Perhejumalanpalveluksen saarna rippikoululeirillä Piiluvan seurakuntakodissa 2. su loppiaisesta 16.1.2004

Joh. 2: 1-11

Virret: 512, 135, 367:1-3, 233:1-3, 506:1-2.

 

Kaanan häät

1 Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, 2 ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. 3 Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä." 4 Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut." 5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."

6 Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan* vetoisia. 7 Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. 8 Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. 9 Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen 10 ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."

11 Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

 

Raamatunkohta lienee riemastuttava monen mielestä. Se tuntuu melkein edustavan etelä-eurooppalaista alkoholikulttuuria. Kaikki saavat juodakseen eikä riitä edes kohtuullinen juominen vaan väki päihtyy. Voisikohan täällä rippikoulussakin tehdä saman tempun.

Arvaatte jo, että tuotan teille pettymyksen: täällä ei juopotella eikä nautita edes kohtuullisesti. Mutta ei täällä kyllä millään ehdottoman absolutismin periaatteillakaan rehvastella. Teeskentely ilman viinaa on täällä iloa. Täällä pidetään hauskaa ja vietetään iloista meininkiä.

Jeesus ei ollut ilonpilaaja. Häntä haukuttiin syntisten ystäväksi, jopa syömäriksi ja juomariksi. Pilkka oli yliammuttua, mutta sen verran perää siinä oli, ettei Jeesus ollut askeetti, ankaria uskonnollisia sääntöjä noudattava tiukkapipo. Eettinen ja moraalinen tiukkuus ei tarkoittanut hänen kohdallaan kaksinaismoraalia eikä säännöillä kikkailua.

Jos Jeesus olisi vaikka rippikoululeirin vetäjä, niin millainen vetäjä hän olisi. Olisiko täällä kaikki hauska kiellettyä ja käyttäytyminen koko ajan tiukassa syynissä. Varmaan Jeesusta teititeltäisiin, eikä paljon puhuttaisi hänelle, vaan odotettaisiin, että hän lausuisi kuolemattomia totuuksia ja leiriläiset voisivat kuorossa pukahtaa valmiita fraaseja: aamen, tapahtukoon Herran tahto. Ulos ei mentäisi, vaan pysyttäisiin sisällä jumalanpalvelusasetelmassa, jossa Jeesus istuisi tai seisoisi puhujan paikalla ja seurakuntalaiset olisivat puoliympyrässä katseet kohdistuneina häneen. Aterialla istuttaisiin hiljaa, naamat peruslukemilla. Leikkejä ja leikillisiä iltaohjelmia ei olisi. Korkeintaan voisi olla raamattutietokilpailuja, joiden voittaja saisi palkinnoksi pestä toisten jalat!

 

Tällaiseksi voisimme kuvitella Jeesuksen, mutta minä veikkaan, että erehtyisimme hänestä. Hän olisikin vauhdikas ja yllättävä tyyppi, joka pistää porukkaan vipinää. Saa jutella, saa nauraa, saa kertoa vitsejä, saa juosta. Jeesus itse laskisi leikkiä ensimmäisenä. Hän yllättäisi epäsovinnaisuudellaan. Hän ei olisi ollenkaan sellainen kuin me luulemme. Todellinen Jeesus on ihan erilainen kuin mielikuviemme Jeesus. Hän saattaisi tehdä taikatemppujakin, vaikka en uskaltaisi veikata, että hän tekisi vedestä viiniä. Ei hän nyt mikään höhlä ole, vaan tuntee toki alkoholin myrkyttävän vaikutuksen ja ihmisen heikkouden. Hän voisi muuttaa veden limppariksi. Sen jälkeen kun kaikki ovat jo juoneet kylliksi vettä tai maitoa ja kaikki luulevat, ettei täällä seurakunnan leirillä ole varaa parempiin juomiin, hän yhtäkkiä täräyttäisi pöytään korikaupalla limpparia. Kaikki riemastuisivat ikionnellisina, kuinka riemulliset juhlat seurakunnalla on varaa pystyttää riparilla. Maksullinen leirihän tämä tosin on, mutta Jeesus haluaisi näyttää, että rahalle on vastinetta. Ateriat olisivat tärkeitä juhlahetkiä, mutta iloisia, täällä kävisi vilkas puheensorina. Jeesus pistäisi maljan kiertämään ja siinä olisi juuri jotakin erityisen hyvää limpparia. Meidän yhteiskunnassamme ei vain ole ruoasta puute muutenkaan, niin että Jeesuksen olisi vaikea yllättää meidät hyvällä ruoalla.

Jeesus leikittäisi varmasti seuraa johtajaa leikkiä, hänhän sanoi monille nuorille miehille: seuraa minua. Se ei tosin ollut seuraa johtajaa – leikkiä, mutta täällä leirillä sitä leikittäisiin. Pyhän maan olosuhteissa varmaan olisi aasilla ratsastuskilpailu, mutta kun täällä ei ole aaseja, olisi vain kilpailu, jossa sokkona pantaisiin aasille häntä ja katsottaisiin, kuka osuu lähimmäksi oikeaan. Siitä olen varma, että Jeesus keksisi jotain kivaa. Eikä hän olisi ankara muuta kuin yhdessä asiassa: kaveria ei saa pilkata eikä kiusata. Jeesus asettuisi kiusatun puolelle ja tarpeen tullen lähettäisi kiusaajan pois. Tällä tarkoitan sitä, että niin lempeä ja ystävällinen sekä iloinen kuin Jeesus onkin, hän ei suvaitse toisen kiusaamista. Siinä asiassa hän on ehdottoman ankara.

