeleissä. Kaupallisesta joulusta on tullut viime vuosina Kiinassa ja Japanissa muoti-ilmiö; lapsille saatetaan kertoa joulupukista; perheissä annetaan lahjoja tai hankitaan joulukuusi.

Muslimit eivät vietä joulua, eivät edes Suomeen tulleet maahanmuuttajat. He mieltävät joulun kristilliseksi juhlaksi ja kokevat, etteivät he voi osallistua minkäänlaisiin kristillisiin juhlallisuuksiin. Jos maahanmuuttajien tahtoa kysyttäisiin, niin ei varmaan päiväkodeissa ja kouluissakaan vietettäisi kristillissävyistä joulujuhlaa. Muslimeille Jeesus on kuitenkin vähintään yhtä kunnioitettava uskonnollinen merkkihenkilö kuin keskivertokristityllekin, joten minua yllättää muslimien nuiva suhtautuminen jouluun.

New Age ei ole uusi uskonto, vaan erilaisten puoliuskonnollisten ja terveydellisten liikkeiden sateenkaari. Joulu on valon, kynttilöiden, tuoksujen, enkeleiden, hyvän tahdon ja henkisen kasvun aikaa, jolloin voi vahvasti aistia hyvyyttä ja jumaluuden läsnäoloa. Luulen, että intialaisessa joulunvietossa tulevat esille juuri nämä elementit.

Täällä kirkossa vietämme joulua, koska se on Jeesuksen syntymäjuhla. Joulu korvasi 300-luvulla 17.12. ja 25.12. vietetyt roomalaiset juhlat saturnalian ja voittamattoman auringon päivän. Valon syttyminen pimeyden keskelle on edelleen joulun sanoman ydin. Se on Jesajan profetian toteutumista: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.

”Uuden evankeliumikirjan mukaan 4. adventtisunnuntai siirtää meidät lähelle joulua Jeesuksen äidin, Marian, lapsen odotukseen. Eli tämä on kirkkomme toinen Marianpäivä, aihe melkein sama, jos ei nyt ihan: Marian ilmestys eli enkelin ilmestyminen Marialle. Vuorossa oleva evankeliumivuosikerta antaisi aiheeksi Joosefin ilmestys – tämä on kuin toisinto Marian ilmestyksestä. Enkeli ilmoittaa lapsen syntymisestä Joosefille. Evankeliumi puhuu Jeesuksen kasvatusisän tunnelmista, kun hänen kihlattu puolisonsa odottaa lasta hänen tietämättään. Kertomus on voimakkaasti jännitteinen ja suuri kertomus siinä mielessä, että monessa parisuhteessa on eletty samanlaisessa epätietoisuudessa kautta aikojen eikä vähiten nykyään. Aviottoman lapsen synnyttämistä on pidetty meidänkin maassamme pitkät ajat erittäin häpeällisenä ja siitä on syyllistetty sekä äitiä että lasta. Kihlakumppani voi kokea tulleensa petetyksi, mikä antaa hänelle oikeuden purkaa kihlaus. Sen hän voi tehdä suurin lööpein ja häväistyskirjoituksin tai sitten hiljaa ja salaisesti. Joosef osoittautuu kertomuksen mukaan nöyräksi ja peräti hurskaaksi mieheksi: Hän ei halua nostaa asiasta suurta haloota, vaan purkaa kihlauksen hiljaa. Mikael Agricola kääntää Lutherin käännöksen sanan fromm juuri hurskaaksi, mitä käännöstä seuraa vielä edellinen kirkkoraamattumme. Uusi käännös ymmärtää Joosefin lakia kunnioittavaksi mieheksi. Sana tarkoittaa uskollista, luotettavaa ja oikeamielistä. Joosef ajatteli asiaa, mutta lopputulos ei kuitenkaan syntynyt ajattelusta, vaan ilmestyksenomaisesta unesta. Se oli kuin Jumalan vakuutus Joosefille, että homma on korkeammassa kädessä ja ylemmällä taholla suunniteltu. Lapsi on siinnyt Pyhästä Hengestä.  

Moni saattaa kokea vaikeaksi yhtyä uskontunnustukseemme, koska se ilmaisee uskoa neitseestä syntymiseen. Tämä kristillinen oppi sisältyy sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumiin. Alkukristillisen kirkon ihmisille joulun sanoma tällaisessa muodssa ei ollut filosofiaa eikä itämainen myytti, vaan vanhatestamentillisen profetian riemullista täyttymystä.

Jeesuksen syntymän aikaan luettiin Vanhaa testamenttia paljon kreikan kielelle käännetyssä sanamuodossa, jossa puhutaan neitsyestä, joka tulee raskaaksi. ”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:14). Tämä profeetallinen sana käy myös ihmeen selitykseksi: Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Jumalan henki, joka on kaiken elämän synnyttäjä, vaikuttaa aivan erityisellä, itsessään käsittämättömällä tavalla Jeesuksen syntymisen Neitsyt Mariasta. Jumalan on nyt meidän ihmisten kanssa.

Uuden testamentin ensimmäinen kirjoittaja, apostoli Paavali ymmärsi asian juurin näin. ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lainalaiseksi syntyneen, lunastamaan lainalaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan” (Gal. 4:4-5). Paavali tosin tähdentää sitä, että Jumala ei ollut meidän kanssamme vain Kristuksen syntymässä, vaan myös ja nimenomaan kuolemassa. Ei vain syntymässä, vaan myös kuolemassa! ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor 5:19) Jeesuksen koko elämä syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen on nähtävä Immanuel-nimen valossa. ”Meidän kanssamme on Jumala”.

Onko olemassa Jumalaa, kysyy nykyajan ihminen. Joku epäilee, että Jumala on kuollut. Entä välittääkö Jumala ihmisistä, meidän maailmastamme, jossa vallitsee vääryys ja kärsimys? Jouluna me tunnustamme yhteisesti ja kaikille lähellä ja kaukana, että meillä on Jumala, joka tahtoo elää kanssamme. Meillä on Vapahtaja, joka on pelastanut meidät synneistämme.

Jeesus saa olla joulun Herra. Hän antaa joulunvietolle sisällön ja suunnan. Hössötyksestä tulee mielekästä toimintaa. Joulusta ei tule vain perinnejuhla, vaan sydämen juhla. Alkaa tuntua siltä, että Jeesus ei vain syntynyt kauan sitten kaukana, vaan hän syntyy täällä tänään minussa ja sinussa. Hän ohjaa elämäämme; hän antaa jouluilon ja –rauhan. Joulunvietosta on tosiaan välillä pallo hukassa. Tavaroita vaihdetaan tuttujen kesken ja pähkäillään homman hulluutta. Syödään itsensä kipeiksi juomisesta puhumattakaan. En minä sitä sano, etteikö joulun kiire pääsisi välillä itse kutakin rasittamaan, mutta jos Jeesus saa olla Joulun Herra, niin silloin joulusta tulee suuren ilon ja hyvän mielen juhla, jossa riittää hyvää jaettavaksi sekä lähellä että kaukana oleville.

Etusivu    Joulujakso