Loppiainen 6.1.2019 Joutsenon kirkko

Kauneimmat joululaulut -messu

(Virret, jotka jäivät laulamatta: 422:1-5, 901:4-7, 46:1-4, 45:1- , 47, 936, 968 ?, 965)

Matt. 2: 1-12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: »Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.» Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. »Juudean Betlehemissä», he vastasivat, »sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
- Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.»
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. »Menkää sinne», hän sanoi, »ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.» Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Kiitän kutsusta, jonka olen saanut tänään Joutsenon kirkkoon. Kutsu oli mennyt ensimmäiseksi Suomen Lähetysseuraan, joka puolestaan kysyi, olisiko kenellekään seniorilähetillä tilaisuus vierailla jossakin seurakunnan loppiaisena. Minä otin kutsun vastaan. Ilmoitin, että mielelläni vierailen jossain kotiani lähellä olevassa seurakunnassa. Olisitteko ehkä itse toivoneet jotain kauempana asuvaa?

Joutsenon seurakunnallahan on omat vahvat lähetysperinteet. Teillä on ollut runsaasti omia nimikkolähettejä ja seurakunnan työntekijöinäkin on entisiä lähetystyöntekijöitä. Minulla ei siis ole kovin suurta painoarvoa jo ennestään lähetysintoa pulppuavassa seurakunnassa. Mielelläni kuitenkin kerron terveisiä omalta lähetysalaltani, jonne saavuin melkein päivälleen 50 vuotta sitten. Päivälleen 50 vuotta sitten olimme tähän kellonaikaan nousseet Kairosta potkurikäyttöiseen lentokoneeseen, joka kiidätti suihkukonetta hitaampaan tahtiin kohti Etelä-Egyptiä. Ylitimme Assuanin vasta rakennetun padon, Egyptin suuren ylpeydenaiheen. Suuri osa Assuaniin tulevasta vedestä on peräisin Etiopiasta. Sieltä nimittäin lähtee Siniseksi Niiliksi kutsuttu Niilin sivuhaara, joka yhtyy Valkoiseen Niiliin Sudanin pääkaupungin Khartumin kohdalla. Sinisen Niilin vesi ei ole sinistä, vaan ruskeanpunaista, koska vesi kuljettaa mukanaan Etiopian multaa, joka hedelmöittää joen vartta muuten rutikuivassa Egyptissä.

Saavuimme Addis Abebaan, ”Uuteen kukkaan”, silloin vajaa sata vuotta aiemmin perustettuun Afrikan suurimpaan kylään joulukuun 7. päivänä, etiopialaisena joulupäivänä. Olipa aika juhlava alku missiollemme, kun parhaillaan oli menossa suuri juhla, jota vietettiin ja vietetään yhä juliaanisen kalenterin mukaan. Hauska sattuma sinänsä, että Suomessa käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan tulimme maahan kaksiviikkoisen joulun juhlan päättävän loppiaisen aikoihin, jota Suomessakin vietetään vielä joulujuhlana, toisena joulujuhlana. Itämaan tietäjät saapuivat seimen äärelle tiettävästi myöhemmin kuin paimenet. Itämaan tietäjistä, sinänsä jo alun perin legendan omaisesta kertomuksesta on tehty vielä legendamaisempi, kun tietäjien kotimaita ja taustoja on lähdetty selvittämään. Tietäjille on keksitty sekä nimet että kotimaat tai oikeastaan maanosat: Melchior, kullan tuoja edustaa länttä, Eurooppaa, Kaspar suitsukkeineen Aasiaa ja Balthasar, mirhan tuoja, tummaihoisena Afrikkaa. Tietäjien lukumäärää evankeliumi ei mainitse, mutta lahjoista päätellen heitä on oletettu olleen kolme. Kertomusta itämaan tietäjistä ei ole luettava dokumenttina, jonka todenperäisyyden tutkiminen olisi keskiössä. Moni on unohtanut koko kertomuksen fokuksen, kun on lähtenyt tutkimaan tähtitiedettä ja tavoittelemaan avaruudessa esiintyvää tähtikonstellaatiota, joka sopisi itämaan tietäjien ajankohtaan. Mutta tähtitiedekään ei pystyisi selittämään tähden liikkumista ja tietäjien ohjaamista oikeaan paikkaan. Tuohon maailmanaikaan ei muuten tainnut olla astronomia, tähtitiede, suosiossa, vaan astrologia, tähdistä ennustaminen. Siitähän tässä evankeliuminkin tapauksessa on kysymys, tähdistä ennustamisesta. Evankeliumi kuitenkin paljastaa tähdistä ennustamisen vaikeuden, kun viisaiden tietäjien täytyy yhtäkkiä Jerusalemissa kysyä neuvoa paikallisilta ihmisiltä, missä he luulevat kuninkaansa syntyneen. Tämän seikan selvittämiseksi pitää kutsua koolle oman maan viisaimmat tutkijat, pyhiin kirjoituksiin perehtyneet raamatuntutkijat. Evankelista antaa siis ymmärtää, että tähdet eivät tässä paljon auta, vaikka Toora, Israelin pyhä kirja kertoo Bileamin ennustuksessa Edomia vastaan näin: Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista (4 Moos. 24:17). Messias-odotukseen on liittynyt ajatus tähdestä. Juutalaiset oppineet päätyivät kuitenkin Miikan kirjan ennustukseen, jonka mukaan Messias on syntyvä Betlehemissä (Miika 5:1,3).

Evankeliumin fokus on siis siinä, että pyhät kirjoitukset, Raamattu, ohjaa Messiaan syntymäpaikalle. Meidän ei tarvitse eikä pidä lähteä tähdistä ennustamisen eikä nykyaikaisen tähtitieteen tutkimiseen tullaksemme Messias –uskossamme valistetuiksi. Kaksi Jeesuksen syntymäkertomusta todistavat yhteenpitävästi siitä, että Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä. Toinen evankeliumien yhteinen piirre on siinä, että Jeesus syntyi hiljaisuudessa, aivan toisin kuin olisi voinut odottaa kuninkaallisesta syntymästä. Luukkaan kertomuksen paimenet edustivat oikein ’maan hiljaisia’, julkkisten vastakohtaa, syrjäytyneitä, rituaalisesti epäpuhtaita ja oppimattomia. Ehkä nämä Matteuksen kuvaamat muukalaisetkaan eivät sentään olleet kuninkaita, millaisiksi myöhempi perinne on heidät tarkoitushakuisesti määritellyt. Varmaan siihenkin on tosin ollut syynsä Raamatun sanoissa, rukouksessa Israelin kuninkaan puolesta: Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot. Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä ja palvelkoot kaikki kansat (Ps. 70:10-11). Viittaus Sabaan tarkoittanee Saban kuningatarta, joka tuli tuomaan lahjoja kuningas Salomolle ja kuulemaan hänen viisauttaan. Etiopialaiset ovat tehneet bisnestä tällä kertomuksella Saban kuningattaresta. Ortodoksinen kirkko on jopa esittänyt, että Etiopian keisarin hallitussuvulla on salomonilaiset juuret. Saapuessamme Etiopiaan vuonna 1969 hallitsijana oli juuri tällainen sabalaiseen dynastiaan kuuluva keisari Haile Selassie. Evankeliumin tarkoitus on kuitenkin osoittaa Jeesuksen syntymän universaalinen merkitys. Tämä syntynyt hallitsija ei ole mikään heimokuningas, vaan koko maailman hallitsija. Evankeliumista käy kuitenkin jatkossa hyvin ilmi, ettei kuninkaalla tarkoiteta ollenkaan maallista hallitsijaa, vaan Jumalaa. Muiden jumalien ja jumaluuksien aika on päättynyt. Ne ovat olleet epäjumalia. Elävä Jumala, maailman ja universumin Luoja on itse ottanut ihmisen asun vapauttaakseen ihmiskunnan synnin ja pahan vallasta. Jumala syntyi ihmiseksi. Ihminen ei voi nousta ylös Jumalan luo, mutta Jumala voi tulla alas ihmisen luo. Näin Jumala on tehnyt Jeesuksessa ja syntyi Betlehemissä seimeen. Matteus ei muuten mainitse seimeä. Matteus kertoo vain lahjat, joilla on symbolinen merkitys. Kulta on kuninkaallinen lahja. Suitsuke tietäjien lahjana viittaa papilliseen tehtävään. Vanhatestamentillisessa jumalanpalveluksessa pappi levitti suitsutusastialla hyvää tuoksua, mikä samalla kuvasi rukousten kohoamista Jumalan luo. Loppiaisen evankeliumi antaisi aihetta levittää suitsukkeen tuoksua. Mirhaa käytettiin vainajien ruumiin voitelemiseen. Ainakin evankeliumin kirjoittaja tiesi, että Jeesuksen tie johti seimeltä ristille. Tämä on kärsivä kuningas. Kärsimyksellään ja kuolemallaan hän tuo meille elämän.

