Mitä opimme pandemiasta?
Laura Kallatsa & Jonna
Ojalammi (toim.): Kokemuksia, käytäntöjä ja kohtaamisia.
Koronapandemia eksistentiaalisena, eettisenä ja uskonnollisena
kysymyksenä. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura 2023. 240 s.
Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran vuosikirja
kokoaa covid-19- eli tuttavallisemmin koronapandemian esiin nostamia filosofisia,
lääketieteellisiä ja teologisia kysymyksiä. Diakonia-ammattikorkeakoulun
johtaman etäyhteyksin toimivan verkoston toimesta kehiteltiin koronatutkimusta.
Kokouksiin osallistui tutkijoita Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Itä-Suomen
yliopistosta, Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta, Kirkon tutkimus- ja
koulutus -yksiköstä sekä Kirkkohallituksesta. Teologian ja uskonnontutkimuksen
näkökulmaa edustava kirja mahdollistaa pandemian eksistentiaalisten, eettisten
ja uskonnollisten merkitysten tarkastelemisen. Kirja sisältää kolme osaa, joista
ensimmäinen käsittelee koronapandemian kontekstissa yksilön ja yhteisön kriisiä.
Ensimmäinen artikkeli käsittelee empiirisessä artikkelissaan eksistentiaalista
haavoittuvuutta. Seuraavassa kahdessa artikkelissa pandemiaa lähestytään
uskonnonfilosofian näkökulmasta. Sami Pihlström kysyy, miten ihmisarvo
näyttäytyy pandemiaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Seuraavassa
artikkelissa tarkastellaan koronapandemiaa länsimaisen elämänmuodon
kyseenalaistajana. Referoidakseni vain Pihlströmin näkemyksiä totean, että hän
korostaa vastuullisen näkökulman omaksumista ja hyväuskoisesta optimismista
luopumista. Artikkelissa arvioidaan koronasta käytyä keskustelua eettisesti
erityisesti toisen ihmisen, siis koronakärsimyksen uhrin ihmisarvon
kunnioittamisen näkökulmasta. Tapamme sivuuttaa toisen ihmisen kärsimys
vertautuu teologisessa ja uskonnonfilosofisessa kontekstissa teodikeoiden
pyrkimykseen oikeuttaa tai perustella maailmassa ilmenevä paha. Korona-ajan
tapamme suhtautua toisiin ihmisiin osoittautuvat sekulaarin teodikea-ajattelun
ilmentymiksi.
Kirjan toisessa osassa keskitytään pandemia-ajan kokemuksiin Suomen evankelisluterilaisessakirkossa ja ortodoksisessa kirkossa. Näyttää siltä, että ortodoksisessa kirkossa koetaan etäyhteydet ongelmallisemmiksi kuin luterilaisessa kirkossa. Ortodoksisessa uskonelämässä kirkkotilan näkö- ja tuoksuaistimukset ovat niin oleellisia, että ruudun kautta kotisohvalta seurattu liturgia tekee katsojasta ulkopuolisen seuraajan eikä varsinaista osallistujaa.
Kirjan kolmas osa keskittyy työhyvinvointiin pandemia-aikana hengellisessä työssä. Osiossa käsitellään yhdessä artikkelissa hengellisen työn työntekijöiden hyvinvointia ja seuraavassa erityisesti kirkkomuusikoiden työroolia ja hyvinvointia. Kirjan viimeseissä artikkelissa suunnataan katse tulevaan: mitä on hyvä työelämä koronapandemian aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että kirkon työntekijöistä diakoniatyöntekijät ja kanttorit olivat eniten stressaantuneita pandemian aiheuttamista ongelmista. Toisaalta kaikilla työntekijäryhmillä oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Näyttää siltä, että kokemuksen vaikutta merkittävästi, mihin transformationaalisuuden asteeseen henkilö asemoitui. Tansformationaalisuus on nykyaikainen johtamisen viitekehys. Korkeasti transformatiiviset johtajat kokivat pandemia-ajan kevyempänä ja olivat valmiimpia kehittämään omaa johtamistapaansa vastaamaan kirkon merkityksen ja työn muutosten esittämiin haasteisiin.
Kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat pohtia pandemian vaikutusta ihmisten kokemuksiin, kohtaamisiin ja käytäntöihin.
Koronapandemia sai seurakunnissa aikaan ennen näkemättömän digiloikan, kun yhteen kokoontumiset oli kielletty tai ainakin osanottajamäärältään rajoitettu. Useimmissa seurakunnissa jumalanpalvelukset ja muut seurakuntatilaisuudet opeteltiin striimaamaan, jolloin seurakuntalaiset saattoivat osallistua tilaisuuteen verkon välityksellä kotisohvalla näyttöpäätteidensä kautta. Ne seurakuntalaiset, joilla ei ollut tietokonetta tai jotka vieroksuivat sen käyttöä, jäivät yksikseen vaille minkäänlaista jumalanpalvelusyhteyttä. Tottuneelle tietokoneen käyttäjälle etäyhteys antoi mahdollisuuden surfata ympäri Suomen Siionia tutustumaan eri seurakuntien jumalanpalveluselämään. Sakramenttiyhteyttä ei kuitenkaan voinut etänä saavuttaa. Digiloikasta on tullut nyttemmin jossain määrin pysyvä ilmiö.