Teatteriammattilaisen elämänkoulu
Elina Saksala: Eija Ahvo. Elämän sain soimaan. Reuna 2021. 307 s.
Luokkatoverini Matti sen kertoi, olisiko se ollut luokkakokouksessa 1983, että hän on löytänyt aivan ihastuttavan elämänkumppanin, unelmien täyttymyksen. Hän on Eija Ahvo, näyttelijä ja laulaja. Olen tavannut Matin myös riemuylioppilaskokouksessa, jolloin hän kertoi asuvansa Veikkolassa.
Muuten ei luokkakokouksissa ole ollut tapana kertoa yksityiselämään liittyvistä asioista. Valitettavasti. Minulle sopisi kyllä hyvin, että kerrotaan siitä, mitenkä on elämässä selvinnyt. Millaisia suruja ja iloja on elämässä ollut? Ei tietenkään kenenkään olisi pakko raottaa salaisuuksien verhoa. Olisi vapaus kertoa sen, mitä haluaa ja jättää kertomatta yksityisyyden suojaan kuluvat asiat.
En ole tottunut olemaan luokkakokouksissa mikään päällepäsmäri. Enkä ole ollut
kokoontumisia järjestämässä enkä suunnittelemassa. Olenpahan kuitenkin
osallistunut silloin, kun kutsu tulee.
Minulle tämä Ahvo-kirja taitaa olla sellainen Matti-kirja. Ymmärrän toki, ettei tämä ole puolisoon liittyvä teos, vaan nimenomaisesti 70 vuotta täyttäneen suositun ja lahjakkaan näyttelijän elämäntyön kuvaus. Puoliso jää r ivien väliin. Tai puoliso saa vähän merkittävämmänkin osan. Luulin tuntevani Matin. Kouluaikana hän oli kepposia tekevä koulupoika, jolle koulun käyminen ei ollut tärkeää, vaan se, mitä jäynää opettajille keksittiin. Nyt Matista tulee esiin se tuntemattomaksi jäänyt puoli, henkilö, joka on suorittanut yliopistollisen loppututkinnon, vaikka siinä aikansa vierähtikin. Pojan klopista on kasvanut aikuinen, vaikka poikamaisuutta on vieläkin havaittavissa. Mies on löytänyt oman alansa, kutsumustyönsä, jossa hän voi hyödyntää juuri niitä ominaisuuksia, joissa hän on vahva. Vuodet matkaoppaana auttoivat näkemään maailmaa ja selviämään monista tehtävistä ihan omin avuin. Se mikä koulussa jäi oppimatta, sen on elämä opettanut kantapään kautta. Oppiminen ei pääty kouluun. Ehkä se alkaa vasta koulun jälkeen. On hienoa, että löytää elämänkumppanin, jota voi sydämestään ihailla ja rakastaa. Vielä hienompaa on, jos voi tehdä työtä yhdessä kumppaninsa kanssa. Sopeutumista Matilta on varmasti vaatinut se, että kumppani on niin koko sydämestään antautunut taiteilijan uralle. Kaiken voimansa ja tarmonsa työlleen antavan ihmisen vierellä toimiminen vaatii suostumisen siihen, että tinkii omista urahaaveistaan kumppanin hyväksi. En tiedä, kuinka paljon Matti on joutunut tinkimään omista tavoitteistaan. Ehkä yhteinen hyvä on ylittänyt omien tarpeiden toteuttamisen.
Perheeseen syntyi kaksi lasta, sopivasti poika ja tyttö. Lapset seuraavat aika paljon vanhempiensa jalanjälkiä alan valinnankin suhteen. Lapset ovat olleet vanhempiensa rakkauden hedelmiä, joiden kehittymistä on tuettu ja annettu tilaa omille valinnoille silloin kun lapset ovat haluneet irrottautua talutusnuorasta. Veikkolan koti on ollut lapsille pääkaupungin kivierämaata parempi kasvuympäristö. Maalaistaustaiselle näyttelijälle kyläyhteisö on palauttanut mieleen lapsuuden savolaisen maaseutukulttuurin, jossa sydän ja mieli lepää. Metsä ja järvimaisema ovat olleet rauhoittava ympäristö, paluuta savolaiseen maisemaan sekin, vaikka pääkaupunkiseudulla eletään.
Eija Ahvon olen tavannut vain kerran. Hän oli pitämässä papeille ilmaisutaidon opetusta Ruokolahden kansanopistolla. Tätä tapausta ei kirjassa ole kerrottu. Ehkä se ei ole ollut näyttelijän kannalta uran huippuhetkiä, vaan keikka, jota ei ole jaksanut kirjata muistiin tai joka ei mahdu mukaan tärkeämpiin tapahtumiin. Kirjassa käydään läpi Eijan uran kehittyminen ja kaikki elämäntyöhön liittyvät saavutukset. Lista on ihan hengästyttvä. Kuka voi olla elämässään jaksanut ja ehtinyt tekemään kaiken tämän? Kyllä siinä tarvitaan suunnattomasti vaivannäköä ja intohimoa tekemäänsä työtä kohtaan. Oliskohan Eija ensisijaisesti muusikko vai näyttelijä? Useimmissa produktioissa hän pystyy olemaan molempia yhtaikaa. Laulumusiikki on painottunut kevyen ja viihdemusiikin genreen, joka tosin minulle kaikkein vierain alue, mutta tavalliselle tallaajalle varmaan sitä Muistojen Bulevardia, joka kiinnostaa ja koskettaa eniten.
Toiminta ilmaisutaidon opettajana ja ääninkirjojen lukijana on ollut kokemuksen mukanaan tuomaa osaamista. Osallistuminen Tommy Hellstenin mentor-koulutukseen osoittaa hieman yllättävää tiedonjanoa, joka täydentää merkittävästi näyttelijän tietotaitoa, mutta ilman sitä selviäisi leipätyöstä ihan hyvin. Näyttää näyttelijällä olevan korkea uuden oppimisen motivaatio. Toiminta UNICEFin rauhanlähettiläänä on ollut merkittävä kunniatehtävä, jossa on saanut olla vahvistamassa kansainvälistä solidaarisuutta ja hyvinvointia.
Eijan elämään on kuulunut myös kapinallinen nuoruus, vaikka siihen tulen vasta tämän kirjoituksen lopuksi. Kapinallisuuteen kuuluu kirkosta ero, joka tapahtui heti täysi-ikäistymisen jälkeen. Seurakunnan tilaisuus, jossa nuoria pistettiin polvirukoukseen, loukkasi nuorta, joka ei halunnut joutua uskonnollisen manipulaation kohteeksi. Asiasta kerrotaan niin lyhyesti, ettei tapahtuman tarkka kulku käy selville. Se kuitenkin selviää, että voimakas herätyskristillinen vaikutus voi ylittää sen rajan, jonka itsenäisyydestään ja vapaudestaan kiinni pitävä nuori voi sietää. Minun on vaikea ymmärtää sitä, kuinka samainen nuori jaksaa innostua taistolaisesta politiikasta, joka perustuu valheelliseen vasemmistolaiseen ideologiaan. 70-luvulla vasemmistolaisuus oli kuitenkin nuorison keskuudessa vallitseva poliittinen suuntaus. Suomi oli suomettunut, mikä tarkoitti vahvaa yhteistyötarvetta Neuvostoliiton kanssa ja uskoa sosialismin hyväntahtoisuuteen. Kekkonen oli ainoa Venäjän hyväksymä Suomen päämies. Eija ei tarkemmin kerro, mitenkä ja missä vaiheessa hän alkoi ottaa etäisyyttä uusvasemmistolaisuuteen. Vasemmistolaisuudessa kiehtoi kuitenkin sen pyrkimys auttaa köyhiä ja syrjittyjä sekä oikeudenmukaisuus, rauhantyö, kansainvälinen solidaarisuus ja kuviteltu Neuvostoliiton edistys ihmisten tasa-arvoisuuden ja talouden saralla.
No, tänä korttitalo sitten romahti yhdessä hujauksessa. Eijalle matkat Neuvostoliittoon olivat jo avanneet silmät näkemään, että todellisuus ei ollut sitä, mitä valheellinen propaganda oli aivopesuna tarjonnut.
Taide ja katsomusaineet ovat olleet Eijan mielenkiinnon kohteena nuoruudesta asti. Minun kouluaikanani niitä pidettiin hanttiaineina. Niiden merkitystä ja tarpeellisuutta ei osattu motivoida. Paremman maailman rakentaminen ei suju kuitenkaan pelkällä lukuaineiden opiskelulla. Tuottavaa työtä toki tarvitaan, mutta siihen keskittymällä maailmasta tulee kova. Taiteilija haluaa luoda maailmaa, jossa mielikuvitukselle, leikkimielisyydelle ja haaveille on tilaa ja jossa uskalletaan elää lapsenomaisesti iloiten.