Raamattu - totta vai tarua?

Markus Hotakainen & Pekka Särkiö: Kun aurinko seisahtui. Raamatun ilmiöt tieteen valossa. Vastapaino 2023. 230 s.

Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus joutui aikanaan perinteisen raamatuntutkimuksen kanssa syvään vastakkainasetteluun. Koettiin, että kriittinen tutkimus nakertaa Pyhän kirjan arvovaltaa, kun se osoittaa Raamatussa esiintyviä historiankirjoituksiin ja luonnontieteisiin liittyviä tietoja vääriksi.

Nykyään yleisesti vakiintuneeksi ajattelutavaksi on tullut toteamus, että Raamattua ei pidä lukea historian tai luonnontieteen oppikirjana. Raamattu ei vastaa kysymykseen, miten kaikki tapahtui, vaan kuka on kaiken takana ja mitä tarkoitusta varten tämä on kirjoitettu.

Kun tietokirjailija ja tiedetoimittaja Hotakainen lähtee yhdessä entisen koulutoverinsa Vanhan testamentin eksegetiikan selitysopin professorin ja kenttäpiispan kanssa poikkitieteelliseen tutkimustyöhön Raamatussa kuvattujen epäuskottavien ilmiöiden selittämiseksi, tarkoituksena on etsiä puhdasta totuutta käytettävissä olevan tieteellisen tiedon varassa. Huomioni kiinnittyy siihen, että yhtä ilmiötä lukuun ottamatta kaikki tutkittavat tapaukset ovat Vanhasta testamentista. Syynä siihen voi olla, että Särkiö on nimenomaan Vanhan testamentin tutkija. Sitä paitsi Uudessa testamentissa luonnonlaeista poikkeavia ilmiöitä kerrotaan vähemmän tai ne ovat luokiteltavissa ihmekertomuksiksi, joiden selittäminen on oma lukunsa. Nythän ei puhuta ihmeistä, vaan ilmiöistä.

T utkimuksen tekijät eivät väitä kaikkia tutkimuksensa tuloksia varmoiksi ja oikeiksi. On pakko tehdä myös hypoteeseja ja ehdollisia väitteitä. On myös kerrottu ilmiöistä tehtyjä epäuskottavia väitteitä, jotta saataisiin esille laajempi tulkintahistoria. Onpa käynyt ilmi, että muutama tutkija on itsekin oikaista aikaisempia oletuksiaan huomattuaan olleensa väärässä. Näinhän tieteen pitääkin toimia. Minkään ilmiön kohdalla ei voine sanoa, että Raamattu on oikessa tai väärässä. Teologisen historiankirjoituksen taustalta voi löytyä historiallinen ydin.

Tämä kirja vastaa hyvin siihen, millaisia vastauksia historia ja luonnontieteet, varsinkin astronomia kertoo ilmiöiden taustasta. Ehkä vähän vastausta löytynee siihenkin, mikä teologinen sanoma ilmiöiden sisällyttämisellä Raamattuun on. Kun useimmat käsiteltävät tapaukset löytyvät Vanhasta testamentista, on mahdollista, että Uuden testamentin lukijat, kristityt tekevät asioista erilaisia johtopäätöksiä kuin vanhan liiton uskovaiset, juutalaiset. Nykyisessä raamatuntutkimuksessa yritetään lähestyä Vanhaa testamenttia sen omasta ymmärryshistoriastaan käsin. Aiemmin pitäydyttiin tiukasti kiinni siinä, että kristityn pitää lukea Vanhan testamenttia Uuden testamentin horisontista käsin. Vanhaa tulee siis lukea Uudesta käsin.

Minulle kiinnostavaa oli lukea tieteellisiä selityksiä Vanhan testamentin ilmiöille, siis mikä tieteellisesti on mahdollista, mikä taas ei. Jos otetaan esimerkiksi kirjan otsikkona oleva tapaus auringon seisahtuminen, niin käy selville, ettei se ole mahdollinen muuta kuin jumalallisena ihmeenä, mutta sitten tarvittaisiin vielä toinenkin ihme: pitäisi todistaa, miksi auringon pysähtymisestä ja sen uudelleen liikkeellelähdöstä ei seurannut maailmanlaajuista katastrofia. Kirjoittajat päätyvät epäilemään auringon seisahtumista rengasmaiseksi auringon pimennykseksi, joka tapahtui 30. lokakuuta 1207 eKr. Oma merkityksensä on sillä, että auringon pysähtyminen tapahtui Gibeonissa. Arkeologisten löytöjen perusteella on voitu havaita, että Gibeonissa harjoitettiin aurinkokulttia. Myöhemmin Gibeonilla on kirjallinen yhteys kuningas Salomoon ja Jerusalemin temppelin kulttiin.

