JOULUPÄIVÄ 25.12.96, RISTIKANKAAN KAPPELI Lappeenranta

Joh. 1: 1-14

Virret: 29, 24: 6-7, 21:1-5, 25:5-6, 19:1-, 21:8-10.

 

Alussa oli Sana.

 Sana oli Jumalan luona,

ja Sana oli Jumala.

Jo alussa Sana oli Jumalan luona.  

Kaikki syntyi Sanan voimalla.  

Mikään, mikä on syntynyt,  

ei ole syntynyt ilman häntä.   

Hänessä oli elämä,   

ja elämä oli ihmisten valo.   

Valo loistaa pimeydessä,    

pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.    

Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.      

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,      

oli tulossa maailmaan.      

Maailmassa hän oli,      

ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,     

 mutta se ei tuntenut häntä.     

Hän tuli omaan maailmaansa,      

mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.      

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,      

hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,      

kaikille, jotka uskovat häneen.      

He eivät ole syntyneet verestä,      

eivät ruumiin halusta,      

eivät miehen tahdosta,      

vaan Jumalasta.      

Sana tuli lihaksi      

ja asui meidän keskellämme.      

Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,     

kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.      

Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Tutkiessamme tänään joulun sanomaa teemme sen meille oudon ja peräti vaikeasti ymmärrettävän jouluevankeliumin välityksellä, jossa evankelista Johannes vyöryttää koko jumaluusopillisen sanastonsa arsenaalin alkusoittona Messias-oratorioonsa. Sanon "soittona" sen tähden, että tämä alkukristillinen hymni, jonka kaksi Johannes Kastajasta kertovaa proosakatkelmaa katkaisee, on vain sävellystä vailla oleva runo.

Jouluevankeliumista nousevan saarnan otsikoksi annan KAKSI SYNTYMÄÄ.

Ensimmäinen syntymä on tämä tuttu joulukuvaelman aihe, jonka olemme tottuneet kuulemaan Luukkaan evankeliumista ainoana ja autenttisena ensimmäisen joulun kuvauksena. Sitä olemme nähneet näyteltävän koulujen joulujuhlissa ym. ja päässeet ehkä joskus itsekin osallistumaan joulukuvaelmaan yhtenä roolihenkilönä. Tapahtuiko Jeesuksen syntymä juuri tasan näin vai hieman toisella tavalla on sivukysymys sen pääkysymyksen rinnalla, mikä ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopulla syntyi: Syntyikö Jumalan Poika todella ihmiseksi vai oliko kysymyksessä vain valo-olento, joka tuli maailmaan saarnaamaan maailmaan oikeaa tietoa tulematta koskaan todella ihmiseksi? Oliko hän todella ihminen vai ihmisen kaapuun pukeutunut jumalolento? Jos hän oli vain ja nimenomaan jumalolento, hänen kärsimyksensä ja kuolemansakin oli näennäistä.

  Luukkaan evankeliumin kirjoittamisen aikaan oli selviö, että Jeesus oli syntynyt ihmiseksi. Ensimmäiseksi kirjoitettua evankeliumikuvausta haluttiin täydentää tiedoilla Jeesuksen syntymästä, koska henkilötiedot hänestä uhkasivat rajoittua pelkäksi kärsimyshistoriaksi. Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan ensimmäisen vuosisadan lopulla levisi ajatus, ettei Jeesus ollutkaan todellinen ihminen, vaan jumalolento.

