Konnunsuon vankila 13.2.00

6. sunnuntai loppiaisesta

Joh. 6: 37-40

Jeesus sanoo: 37 Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. 38 Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. 39 Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. 40 Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."

 

Yksi koskettavimpia Uuden testamentin sanoja on juuri tämä: sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Eräs suomalainen tunnettu sananjulistaja (Kalevi Lehtinen) kertoo Johanneksen evankeliumia käsittelevässä kirjassaan, että tämä jae oli kerran hänelle ratkaisevan tärkeä. Hänellä oli syntynyt tarve päästä uskonyhteyteen Jumalan kanssa 16-vuotiaana koulupoikana. Hän ei ollut dokannut eikä pistänyt elämäänsä risaiseksi, vaan oli pitänyt itseään suhteellisen onnistuneena ihmisenä ja pärjännyt kohtalaisesti kaikessa. Hänellä oli ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Mutta tullessaan Jumalan eteen hän tunsi itsensä kelvottomaksi, vajaamittaiseksi. Eräs ystävä luki hänelle silloin raamatunjakeen: sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois lisäten siihen vielä: ”Älä pelkää, sinä kelpaat Jeesukselle.. Niin huonoa ja heikkoa ihmistä ei ole, joka ei Jeesukselle kelpaa. On vain yksi, joka ei voi tulla Jeesuksen luo! Se, joka ei tahdo, joka haraa määrätietoisesti vastaan ja haluaa elää itsenäisesti ja vapaasti, eikä huomaa olevansa synnin orja. Hän onnistuu pettämään itseänsä.”

Yksittäisiin raamatunjakeisiin ei kyllä pitäisi perustaa oppijärjestelmiä, mutta siitä ei pääse mihinkään, että tästä sattuvasta tekstistä sen kohokohta on Jeesuksen luo tuleminen. Jeesuksen luo on tultava. Vain itse tuleva kohtaa hänet. Jos joku ei halua tulla, niin voi tehdä, mitä muuta sitten haluaa. Uskomiseen ei ole pakkoa. Mutta Jumala ei ole ihan niin kylmän välinpitämätön, että hän vain kylmän virallisesti toteaisi olevansa uskonasioihin nähden täysin neutraali. Hän vetää ihmistä puoleensa. Jeesus sanoi: ” Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni”. Isä ensin antaa. Eräs raamatunkääntäjä käyttää sanaa ’vetää’ ja rinnastaa sen VT:n sanaan: Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut ja vedän sinua puoleeni armosta. Hän rinnastaa sen myös kaloja täynnä olevan verkon vetämiseen. Miksei voisi samalla verrata siihenkin, että kala rimpuilee vastaan sitä verkosta irrotettaessa. Pääajatus on ihmisen vastaanhangoittelu Jumalan kutsuessa. Moni ajattelee, että pelastumiseen tarvitaan enemmän tai vähemmän ihmisen osuutta. Ainakin ihmisen on osoitettava vähän myötämielisyyttä uskonasioita kohtaan. Tosiasiassa ihmisen osuudeksi taitaa jäädä lähinnä vastaanhangoittelu. Kertoessaan uskoontulostaan moni ihminen käyttää pitkän johdannon sen kuvaamiseen, miten monin tavoin hän aina itse onnistui pyristelemään irti Jumalan koukusta. Kunnes hän viimein huomasi, ettei kannata taistella Jumalan hyvää tahtoa vastaan.. Usko on siis Jumalan synnyttämää, hänen aikaan saamaansa, ei ihmisen etsimisen ja ponnistelun tulos. Jumala vetää ja kutsuu ihmistä puoleensa. Se on jokaiseen ihmiseen jo luomisessa asetettu Jumala-kaipuu: Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa. Ihminen ei saa lepoa ja rauhaa ennen kuin hän löytää sen Jumalassa. Moni kieltää Jumalan kutsun ja sanoo: en ole uskonnollinen ihminen. Et sinä ole ihminenkään, jos et ole uskonnollinen. Mutta jos kiellät uskonnollisuutesi, olet tyypillinen ihminen. Se kuuluu juuri syntiin langenneen ihmisen olemukseen, että hän kieltää olevansa uskonnollinen ja tarvitsevansa Jumalaa.

En löydä selitystä sille, miksi sitten joku antaa periksi Jumalan kutsuun, luovuttaa viimein pullikoimasta ja miksi toinen jatkaa sitä loppuun asti. Mutta Jeesuksen sanoja ei voitane ’päättää vain tähän rauhalliseen loppuun. Sanat päätyvät rankkaan haasteeseen: Isän tahto on, että jokainen pelastuisi ja saisi ikuisen elämän. On kohtalokasta kieltäytyä Jumalan kutsusta. Juutalaisilla opettajilla oli sanonta: ”Erämaassa vaeltaneella sukupolvella ei ole osaa tulevassa elämässä.” Se oli näet sukupolvi, joka napisi ja niskuroi Jumalaa vastaan ja kieltäytyi tottelemasta, vaikka Jumala teki ihmetekoja toisensa perästä ja syötti leipää taivaasta. Kansa kieltäytyi luvatusta maasta, vaikka tiedustelijat olivat etukäteen käyneet ottamassa selvää, että se on maa, joka vuotaa maitoa ja mettä, siis hedelmällinen ihannemaa. Koska kansa kieltäytyi Jumalan johdatuksesta, se sai rangaistukseksi harhailla erämaassa koko lopun ikänsä pääsemättä luvattuun maahan. Juutalaiset opettajat eivät ajatelleet heidän menettäneen vain mahdollisuutensa päästä luvattuun maahan, vaan myös mahdollisuuden päästä tulevaan elämään.

Jeesuksen opetus ja tarjous huipistuu myös iankaikkisuusvalintaan: edessäsi on ikuinen elämä tai kuolema. Jos kieltäydyt Jeesuksen tarjouksesta, menetät sekä tämän elämän että tulevan. Jos otat vastaan Jeesuksen tarjouksen, löydät elämän isolla E:llä jo tässä elämässä. Löydät elämän, jolla on merkitys, mielekkyys, ja pääset lisäksi tulevan elämän kirkkauteen. Erään kirjan nimenä on Tämä kaikki ja taivas myös. Niinkin voi sanoa. Ei vain näin: Täällä kärsimys, siellä kruunu, vaan: täällä mielekäs elämä, siellä täyttymys.