Jouluaaton hartaus Lappeen kirkossa 24.12.07

 Virret: 32: 1-4, 256, 27, 31

Evankeliumi: Luuk. 2:1-14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

 

Enkeli ilmoittaa, kuka syntyy: ”Vapahtaja, Kristus, Herra.” Enkeli ei löpise toisarvoisia jouluhöpsötyksiä eikä ota vauhtia joulun sanomaan tontuista piparkakuista eikä joulupukeista, vaan menee suoraan asiaan ja kertoo joulun sanoman ja merkityksen kolmella sanalla. Vastuu on nyt kokonaan kuulijalla, meneekö viesti perille. Onko meille selvää näiden kolmen sanan sisältö, joilla joulun päivänsankarin merkitystä kuvataan. Minä käyn usein monen henkilön syntymäpäivillä. Minulla on aina se ongelma, etten tunne päivänsankaria millään muotoa. Pidä siinä sitten puhe päivänsankarin elämäntyöstä. Usein minulle selviää vasta puheen jälkeen seuraavassa keskustelussa, mitä olisi pitänyt sanoa. Millä kolmella sanalla voisin päivän sankaria kuvata.

Joulun päivänsankaria kuvaavat sanat ovat muuten melko tarkalleen kuin mitä ilmaisemme toisessa uskonkohdassa: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalaan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme. Tosin siihen on lisätty ilmaisu Jumalan ainoaan Poikaan, ja Vapahtaja on korvattu sanalla Jeesus.  Jeesus tarkoittaa kuitenkin prikulleen samaa kuin Vapahtaja. Nimi Jeesus ei siis ole pelkkä etunimi ilman merkitystä ,vaan sana, joka tarkoittaa: Hän pelastaa, hän vapahtaa. Se on nimi, jonka enkeli ilmoitti Marialle samalla kun hän ilmoitti, että tämä ylipäänsä odottaa lasta.

Espanjalaisessa maailmassa moni poika ja myös tyttö saa nimen Jésus. Toisin kuin meidän nimillämme Jeesuksen nimellä on merkitys: Herra pelastaa. Jouluevankeliumien nimilista on jatkoa tälle Marian enkeli-ilmoituksessa annetulle nimelle. Jouluevankeliumin nimet ovat oikeastaan titteleitä, mutta ne tarkoittavat samaa kuin Jeesuksen nimi. Yksi nimi ei joka tapauksessa riitä kuvaamaan sitä, mitä Jeesuksessa on tullut maailmaan.

Nimi Vapahtaja voidaan myös suomentaa Pelastaja. Titteli ei ollut aikansa maailmassa poikkeuksellinen. Oli sekä maallisia että uskonnollisia pelastajia. Nykyäänkin on Lappeenrannassa pelastuslaitos; se on palolaitoksen muuntunut nimi. Pelastusarmeijaa ei täällä ole enää. Jos te olette viettäneet lapsuuttanne Lappeenrannassa, pelastusarmeijalla oli täällä vahva rooli. Pelastaja -sana ei lääkäri Luukkaan mielessä edustanut niinkään pelastuslaitoksen tyyppistä toimintaa, vaan lääkäriä, mitä ammattia Luukas itsekin harjoitti. Jeesus oli hänelle virkaveli. Jeesus puhui itsestään parantajana. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.” (Luuk. 5:31-32)

