Kahden vaikeusasteen opas Raamatun ymmärtämiseen


Eero Junkkaala: Raamatun suuret linjat. Perussanoma 2023. 164 s.


Kirjan otsikko herätti ajatuksen, että käsitelläänköhän tässä Raamatun erilaisia tulkintalinjoja. Ei tarvinnut muuta kuin lukea sisällysluettelon, niin ymmärsin, että tämä on puhdasta Raamatun historiaa ja sen pelastushistoriallista tulkintaa, siis klassista raamattuopetusta. Tällaisena se palvelee niitä seurakuntalaisia, jotka ovat kiinnostuneet uskon sisällöstä ja haluavat löytää uskolleen tukea Pyhän kirjan selityksestä. Kirjoittaja on kuitenkin tehnyt hyvin erikoisen ratkaisun, kun hän selittää Israelin kansan historiaa kahdella rinnakkaispalstalla. Vasen sivu edustaa palstaa, joka valaisee Raamatun tapahtumia historian, maantieteen ja arkeologian näkökulmasta. Oikealla rinnakkaissivulla pohditaan Raamatun sanomaa, mikä laajenee usein kristilliseksi julistukseksi. Lukija voi lukea molempia palstoja joko toistensa lomassa tai peräkkäin. Jos arkeologiset tutkimukset ja pitkät historialliset selvitykset alkavat tuntuvat liian vaativalta tieteelliseltä tutkimukselta, voi tyytyä vain lukemaan Raamatun historiaa, johon sisältyy hengellistä ymmärrystä ruokkivaa ja uskoon innostavaa julistusta.

Minä valitsin tietysti molemmat. Luin niitä rinnatusten niin, että luin aina ensin historiallisen tutkimuksen taustatiedot ja sitten siirryin lukemaan rinnakkaistekstin julistuksen. Kaksipalstaisuus alkaa vasta johdanto-osan jälkeen, jossa luodaan katsaus Israelin maantieteeseen, kerrotaan Raamatun tapahtumien ajoituksesta, varhaisista tekstilöydöistä ja arkeologisesta tutkimushistoriasta. Arkeologia ja historia menee välillä hyvin pikkutarkkoihin tietoihin, joista kirjoittajalla on omakohtaista kokemusta toimittuaan työntekijänä Pyhän maan arkeologisilla kaivauksilla. Sanoma-palstalla tulkitaan Vanhaa testamenttia etupäässä Uudesta testamentista käsin. Se onkin epäilemättä tarpeen, sillä Vanhan testamentin kirjat edustavat hyvin monimuotoista kirjallista tuotantoa. Historiakirjat ovat ihan eri typpiä kuin profeettojen julistus tai runoteokset ja sananlaskut. Alun perin kirjat ovat olleet itsenäisiä kertomuksia, jotka ovat ansainneet Pyhän kirjan aseman vasta pitkällisen prosessin jälkeen. Jotkut kirjat on kanonisoitu jo maanpakolaisuuden jälkeen, myöhäisimmät vasta nykyisen ajanlaskumme alkuvuosisatana. Uuden testamentin kirjat ovat tietenkin kaikki kristillisen kirkon syntymän jälkeen laadittuja ja silloinkin vasta toisen tai kolmannen kristillisen sukupolven aikaan kirjoitettuja. Yhtenäistä juonta ei Vanhan testamentin kirjoilla ole, mutta pelastushistoriallisella tulkintatavalla halutaan luoda sellainen. Näinhän alkukristityt lukivat sitä Pyhää kirjaa, joka heillä oli kirjakääröinä käytettävissä. Kristityt näkivät Vanhassa testamentissa ennustuksen Jumalan lähettämän Pelastajan tulosta. Tulkinta oli typologista. Pyhän kirjan henkilöissä ja tapahtumissa näkyy Kristuksen elämä ja sovitustyö jo ennalta. Apostoli Paavali toteaa jo Adamin olleen esikuva, typos, Kristuksesta, joka oli tuleva (Roo. 5:14). Esikuvat osoittavat, että Jumala toimii historiassa toistuvalla tavalla. Ensin hän pelastaa Israelin kansan Egyptistä, sitten hän pelastaa Kristuksessa ihmiskunnan synnin orjuudesta ja kuoleman kahleista.

Kirjoittaja tunnustaa sen, että arkeologinen tutkimus keskittyi aluksi ns. ”raamatulliseen ” arkeologiaan, jonka tavoitteena oli todistaa Raamatun historiatietojen ja maantieteellisten tietojen paikkansapitävyys. Sittemmin arkeologiassa on pitäydytty itsenäiseen historiantutkimukseen ilman pyrkimystä puolustaa arkeologian avulla Raamatun historiallisuutta. Sama kehitys on tapahtunut teologiassa tieteenä. Historialliskriittinen tutkimus pyrkii tutkimaan Raamatun kirjoituksia ilman apologiaa ja ennakkokäsityksiä siitä, mihin tulokseen yritetään päästä historiallisessa tutkimuksessa.

Tämän kirjan tarkoitus ei ole kuitenkaan olla historiallis-kriittinen tutkimus, vaan käytännöllinen opas ja rohkaisu Raamatun lukijoille löytämään Raamatun sanoman ydin.

Täytyy sanoa, että nykyään on ilmestynyt suomen kielellä paljon teologiaa, josta vaativampi lukija voi etsiä lisätietoa. Pyhän maan arkeologiankin alalta on ilmestynyt tämä Hakolan ja Pakkalan Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret (2008). Raamatuntutkimuksen alalta minulle on ollut ymmärryksen avaava Alice Parmeleen A Guidebook to the Bible (1963).

Etusivu    Kirja-arvioinnit