Evankeliumi ei anna mitään viitteitä siitä, että ensimmäiselle ja toiselle lahjalle olisi ollut käyttöä. Ei valtaa, kultaa loistoa tuonut joulu tullessaan Jeesukselle. Elämä jatkui yhtä köyhänä ja vaatimattomana kuin mitä se oli ollut tähänkin asti. Jeesus ei hamunnut kultaa eikä hän tuo sitä meillekään. Toivottavasti tuo kuitenkin rauhan maan päälle. Se on hänen missionsa. Se on myös meidän missiomme. Me emme vietä joulua siten, että toisimme Jeesukselle lahjoja. Toisillemme me kyllä annamme lahjoja. Joulun sanoma on se, että Jeesus on annettu meille lahjaksi. Jumala on tullut meitä lähelle ja ilmoittaa hyvän tahtonsa meitä kohtaan. Meidän lahjamme on se, että annamme itsemme Vapahtajan käyttöön.

Kristillisellä kirkolla Etiopiassa on takanaan pitkä historia. Niin kuin edellä tuli todetuksi, jo Raamatussa mainitaan Etiopia, mutta ei se ollut sama alue ja valtakunta, mitä sillä nykyään tarkoitamme. Nimi Sabakin voi viitata, sekä Punaisen meren itä- että länsipuolelle. Itse asiassa oli joskus olemassa sellainen valtakunta, joka oli meren molemmin puolin. Uuden testamentin kertomus etiopialaisesta hoviherrasta viittaa valtakuntaan, joka oli nykyisen Etiopian pohjoisosassa pääpaikkanaan Aksum. Sinne syntyi 300-luvulla kristillinen kirkko, jonka perinteitä kantaa Etiopian ortodoksinen kirkko, viralliselta nimeltään Etiopian yhdistynyt ortodoksinen kirkko. Sana yhdistynyt viittaa Kristuksen inhimilliseen ja jumalalliseen luontoon. Siitä väännettiin kättä 400-luvulla. Syntyi skisma, jonka seurauksena itämaiset ortodoksiset kirkot erottautuivat läntisen kristikunnan valtauomasta. Heitä kutsuttiin monofysiiteiksi, Kristuksen yhteen luontoon, jumalalliseen luontoon, uskoviksi. Ortodoksit itse kutsuvat itseään mieluummin miafysiiteiksi. He uskovat Kristuksen yhdistyneeseen luontoon. Ruotsalaisille evankelisluterilaisille Etiopiasta tuli ”oma” lähetyskenttä samaan aikaan kuin suomalaisille Ambomaa. Ruotsalaiset evankeliset halusivat päästä ennen kaikkea Etelä-Etiopiaan, nk. gallamaahan, jossa ortodoksisen kirkon vaikutus oli vähäistä. Sinne ei kuitenkaan annettu lupaa edetä. Niinpä ruotsalaisten oli tyytyminen työhön nykyisen Eritrean alueella. He yrittivät solmia yhteyksiä Etiopian ortodoksiseen kirkkoon, siis uudistaa ortodoksista kirkkoa sisältä päin. Ajatus oli hyvä ja tosi järkevä. Mutta yhteistyö karahti kiville heti alkumetreistä. He olivat epätoivottuja vieraita. Ruotsalainen lähetystyö Etiopiassa alkoi marttyyrihistorialla. Kolmessa vuosikymmenessä päästiin kuitenkin etenemään aina nykyisen Addis Abeban seudulle asti ja sen jälkeen pikku hiljaa gallojen