Jouluevankeliumi ei sano, mistä kaikesta Vapahtaja pelastaa. Mutta se on selvä, että joku ahdinkotila täytyy olla, mistä pelastetaan. Joulun symboliikassa se, mistä pelastetaan, ilmaistaan myös niin peitetysti, ettei moni ole siitä varmaan ollenkaan tietoinen. Nimittäin kuusi, jossa ainakin entisaikaan oli ripustettuna omenoita. Se kuvaa paratiisin ikivihantaa elämän puuta, joka samaistuu myös puuhun, jossa oli kielletty hedelmä, omena. Omena siksi, että latinankielen sanat omena ja paha ovat melkein synonyymeja ja muodostavat siis sanaleikin. Tässä on turha ottaa kantaa siihen, mikä hedelmä todellisuudessa oli kielletty, koska kertomus on vertauskuvallinen ja itse hedelmä johtaa täysin harhaan, jos puhe siitä otetaan kirjaimellisesti.  Kielletty hedelmä oli paha. Ihminen valitsi pahan hyvän asemasta. Jeesus pelastaa pahan vallasta. Hän pelastaa synnin, kuoleman ja Pahan vallasta. Pahan valta on syövän tavoin monilonkeroinen ja –ulotteinen. Mutta myös Vapahtajan valta ulottuu sydämeen, sieluun ja koko elämään. Pelastusarmeija markkinoi sanomaansa termeillä soppaa ja sielunhoitoa. Se kuvaa myös Jeesuksen toiminnan tavoitetta. Lutherin iltarukouksen tavoin jätän Jumalan käsiin ”itseni, ruumiini, sieluni, ja kaikkeni.

Pelastaja-nimi saattoi kristittyjen uskon kohteesta käytettynä sisältää kritiikkiä maallista yksinvaltiutta kohtaan. Keisari ei tyytynyt roomalaisaikana olemaan vain veronkantaja ja maallisen hyvinvoinnin vastuuhenkilö. Hänestä tuli uskonnollisen kunnioituksen kohde. Keisarille piti suoranaisesti uhrata. Keisari Augustusta ei jouluevankeliumi mainitse ollenkaan omalta nimeltään, vaan ainoastaan hänen ensimmäisenä keisarina käyttöön ottamallaan arvonimellä Augustus, jumalallinen.

Jeesus pelastajana on ainutlaatuinen. Enkeli ei vähättele vastasyntyneen merkitystä, vaan nostaa sen korkeimpaan potenssiinsa: hän on Jumalan Poika, Jumala itse.

Kaksi muuta vastasyntyneelle annettua nimeä, Kristus ja Herra, kuvaavat lapselle kuuluvaa valta-asemaa. Kristus on kreikkalainen muoto heprealaisesta Messiaasta, joka tarkoittaa Voideltua, valtaistuimelle nousevaa kuningasta. Juutalaiset olivat odottaneet messiasta, joka vapauttaisi heidät vieraiden kansojen orjuudesta. Enkeli ilmoitti, että tässä hän nyt on, se odotettu messias. Vain Jumalan ilmoittaja saattoi sen vastasyntyneestä lapsesta.

Jeesus on Herra, kyrios, jonka valtakunta ei ole legioonissa, seteleissä eikä postimerkeissä. Maailmassa on ollut myös monta lapsihallitsijaa, mutta heitä on ympäröinyt korkea-arvoinen kuninkaallinen hovi. Kristuksen valta ei ilmene ulkoisessa loistossa. Voi sanoa, että se on suoranaisesti salattua valtaa, mutta silti todellista. Alkukirkon uskontunnustus oli äärimmäisen lyhyt ja naseva: Jeesus on Herra. Kreikankielisessä VT:ssa Jumalan nimi käännetään  sanalla Herra, joka profaanissa kreikassa viittasi keisariin.  Kristittyjen uskontunnustus ilmoittaa siis kristillisen uskon sisällön näin: Nasaretissa ihmiseksi tullut Jeesus on Jumala, se Jumala, jonka VT nimeltä mainitsee.

Jeesuksen nimiä edeltää ajanmääre ”tänään”, joka kuvaa odotusten täyttymystä.  Juutalaiset olivat kauan odottaneet vapauttajaa. Niin mekin odotamme joulua. Laskemme päiviä, jotka ainakin lasten mielestä tuntuvat kuluvan liian hitaasti. ”Tänään” ilmaisee myös ainutkertaisuutta. Jumala tulee ihmiseksi vain yhden kerran, tiettynä aikana ja historian hetkenä. Toista Jumalan Poikaa ei tule. Tämä yksi on tarpeeksi, sillä hänen armonsa ja rakkautensa riittää.

Joulujakso    Etusivu