Nykyään on vallalla päinvastainen korostus: Jeesus on ennen kaikkea ihminen. Esim. Martin Scorsesen filmissä Jeesuksen viimeiset kiusaukset esitetään Jeesuksen seksuaalifantasioita hänen viimeisinä kiusauksinaan, jotka houkuttelivat häntä luopumaan ristin tiestä. Ovatko filmin kuvitukset etupäässä rahastuskeinoja ja länsimaisen ihmisen ensisijaisen mielenkiinnon kohteiden kiihottamista vai historiallisen Jeesuksen uskontaistelua, emme tiedä. Raamatun kirjoitukset eivät anna tukea seksuaalifantasioille. Mutta ne kertovat Jeesuksen olleen todellinen ihminen: hän syntyi pieneksi, avuttomaksi sylilapseksi ja kävi läpi ihmiselämän kasvukivut, koki nälkää, janoa, kipua ja väsymystä siinä kuin kuka tahansa ihminen. Kristillisessä julistuksessa usein kiillotetaan Jeesuksen sädekehää ja luodaan hänestä todelliselle ihmisyydelle vierasta kiiltokuvaa. Elämän kiusausten keskellä kamppailevalle ihmiselle jää epäselväksi, kuinka inhimillinen ihminen Jeesus todella oli.  Kaikki neljä evankelistaa todistavat Jeesuksen olleen ennen kaikkea historiallisen henkilön, ei minkään taruolennon. Samalla ne kuvaavat Jeesuksen jumalallista alkuperää. Pisimmälle tässä menee Johannes, hän kertoo Kristuksen olleen olemassa jo ennen maailman luomista siten, että hän on ollut luomisenkin välikappaleena. Tämä on uskonlauselma, jonka Nikean uskontunnustus pukee sanoiksi: "Ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, ei luotu". Tällaisen uskonlauselman totena pitäminen lienee nykyajan postmodernille ihmiselle vaikeaa, ihmiselle, joka vierastaa yhdessä totuudessa pysymistä. En halua pakottaa kuulijaa purematta nielaisemaan vaikeita uskontotuuksia. Kyllä niitä saa pohtia ja puntaroida, mutta mielelläni yhdyn piispa Riekkisen viimeisen kirjan ala-otsikon omakohtaiseen toteamukseen: Uskon, vaikka minulla on aivot.  Joku ei ehkä millään jaksa uskoa, niin kuin esim. tämä Kari Cantell, joka puolestaan on kirjoittanut kirjan Tiedemiehen mietteitä uskosta. Hän nimenomaan kokee älyllisen pohdintansa estävän uskomisen. Luulenpa, että hän pitää uskoa liikaa totena pitämisenä. Usko on myös ja ennen kaikkea luottamusta sekä kuuliaisuutta. Jeesuksen sanoissa ja persoonassa on mielestäni sellaista yliluonnollista valoa ja kirkkautta, joka panee kyllä ajallaan epäuskon horjumaan. Ja jos vielä osallistuu seurakunnan jumalanpalveluselämään, niin silloin alkavat silmät vähitellen avautua käsittämään, että Jumalan valo loistaa hänen kauttaan. "Pimeys ei sitä käsittänyt", toteaa evankelista Johannes vanhan raamatunkäännöksen mukaan. Maailman ihminen ei käsitä Kristusta Vapahtajaksi. Evankeliumi näyttää hullutukselta. Kristusta ei voi käsittää ennen kuin antautuu koettelemaan uskomista häneen. Uusi raamatunkäännös kääntää: "pimeys ei saanut sitä valtaansa". Se tarkoittaa, että maailma ei kyennyt voittamaan ja tuhoamaan häntä, ei, vaikka se ristiinnaulitsi hänet ja pani kuolleena hautaan ison kiven taakse. Kristusta vastaan on taisteltu kautta vuosisatojen ja itäblokin maissa on kirkot muutettu museoiksi ja tehdassaleiksi (puhumattakaan kapakoista ja hevostalleista) ajatellen kristillisen uskon tuhoutuvan itsestään kannattajien puutteeseen, kun edistys voittaa taantumuksen. Mutta tällä hetkellä näyttää käyvän niin kuin Julianus Luopio joutui tiettävästi tunnustamaan kuolinvuoteellaan tappionsa taistelussa kristinuskoa vastaan: "Galilealainen, sinä olet voittanut". Suurin este kristinuskon vastustamiselle ei liene intellektuaalinen, älyllinen, vaan tahdonasia ja ihmispersoonan luontainen kapina itsemääräämisoikeutensa rajoitusyrityksiä vastaa. "Edes Jumala ei saa määrätä vapauteni rajoja". Myös pahat teot, rikkomukset ja niiden tuottama häpeä ja syyllisyys Jumalan edessä saa pullikoimaan valoa vastaan, koska se paljastaa pimeyden teot.

Lopulta valo kuitenkin voittaa. Silloin tapahtuu toinen syntymä, mikä on tämän nyt viettämämme joulun ydinasia: Me synnymme Jumalan lapsiksi. Tätä ajatusta Johannes jatkaa evankeliumikirjansa kolmannessa luvussa: "Ellette synny uudesti, ylhäältä, ette pääse Jumalan valtakuntaan". Silloin vasta alkaa todellinen joulu, kun tapahtuu tämä toinen syntymä. Niin kauan kuin joulu merkitsee vain yhden historian henkilön muistelemista joko enemmän tai vähemmän todellisena, niin hän jää vain menneisyyden hahmoksi, jolla ei ole merkitystä tämän päivän todelliseen elämään. Mutta kun Jeesuksen suuruus ja kirkkaus alkaa hahmottua, niin se merkitsee uuden elämän alkua. Aivan samalla tavalla kuin Kristuksen tulo tähän maailmaan merkitsi suoranaista uutta luomista, uuden aikakauden alkua, niin ihmisen syntyminen Jumalan lapseksi merkitsee uuden elämän alkua. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi, jotta ihmisistä voisi tulla Jumalan lapsia. Jeesus antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapseksi.

 

Oikeus annetaan lahjana, joka edellyttää vastaanottamista. Joululahjoja me osaamme kyllä vastaanottaa. Joillekin joululahjoille käy kyllä nykyajan tavaratulvassa niin, että ne lykätään hyllylle pölyttymään.. Varsinkin muutamat kirjat menevät nykyään suoraan kirpputorille, kun on niin kiire, ettei ehdi sanomalehtiäkään lukemaan. Vakavasti sanoen Jeesus-lahja on vaarassa jäädä käyttämättömäksi lahjaksi. Niin kauan kuin tulee omilla voimavaroillaan toimeen ja elämä pyyhkii hyvin, ei kaipaa turvautumista Jumalaan. On väärin ymmärretty, jos Jumalan lahja käsitetään vain pahan päivän hätävaraksi. Kuitenkin sitä varten Jeesus on tullut, että kun ihminen jossain vaiheessa tajuaa elävänsä tyhjyydessä ja turhuudessa tai vielä pahempaa, olevansa eksyksissä ja pulassa, silloin on Jeesus-lahja otettavissa käyttöön. Lahjaa ei ole pakko käyttää, mutta sinulla on oikeus. "Niille, jotka ottivat hänet vastaa, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Sinun puolellasi on kahva, josta avaat oven Jumalan lapseudelle. Tässä ei kysytä sinun pätevyyttäsi, nuhteettomuuttasi tai erinomaisuuttasi. Kun Jumala kerran hyväksyy sinut yhteyteensä, niin olet Jumalan lapsi.

Lapsi on ihan eri asemassa kuin orja. Orja joutuu koko ajan tekemään töitä ansaitakseen edes elämisen oikeuden. Eikä hän silti pääsen lapsen asemaan, vaikka kuinka puurtaisi. Sinulle tarjotaan Kristuksessa Jumalan lapsen oikeutta ilmaiseksi! Siitä alkaa todellinen joulu tässä ja nyt. Se on enemmän kuin tavaroista ja kokemuksista rakennettu tekojuhla, jolle on annettu joulun nimi. Tämä viime mainittu jättää juhlijansa tyhjäksi ja ikävystyneeksi. Todellinen joulu rakentuu kahdesta asiasta: Joulu on Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen juhla - hän tuli pelastamaan sinut synnin ja kuoleman vallasta. Toiseksi: sinä synnyt Jumalan lapseksi ottaessasi hänet vastaan omana Vapahtajanasi.