Me luemme evankeliumia väärillä silmälaseilla. Ajattelemme, että Jeesus oli sellainen kuin miltä kirkollinen elämä, varsinkin jumalanpalvelukset, lienemmekö erityisesti me papit, tänä päivänä näytämme. Emme näe evankeliumista Jeesusta sellaisena kuin hän todella oli. Jeesuksen aikana oli niitä, jotka katsoivat ilonpitoa sopimattomana. Parasta oli vain istua nenä kiinni Raamatussa. Oli niinkin ankaria uskovia, että he paastosivat näyttääkseen hurskaammilta ja uskoivatkin tällä tavoin tulevansa Jumalalle kelvollisemmiksi. Jotkut pidättäytyivät viinin juomisesta. Se oli niin hyvää ja jaloa juomaa, että ajateltiin olevan syntiä sen, mikä maistuu hyvälle. Eristäydyttiin myös toisista ihmisistä ja pukeuduttiin huonosti. Ajateltiin, että ruokkoamattomana, likaisena, ihminen ei turhaan kaunistele itseään. Kaikki on turhuutta ja koreilu on syntiä, näin jotkut ajattelivat. Jeesus ei ajatellut niin. Hän iloitsi kaikesta kauniista, erityisesti luonnosta. Eikä hän sylkenyt kuppiin. Jumalan hyvät lahjat on sekä lupa että velvollisuus nauttia. Evankeliumit nimenomaan mainitsevat, että Jeesusta pidettiin liian iloluonteisena. Hänen vapaamielisyyttään paheksuttiin. Silloin kun Jeesus oli ankara, esim. kaataessaan rahanvaihtajien ja uhrieläinten myyjien pöydät temppelissä. häntä pidettiin temppelin häpäisijänä. Markkinatalous on temppeliäkin pyhempi – siihen ei Jeesuksellakaan ollut lupaa puuttua eikä ilmaista mieltään asiasta, ajateltiin.

Mikä tarkoitus siis on kertomuksella Kaanaan häistä evankeliumissa? Sen tarkoitus on osoittaa, että Jeesus osallistuu ilonpitoon siinä kuin ottaa osaa suruunkin. Jeesus haluaa osallistua ihmisten elämään, huoliin ja iloihin. Hän ei eristäydy eikä varsinkaan vedä mitään hurskaan roolia.

Toiseksi Kaanaan viini-ihme on teologinen toisinto muiden evankeliumien ehtoollisenvietolle. Kertomuksen mukaan Jeesus muutti evankeliumin mukaan juutalaisiin puhdistusmenoihin tarkoitetun veden viiniksi. Isot vesiastiat oli tarkoitettu rituaaliseen, uskonnolliseen puhdistautumiseen. Sen, mitä vesi ei kyennyt puhdistamaan, sen tekee Kristuksen sovintoveri, hänen uhrikuolemansa Golgatalla.  Kaanaan häissä viinin tarjoavat palvelijat, joita kutsutaan diakoneiksi, pitäisiköhän kääntää nuorisotyönohjaajat. Johanneksen evankeliumin ruokkimisihmeessä Jeesus itse jakaa leivän ja Kaanaan häät – kertomuksessa diakonit jakavat viinin. Kaanaan häissä lienee nähtävissä viittaus pyhään sakramenttiin. Kristuksen veri riittää kaikkien sovitukseksi. Viini ei lopu kesken. Mutta se vanha uskonnollinen järjestelmä, jonka varaan uskonto on aiemmin rakentunut, on nyt uuden viinin myötä osoittautunut vedeksi, josta ei ainakaan palestiinalaisessa kulttuurissa ole juhlajuomaksi.

Kaanaan häissä ihmiset eivät ymmärrä, mistä tämä viini on tullut. Tapahtuman merkitys jää heille epäselväksi. He eivät ymmärrä Jeesuksen merkitystä. He näkevät vain viinin. Tämä oli Jeesuksen tunnusteko, ensimmäinen sellainen. Tunnusteon tarkoituksena on herättää usko Jeesukseen, että hän on Jumalan lähettämä Vapahtaja. Valitettavasti ihmiset eivät ymmärtäneet tätä oleellisinta asiaa. He nauttivat kyllä sitä hyvää, mitä Jumala oli heille lahjoittanut, mutteivät tajunneet, että Jeesus antaa enemmän kuin ruoan ja juoman. Hänen kuolemansa on meille elämäksi. Jeesus itse on elämä.

Sen lisäksi että Jeesus on hauska nuorisotyönohjaaja, hän on Jumalan lähettämä Vapahtaja ja heikkojen puolustaja.