Otetaanpa sitten toiseksi tarkastelun kohteeksi Salomon mahdollinen yhteys aurinkokulttiin. 4. Mooseksenkirja kertoo, että ”tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista” (24:17). Jaakobin siunauksista (1. Moos. 4:10) käy ilmi, että tuleva Tähdeksi kutsuttu hallitsija on Juudan heimoa ja Daavidin sukua. Jerusalemin temppelissä harjoitettiin Juudan kuningaskunnan loppuvaiheessa 600-luvulla eKr. Auringoksi kuvatun Jahven palvontaa. Puhe Jahvesta Aurinkona näyttäisi liittyneen monarkian nousuun. Aurinkoon liittyvät uskonnolliset merkitykset ovat taustalla myös Jerusalemin kanaanilaiseen muinaisuuteen liittyvässä Šalem -Jumalan kultissa. Iltaruskon ja aamuruskon jumalan Šalemin kultti näyttää olleen tunnusomainen pronssikautiselle Jerusalemille. Myös Jerusalemin nimen taustalla on Šalemin kultti, sillä Jerusalem tarkoittaa ”Šalem-jumalan perustusta”. Batseba antoi esikoiselleen nimen Salomo. Se on samaa alkuperää kuin Jerusalemin nimi ja viittaa kaupungin kanaanilaiseen jumaluuteen Šalemiin, jonka merkkinä oli Venus-planeetta. Salomon liittyminen tähtiin ja Venus-planeettaan tulee esille ajanlaskun taitteen aikoihin kirjoitetussa Salomon testamentissa, jossa Salomo esiintyy tähdissä olevien henkien, niin kutsuttujen dekanien käskijänä. Raamatun ihanteelliseksi kuvaamalla Salomolla oli kääntöpuoli. Hänen monet syntinsä ja ennen kaikkea avioliittonsa vierasmaalaisten naisten kanssa ja niistä seurannut epäjumalien palvelus olivat Raamatun mukaan syynä valtakunnan jakautumiselle, kansan pakkosiirtolaisuudelle ja Jerusalemin temppelin hävitykselle.

Salomolla ja Jeesuksella oli paljon yhtymäkohtia. Salomosta käytettiin titteliä Daavidin Poika, kun hän käytti valtaa demoneihin. Samaa nimitystä Daavidin Poika käytettiin Jeesuksesta. Salomo oli voideltu kuningas eli Messias, ja samaa titteliä käytettiin Jeesuksesta. Salomo oli kuitenkin langennut syntiin. Siksi Matteus totesi Jeesuksesta: ”Tässä teille on enemmän kuin Salomo” (12:42). Sen, mikä Salomon ja ihmisten synnin tähden rikkoutui, Jeesus teki jälleen ehjäksi: yhteyden Jumalaan. Tästäpä päästäänkin sitten tarkastelemaan Matteuksen kertomusta Jeesuksen lapsuudesta ja Betlehemin tähdestä.

Teoksen kirjoittajat yrittävät selvittää myös seuraavien tapahtumien mahdollisia historiallisia juuria: Vedenpaisumus, Sodoman ja Gomorran tuho, palava pensas, autiomaan käärmekultti, Egyptin vitsaukset, Punaisen meren ylitys kuivin jaloin, manna taivaasta, pilvi- ja tulipatsas kansan johdattajana, vesi kalliosta, Elia Karmel -vuorella, kuningas Hiskian aurinkokello, Hesekielin ihmeelliset näyt sekä luomiskertomukset. Lisäksi selvitetään laajasti Raamatun astronomiaa sekä Salomon ja Venuksen yhteyttä viisisakaraiseen tähteen Raamatun kuvastossa.

Raamattu on kirjoitettu tarkoitushakuisesti niin kuin monesti muukin historiankirjoitus. Kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta outojen ilmiöiden takaa voi löytyä todelliseksi havaittuja luonnonilmiöitä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit