Uskonto monimuotoistuu kaupungissa
Uskonto ja kaupunki. Suomalaisen teologian ja uskonnontutkimuksen näkökulmia. Henrietta Grönlund, Riina Sinisalo & Martin Ubani (toim.). Suomalainen teologinen kirjallisuusseura 2025. 323 s.
Vastatakseen osaltaan uskonnon ja kaupungin yhtymäkohtien tutkimustarpeeseen
Suomalainen teologinen kirjallisuusseura järjesti 17.11.2023 symposiumin ”Uskonto
ja kaupunki”. Symposium toimii tämän teoksen pohjana. Symposiumin esitelmien
lisäksi teokseen kutsuttiin eri alojen asiantuntijoita. Kirja koostuu 15
asiantuntijakirjoituksesta. Ensiksi mainittu kirjan toimittaja Henrietta
Grönlund toimii Helsingin yliopistossa kaupunkiteologian professorina.
Kaupunkiteologia on uusi tieteenala, joka on osoittautunut tarpeelliseksi.
Maailma on urbanisoitunut niin että enemmistö ihmistä asuu kaupungeissa.
Kirjassa tutkimuskohteina ovat myös vanhat kaupungit, kuten Mekka ja Medina tai Athoksen Pyhä Vuori Kreikassa. Varhaisin tutkimuskohde on juutalaiset diasporayhteisöt ja varhaiset kaupunkikristityt, joista Uudessa testamentissa merkittävimpiä on Korintti Kreikassa. Käydäänpä myös muinaisessa Smyrnassa, joka aikanaan oli kreikkalainen kaupunki, mutta tunnetaan nykyään turkkilaisena Izmirinä. Viime mainituilla kaupungeilla on kristillisen kirkon historiassa ollut suuri merkitys. Smyrnalle kävi huonosti, kun se turkkilaistettiin vuonna 1922. Etninen puhdistus tarkoitti suoranaista kansanmurhaa, joka koski sekä kaupungin kreikkalaista että armenialaista väestöä. Mekalla ja Medinalla ei luulisi olevan minkäänlaista kristillistä historiaa, mutta asiaa tarkemmin tutkien on hyvinkin. Arabian niemimaalla oli sekä juutalaista että kristillistä vaikutusta. Se tieto, että Muhammed olisi tuonut kerta heitolla monoteismin polyteismin sijaan pakanalliselle seudulle, on jälkikäteen maalailtu Muhammedin merkityksen korostusta. Tosiasiassa paikalla oli jo monoteismi, koska juutalaisuus ja kristinusko vaikuttivat siellä eikä islam syrjäyttänyt näitä uskontoja, joiden pohjalle itse asiassa islam rakentuu. Kirjan uskonnot elivät rauhanomaisessa rinnakkaiselossa. Myöhempi kehitys on oma lukunsa.
Täytyy sanoa, että antiikin aikaan kaupungit olivat pieniä. Kaupungeilla tarkoitettiin usein ympäröivästä maaseudusta muureilla erotettua taajamaa, jonka väkiluku oli kymmenistä satoihin, korkeintaan muutamaan tuhatta asukasta. Ympäröivään maaseutuun verrattuna se oli joka tapauksessa kaupunki. Artikkelikokoelmassa ei kuitenkaan jäädä vain kaukaista menneisyyttä tutkimaan, vaan siirrytään vikkelästi nykyaikaan ja ollaan ihan 2000-luvun Suomessa, Tutkitaan uskonnollisia vähemmistöjä, joita maahanmuuton seurauksena on tullut Suomeen. Varsinkin muslimien määrä on ihan huomattava verrattuna edellisen sukupolvien nuoruuteen. Tutkimuskohteina ovat mm. stigmatisoidun lähiön nuoret muslimit. Tietosuojan takia paikkakuntaa ei mainita, paitsi muussa yhteydessä, missä todetaan, että muslimiväestö keskittyy Suomessa pääkaupunkiseudulle. Artikkelin tutkimusaiheena on muslimien sopeutuminen ja selviäminen vieraan kulttuurin keskellä. Myös buddhalaisuudesta on oma lukunsa. Olla buddhalainen tai muslimi Suomessa on ihan eri asia kuin edustaa omaa uskontoa lähtömaassa, jossa uskonnolla oli enemmistö- ja suosituimmuusasema.
Uskonto on kaupungissa aina läsnä. Se on vain monimuotoistunut ja yksityistynyt. Kaupunkilaistuminen tarkoittaa monelle maaseutulähtöiselle nuorelle tilaisuuden vapautua sosiaalisesta paineesta, jossa maalaisyhteisö ja sukupiiri pitivät yllä tarvetta pysyä enemmistöuskonnon muodollisena jäsenenä. Kaupungissa jokainen valitsee oman uskontonsa kuin apteekin hyllyltä mieleisistään aineksista. Monikaan ei ilmoittaudu ateistiksi, se vaatisi jotenkin tarkkaan pohdittua uskonnollista valintaa, Tyydytäänpä sitten vain olemaan uskonnottomia. Tässä yhden artikkelin aihe. Uskonnottomuus on kasvava trendi kaupungissa, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Mielenkiintoinen artikkeli on Helsingin Kallioon suuntautuva tutkimus, jossa verrataan Kallion kaupunginosan kirkosta eroamisprosessia koko maan vastaavaan. Huomataan, että mitä Helsinki edellä sitä muut 20 vuotta perässä.
Ajallemme ominainen ilmiö ovat evankelisluterilaisen kirkon piirissä tai liepeillä syntyneet uudet jumalanpalvelusyhteisöt. Uskonto ei ole tältä osin väistynyt ihmisten elämässä, vaan se on etsinyt uusia muotoja. Ehkä kaupungistuminen tarkoittaakin juuri tätä, että uskonto etsii uusia ilmenemismuotoja. Mikä on ero institutionaalisella kirkolla ja vapaalla yhteisömuodostumisella, siitä artikkeli antaa selvitystä. Millaisia muotoja diakoniatyö saa kaupungissa, jossa köyhyys ja syrjäytyminen aiheuttaa puutetta ja toimeentulovajetta, siihen tutustutaan yhdessä artikkelissa. 1990-luvun lama synnytti ruoka-avun tarpeen. Ruoka-apua arvosteltiin varmaan ihan aiheellisesti siitä, että sillä ei poisteta itse ongelmaa, joka on yhteiskunnan velvollisuus pitää huolta kaikista jäsenistään. Ruoka-apu vapauttaa yhteiskunnan (ainakin tilapäisesti) ottamaan vastuu omista toimistaan. Olipa niin tai niin, ruoka-apu näyttää tulleen jäädäkseen. Tähän tarkoitukseen käytetään elintarvikkeita, jotka helposti jäävät hävikkiruoaksi eli muodostuvat ruokajäteongelmaksi. Ruoka-avulla on ihmisiä sosiaalistava ja yhteisöllistävä funktio ja se edistää kiertotaloutta.
Kaupunkiteologian käyttämät termit, tutkimismenetelmät sekä tieteellinen viitekehys aiheuttaa tavalliselle lukijalle pään vaivaa, mutta teologian ja uskonnontutkimuksen asiantuntijoille ja opiskelijoille tämä on jokapäiväistä leipää.