keskuuteen, joita nykyisin kutsutaan oromoiksi. Vuonna 1959, siis 60 vuotta sitten, perustettiin kansallinen kirkko, joka sai nimekseen Mekane Yesus (= paikka, jossa Jeesus asuu). Kirkon jäsenmäärä oli noin 20 000. Kirkon ulkomaisina kumppaneina oli ruotsalaisten lisäksi saksalaisia, norjalaisia ja amerikkalaisia evankelisluterilaisia kristittyjä. Addis Abebasta pari sataa km etelä-lounaaseen sijaitsevalla alueella oli syntynyt presbyterinen kirkko ennen nk. Abessinian sotaa. Amerikkalaisten lähetyssaarnaajien poistuttua maasta sodan takia kirkko levisi laajalle ja uusien seurakuntien määrä moninkertaistui. Lähetystyöntekijöiden vaikutus ei valitettavasti aina vie asiaa kovasti eteenpäin. Sodan jälkeen meni vielä huonommin, sillä lähetystyöntekijät olivat moraaliltaan ankaria. Ei suvaittu väkijuomia eikä tuettu seurakuntien etiopialaista hallintoa. Sukset menivät ristiin myös lapsikasteen kohdalla. Aikaisemmin lapsikasteet oli hyväksytty. Nyt ne kiellettiin. Kirkko jakautui kahtia ja kotipaikkaoikeutensa menettäneet kristityt pyysivät Mekane Yesus -kirkkoa apuun. Kirkolla ei ollut voimavaroja uuden työn aloittamiseen. Vuonna -68 otettiin yhteyttä Suomen Lähetysseuraan, joka päätti aloittaa työn uudella alueella, ei kuitenkaan rekisteröityneenä lähetysjärjestönä, vaan etiopialaisen kirkon kumppanina. Olimme ensimmäisiä kirkon lähettejä, jotka toimimme Lähetysseuran lähettäminä, mutta etiopialaisen kirkon kutsusta ja sen valtuuttamina. Lähetystyössä Paavalista alkaen noudatettu periaate, ettei toisen laskemalle perustalle ole soveliasta perustaa seurakuntaa, olisi estänyt Suomen Lähetysseuran aloittamaan työtä Kambatassa. Etiopialaisen kirkon toimeksiannosta sinne kuitenkin mentiin. Voi sitäkin tulotapaa tietysti arvostella, mutta Kambatan presbyterinen kirkko oli jo hajonnut, kun me menimme sinne. Tapahtunutta tosiasiaa ei voitu enää muuttaa. Mekane Yesus-kirkon jäsenmäärä tuplaantui Kambatan kirkon liityttyä siihen. Koko kirkon jäsenmäärä kasvoi kuin kohisten. Tänään se on maailman suuri luterilainen kirkko yli kahdeksalla miljoonalla jäsenellään. Kun me täällä kärvistelemme kirkon jäsenkadossa, Afrikassa kehitys on päinvastainen. Näinä aikoina Afrikan maaosan kristittyjen lukumäärä ylittää perinteisesti kristittynä pidetyn Euroopan. Hosainan tiettömän taipaleen takana olevaan kyläpahaseen perustettiin ensimmäinen evankelisluterilainen seurakunta vuonna 1970. Tänään isoksi yliopistokaupungiksi kasvaneessa Hosainassa on 15 evankelista seurakuntaa. Kambatan alueen yksi hiippakunta, jota synodaalijärjestelmässä  kutsutaan nimellä synodi, on jakautunut kolmeksi synodiksi.

