Kulttuurimatkailua kotimaassa

Lauri Hokkinen: Kahdeksan kirkon saaristoreitti. Omakustanne 2023. 96 s.

Kotimaan matkailu on ekologista ja vaivatonta. Kotimaan kulttuurissa ei ole hävettävää. Aurinkorannikot täältä puuttuvat, mutta paistaahan ainakin Naantalissa aurinko(?)

Minä tulin tutustuneeksi vuonna 1996 avattuun saariston rengastiehen vuonna 2011. Saariston rengastie lähtee Turusta ja kiertää Raision, Naantalin, Merimaskun, Askaisten, Taivassalon ja Kustavin kautta Iniöön, Houtskariin, Korppooseen, Nauvoon ja Paraisille, jos kierros tehdään vastapäivään niin kuin kirja suosittelee sopivia aukioloaikoja ajatellen. Pieni rengastie, joka avattiin vuonna 2001, kulkee Turusta Merimaskuun em. reittiä, mutta kääntyy sieltä Rymättylään ja jatkaa meriteitse Nauvoon palatakseen Paraisten kautta Turkuun. Rengastiet ovat viime vuosikymmeninä syrjäyttäneet perinteisen seitsemän kirkon kierroksen (Askainen, Lemu, Nousiainen, Masku, Raisio, Naantali, Merimasku), jonka merkitystä saaristokierrokset eivät vähennä.

Varsinais-Suomi edustaa varhaisinta Suomea, mihin länsimainen sivistys levisi ensimmäiseksi. Kirkot ovat varhaisen rakennustaiteen helmiä. Kaikki muu rakennuskanta on myöhäisemmältä ajalta. Kristinuskon leviäminen on ollut voimatekijä. Kirkollinen ja maallinen valta ovat olleet yhteen kietoutuneina. Keskiaikaiset kivikirkot ovat ajalta ennen reformaatiota, jolloin kirkollinen valta oli ylikansallista maailmanlaajoin yhteyksin. Reformaation aikana maallinen valta tuli niskan päälle ja köyhdytti kirkon, minkä seurauksena uusia kirkkoja ei pystytty vähään aikaan rakentamaan eikä vanhoja ylläpitämään. Vanhat kivikirkot olivat kuitenkin vankkaa tekoa eikä niitä uhannut lahoaminen eivätkä tulipalotkaan niin pahasti kuin puusta rakennettuja kirkkoja, joita oli rakennettu reilut pari sataa vuotta ennen reformaatiota. Ennen reformaatiota kirkot olivat arkkitehtuurin lisäksi maalaus- ja veistotaiteen tyyssijoja. Seinille maalattu kuvataide oli Köyhien Raamattu, joka toi lukutaidottomalle kansalle nähtäväksi Raamatun kertomuksia. Kun kirkollinen julistus oli latinankielistä, oli kristillisellä kuvataiteella suuri merkitys. Reformaation aikana tai sen myötä tuli muotiin alkeelliselta ja banaalilta taiteelta näyttävien kuvien peittäminen kalkilla. Reformaatio tähdensi sanan julistuksen merkitystä, mikä myötävaikutti kuvataiteen tuhoamista. Toisen maailmansodan jälkeen on alettu arvostaa keskiaikaista kirkkotaidetta. Vanhat kuvat on kaivettu esiin kalkin alta ja entisöity. Pyhimysveistokset on tuotu esiin ullakkojen kätköistä ja asetettu kirkkoihin nähtäville. Arvokkaimmat esineet on siirretty Kansallismuseoon näytteille ja kirkkoon hankittu kopiot. Pyhimyskuvien tuominen esille ei ole merkinnyt pyhimyskultin uudelleen viriämistä. Pyhiinvaellusta sen sijaan on suoranaisesti elvytetty, joskin sen sisältöä on muutettu protestanttisen uskon mukaiseksi. Pyhiinvaellus on ruumiillisen liikunnan ylläpitämistä yhdistäen siihen luonnon ihmettelyä, hiljentymistä ja sisäistä mietiskelyä. Missään tapauksessa pyhiinvaellus ei ole aneisiin verrattavaa syntien sovittamista hyvitysteoin. Nykyajan pyhiinvaellus on myös menneen kulttuurihistorian tutkimista. Tällainen pyhiinvaellus edellyttää jalkaisin kulkemista tai pyöräilyä. Mutta älköön matka jääkö toteuttamatta, jos haluaa käyttää autoa!

Saaristoreitti on osa Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä Rengosta Turun ja Rymättylän kautta Espanjan Santiagoon. Toinen Suomesta lähtevä pyhiinvaellusreitti on vuonna 2019 avattu Pyhän Olavin Merireitti, so. Turusta Paraisten, Nauvon ja Ahvenanmaan kautta Ruotsiin vievä ja Norjan Trondheimiin päätyvä reitti. Tämä opas ei kuitenkaan kuvaa näitä reittejä, vaan ainoastaan Turun saariston teitä. Ilman opasta turisti kulkee melko sokkona. Erilaisia kohteita on vaikea havaita. Niihin ei osaa kiinnittää huomiota eikä niiden merkitystä tajua, ellei lue oppaasta. Kirkoissa voi kiinnittää huomiota ulkonäön lisäksi kattoratsastajaan, asehuoneeseen ja sisätilaan, erityisesti kuoriin ja alttaritauluun tai- kaappiin, seinä- katto- ja pilarimaalauksiin, saarnatuoliin, kastemaljaan, pyhimysveistoksiin, kirkkolaivaan ym. Ulkotilassa voi huomata myös mahdollisen ulkosaarnatuolin kirkon seinällä.

Keskiaikaisten kivikirkkojen suunnittelijoiden ja rakentajien, ei edes sisämaalareiden nimiä tiedetä. Myöhempien kirkkojen rakentajista on enemmän tietoa. Yksi merkittävä rakentajasuku kuvatun matkareitin varrella olivat Piimäset. Iniön kirkko rakennettiin Mikael Piimäsen (1748 -1820) johdolla. Hän oli saanut oppia isältään Antti Piimäseltä, joka oli taitava kirvesmies ja muurari, uuden pitkäkirkkotyypin suunnittelija Lounais-Suomessa ja Hämeessä.

Saariston elämä liittyy läheisesti merenkulkuun, kaupankäyntiin ja kalastukseen. Rannat venekatoksineen ja merimerkkeineen ovat eläviä museoita, mutta on toki museorakennuksia, joihin saaristolaiselämään liittyviä esineitä on koottu.

Teos on runsaasti kuvitettu. Nähtävyyksien aukioloajoista löytyy tietoa, mutta niitä on varmaan päivitettävä netin hakuselaimilla. Kirjan kirjoittaja toimi vuoteen 2008 asti Turku Touring matkailuorganisaation palveluksessa. Eläkkeelle jäätyään hän alkoi kirjoittaa opaskirjoja kouluttautuen saaristo-oppaaksi.

Etusivu    Kirja-arvioinnit