1.   adventtisunnuntai, 29.11.2020 (pöytälaatikkosaarna)

Luuk 19: 28-40  (UT2020)

Riemukulkue Jerusalemiin

²⁸ Tämän sanottuaan Jeesus lähti muiden edellä kulkemaan Jerusalemiin vievää tietä. ²⁹ Kun hän Betfagea ja Betaniaa lähestyessään saapui vuorelle, jota sanotaan Oliivimäeksi, hän antoi kahdelle oppilaalleen tehtävän: ³⁰»Menkää tuohon kylään. Sinne tullessanne löydätte kiinni sidotun aasinvarsan, jolla kukaan ei ole vielä ratsastanut. Ottakaa se ja tuokaa minulle. ³¹Jos joku kysyy, miksi otatte sen, niin sanokaa: ’Herra tarvitsee sitä.’»

³²Oppilaat lähtivät ja löysivät varsan, niin kuin Jeesus oli sanonut. ³³Kun he irrottivat sen, omistajat kysyivät: »Mihin te sitä varsaa viette?» ³⁴»Herra tarvitsee sitä», oppilaat vastasivat. ³⁵He veivät varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. ³⁶Jeesuksen ratsastaessa he levittivät vaatteitaan myös tielle hänen eteensä.

³⁷Jeesus lähestyi jo paikkaa, josta tie alkaa laskeutua Oliivimäen rinnettä alas. Silloin koko oppilasjoukko alkoi riemuita ääneen. He ylistivät kovalla äänellä Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka olivat saaneet nähdä, ³⁸ ja huusivat: »Siunattu se, joka tulee,

kuningas Herran nimissä! Taivaassa rauha ja korkeuksissa kirkkaus!» ³⁹ Jotkut väkijoukossa olevat fariseukset sanoivat Jeesukselle: »Opettaja, kiellä oppilaitasi.» ⁴⁰Jeesus vastasi: »Minä sanon teille: kun he vaikenevat, kivet alkavat huutaa.»

Ensimmäinen adventtisunnuntai on pikkujoulu, mutta se on myös pikku pääsiäinen. On ymmärrettävää, että kirkkovuoden alku ei johda vain jouluun eikä se johda vain pääsiäiseen. Se johdattaa koko kirkkovuoteen. Adventtina keskellemme tulee henkilö, jonka kristillinen seurakunta tunnistaa Jumalan lähettämäksi Vapahtajaksi ja Herraksi. Voi hyvinkin olla, että vain aasilla ratsastava Herra Jeesus tiesi, millainen kohtalo häntä odotti pääsiäisjuhlilla. Olivat hänen oppilaansakin kuulleet Mestarinsa kärsimysilmoituksen, mutta he saattoivat pitää sitä vain ylimitoitettuna pelkona. Ainakaan Jerusalemiin saavuttaessa ei pelolle annettu sijaa, vaan kaupunkiin tulemista vietettiin suurena juhlana. Jeesuskin oli selvästi huolehtinut siitä, että kaupunkiin tulosta tehdään näyttävä prosessio. Se on selvää, ettei Herra halunnut tulla kaupunkiin hevosella, uljaalla sotaratsulla ratsastaen. Hän halusi tulla rauhan, sovinnon ja rakkauden ajatukset ja aikeet mielessään, mitä aasi ratsuna ilmensi. Hän ei tullut voimalla eikä väkivallan aikeilla. Hän tuli nöyränä, valmiina ottamaan vastaan edessään olevan kärsimyksen, jos kerran niin oli määrä tapahtua. Arkisena työjuhtana käytetyllä aasilla ratsastaminen ei ollut halveksittavaa eikä hävettävää. Olivathan Israelin kuninkaatkin saapuneet kaupunkiin aasilla ratsastaen, kun heidät juhlavan prosession huipentumana voideltiin kuninkaaksi valelemalla oliiviöljyä heidän päähänsä. Jeesuksen käyttämällä aasinvarsalla ei kukaan ollut vielä ratsastanut. Aasille tämä neitsytmatka tiesi elämäntehtävän aloittamista, Jeesukselle elämäntehtävän huipentumista ja täyttymistä. ”Herra tarvitsee sitä” -sanat oli ennalta sovittu salasana, jolla aasi oli sovittu lainattaviksi. Sanat kuvaavat myös välttämättömyyden pakkoa. Tämän tapahtuman oli määrä toteuttaa ennalta laadittua jumalallista käsikirjoitusta. Vaatteet, joita laitettiin aasin selkään ja levitettiin tielle, edustivat rekvisiittaa, jolla ilmaistiin kunnioitusta ratsastajaa kohtaan. Oppilasjoukko alkoi riemuita ääneen. Tavallisesti pyhiinvaeltajat iloitsivat temppelin näkemisestä pitkän matkansa jälkeen. Nyt iloittiin Messiaan tulosta kaupunkiin. Oppilasjoukko siinä kuin muukin väkijoukko ylisti Jumalaa niistä teoista, joita he olivat nähneet Mestarinsa tekevän. Hän oli parantanut sairaita, osoittanut säälivää rakkautta kurjia, kärsiviä ja halveksittuja ihmisiä kohtaan. Jumalan rakkaudellinen olemus personoitui Jeesuksessa. Riemunpito perustui Psalmiin 118, joka oli kaikille tuttu. Luukkaan evankeliumista on jäänyt tällä kohtaa pois juuri se sana, jota Psalmi käyttää: Hoosianna, siunattu se, joka tulee Kuningas Herran nimissä. Samasta asiasta on joka tapauksessa kysymys. Jos Psalmia käytettiin pidemmälti, siihen kuuluivat myös nämä sanat: ”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä… Käykää kulkueena lehvät käsissä… Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa” (Ps. 118:24-29). Ylistyslaulu jatkuu sanoina ”Taivaassa rauha ja korkeuksissa kirkkaus!” Tämä ei ole edellä lainatusta Psalmista. Meille se on tullut tutuksi jouluevankeliumista, jossa sanotaan Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita hän rakastaa. Kun nyt aasilla ratsastava Herra on tunnistettu rauhan tuojaksi, voisi jo ylistylauluun lisätä rauhan maan päälle, mutta saa se toki odottaa vielä sitä, että Herra juo Golgatan kummulla kärsimyksen maljan ja täyttää tehtävänsä loppuun asti.

Evankeliumikappaleen viimeiset sanat eivät vie meitä jouluun, vaan pääsiäiseen, ristin pääsiäiseen. Kaikki eivät iloitse Rauhan ruhtinaan saapumisesta. Hurskaille fariseuksille Jeesus on uhka. Hän ei sovi heidän käsitykseensä Messiaasta. Surullista on minun mielestäni se, että ne joiden pitäisi juuri kaikkein eniten ajaa Jumalan asiaa, vastustavat Jumalan toimintaa. Olisikohan se vähän samaa kuin että ääriuskonnollisuus on vaarallista? Kateutta, vihaa ja uskonnollista väkivaltaa ei pidä hyväksyä eikä sietää, ei myöskään hengellistä väkivaltaa.

1.adventtisunnuntaissa on joulua ja pääsiäistä. Jokaisessa kirkkovuoden pyhässä ovat molemmat. Varhaiskristillisistä ajoista lähtien jokaista messua on vietetty ennen kaikkea pääsiäisen toistamisena ja nykyistämisenä. Kristus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä. Joka pyhä on siis ylösnousemusjuhla. Pääsiäistä edeltävä viikko johtaa pääsiäiseen. Se alkaa palmusunnuntaista, jolloin Jeesus ratsasti juhlittuna Messiaana Jerusalemiin. Tästä juhlakulkueesta on saanut alkunsa kirkollinen tapa aloittaa messu kulkueella. 1990-luvulla käynnistyneessä suomalaisessa jumalanpalvelusuudistuksessa oli tarkoitus tehdä jokaisesta jumalanpalveluksesta juhla, iloinen riemujuhla. Tarkoituksenmukaista oli aloittaa se aina juhlavalla kulkueella, joka tuo mieleen Herramme ratsastuksen Jerusalemiin. Ei riitä, että me vain sanallisesti muistelemme, mitä kerran tapahtui. Meidän on itse astuttava siihen riemusaattoon ja juhlakulkueeseen mukaan. Kulkueen kärjessä kannettavat risti ja kynttilät kuvaavat Kristusta maailman valona ja paimenena, joka kutsuu seuraamaan itseään. Ristikulkueen matka kohti alttaria ilmentää myös kotimatkalla olevaa Jumalan kansaa. Kulkueessa kannetaan evankeliumikirjaa tai Raamattua. Kristillinen kirkko on sitoutunut Raamattuun, Pyhään kirjaan. Mukana tulisi olla myös ehtoollisvälineet. Kristus on itse läsnä leivässä ja viinissä, jos toki salatulla tavalla. Se on mysteeri. Kaikki jumalanpalveluksen toimittajat ovat mukana kulkueessa. Koko seurakunta on mukana kulkueessa nousemalla seisomaan kulkueen aikana ja usein laulamassa virttä, jonka aikana kulkue toteutetaan.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa on myös Pyhä hymni, jonka aikana lauletaan Hoosianna-hymni. Voglerin Hoosianna adventtina on pieni bonus siihen Hoosiannaan, mikä sisältyy jokaiseen messuun. Tietysti joulukin on läsnä jokaisessa messussa. Siitä käytetään jumalanpalveluksen osana nimeä Gloria (Kunnia). Se on enkelten joululaulu paimenten kedolla. Onko helluntaijuhlaa jokaisessa messussa? Ei ehkä edellä kuvatuissa muodoissa, mutta minä sanoisin, että tämä kolmas kirkkovuoden suuri juhla on läsnä ensiksikin siinä, että kansa kuulee helluntain ihmeen toistuvan: Jumalan sanaa luetaan ja julistetaan omalla äidinkielellämme. Toiseksi helluntai on läsnä siinä ilmapiirissä, joka messussa vallitsee. Olemme innoissamme ja tohkeissamme, kun saamme elää todeksi kristillistä uskoamme ja odottaa iloisessa toivossa kaikkien Jumalan lupausten lopullista ja täydellistä toteutumista, jolloin on kunnia yksin Jumalalla ja maassa rauha ihmisten kesken. Sen toteutumista odottavaan joukkoon kuuluminen on meille suuri ilo.

 Etusivu    Joulujakso