Suomen Lähetysseura on ajanut työnsä alas tällä alueella. Kuurojen koulussa saattaa olla vielä jokunen suomalainen työntekijä. Pohjoisen muslimialueella on aloitettu uutta työtä. Toimitaan ennen kaikkea vammaisten tukemiseen tähtäävässä työssä. Tämän päivän kolehti kootaan rauhan ja sovinnon tukemiseen. Tätä työtä edustaa Etiopiassa Kirsi ja Risto Leikolan koko Etiopian kattava työ, jossa tuetaan syrjittyjä kansanryhmiä. Heidät yritetään saada tasa-arvoiseen asemaan valtaväestön kanssa.

Suomen kirkon uudessa virsikirjassa on nyt myös yksi etiopialainen virsi. En tarkoita sillä poikani kirjoittamaa virttä, vaikka hänkin on saanut merkittävät vaikutteet syntymämaastaan. Jouluiseen messuun ei kuitenkaan sopine pääsiäiseen viittaava Almaz Belhun virsi (907), joka edustaa hyvin etiopialaista pentatonista sävelmaailmaa.

Aina lähetystyö ei kulje aallon harjalla. Usein se on rankkaa puurtamista ilman minkäänlaisia onnistumisen kokemuksia. Etiopian kirkko on kuitenkin noussut suureksi tekijäksi. Loppiainen on lähetystyön juhlapyhä, jolloin kaikki voimme iloita Jumalan evankeliumin leviämisestä. Virsikirjan lisävihkoa on hieman vieroksuttu ja aliarvioitu. Se on kuitenkin virsikirjamme uusin lähetysosasto, joka mahdollistaa maahanmuuttajillekin osallistumisen suomalaiseen messuun. Monia virsiä voi laulaa muullakin kuin suomen kielellä. Onpa täällä viron kielelläkin (ja b-sävelellä) virsi 968 entisten suomeksi käännettyjen virolaisten virsien lisäksi.

Matteus lopettaa evankeliuminsa uustestamentilliseen, ’keskipakoiseen’ (etsivään) lähetyskäskyyn. Hän aloittaa evankeliuminsa toisessa luvussa ’keskihakuisella’ (kokoavalla, houkuttelevalla), vanhatestamentillisella lähetysajatuksella, jossa kaikki kansat vaeltavat Jerusalemiin etsimään vasta syntynyttä Vapahtajaa. Kaksi vastakkaista lähetysajattelua eivät ole toisensa pois sulkevia. Molemmille on käyttöä. Matteuksen evankeliumi on tiettävästi syntynyt Syyrian Antiokiassa, josta tuli ensimmäinen uustestamentillisen lähetysajatuksen toteuttamisen keskus. Pakanain apostoli Paavali oli Antiokian seurakunnan nimikkolähetti, lähetyssaarnaaja, jonka mallia on kristikunnassa myöhemmin noudatettu. Lähetysajattelu saa jo Raamatussa monenlaisia muotoja ja sovelluksia. Tänään lähetystyö on yhä vähemmän lähettien lähettämistä kaukaisiin maihin. Ennemminkin on kysymys monenkeskisestä lähetysyhteistyöstä, jossa resurssit kootaan yhteen ja niitä jaetaan sopivin muodoin. On aika nähdä kirkko universaalina maailmanlaajuisena yhteisönä, jossa uskonsa hieman eri muodoin ilmaisevat kristityt kokevat olevansa yhtä ja samaa Kristuksen kirkkoa.