Aikamatka keskiaikaiseen kirkkoon
Anneli Kanto: Rottien
pyhimys. Gummerus 2021.
Rottien pyhimys on historiallinen romaani, joka
kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustyöstä. Anneli Kanto sijoittaa kirkon
rakentamisen ajankohdaksi noin vuoden 1480 ja kirkon maalaustyöt vuodelle 1513.
Ajankohdan määritys noudattaa nykyisen tutkimuksen linjaa. Kannon mukaan kirkko
maalattiin yhdessä kesässä. Ehkä tätäkin voi pitää historiallisena faktana.
Kirkon rakentaminen on läheisessä yhteydessä Hämeen linnaan, joka on rakennettu
tiilestä. Samaa materiaalia on ollut käytössä myös Hattulan kirkossa. Lähistöllä
on sijainnut tiilitehdas. Hämeen linnan päällikkönä toimi tuohon aikaan Åke
Jöransson Tott (k. 1520) ja hänen vaimonsa
Märta Bengtsdotter Ulv, jotka ovat
toimineet Hattulan kirkon maalausten tärkeimpinä lahjoittajina. Maalaukset
edustavat myöhäisgotiikkaa,
ja ne on tehty al
secco
-menetelmällä.
Seccomaalaus tarkoittaa
kuivalle kalkkilaastipinnalle tehtyä seinämaalausta. Ne on
todennäköisesti tehnyt sama taiteilijaryhmä kuin Lohjan
Pyhän Laurin kirkon maalaukset.
Näiden tosiasioiden varaan on kirjailija
sommitellut vauhdikkaan ja humoristisen tarinan, jonka mukaan maalaajina toimii
kaksi Ruotsista tullutta kokenutta kirkkomaalaria ja yksi suomalainen apupoika,
joka kuitenkin tarinan mukaan putoaa maalaustelineeltä ja vammautuu, niin ettei
voi enää osallistua maalaustyöhön täysipainoitteisesti. Hänen tilalleen tai
lisäksi hankitaan yksi suomalainen tyttö, jonka syntyperä jää kuitenkin
historian hämärään. Tariann huumori perustuu hyvin paljon tähän tyttöön, olihan
ennen kuulumatonta siihen aikaan, että nainen toimii kirkkomaalarina.
Tapahtumien keskiössä on paikkakunnalta kotoisin oleva, Uppsalassa
teologian maisteriksi valmistunut kirkkoherra ja toinen paikkakuntalainen,
kirkon isäntä, jota voisi varmaan kutsua seurakunnan taloudenhoitajaksi.
Filmaattiselle näyttämölle astuvat Hämeen linnan päällikkö ja hänen vaimonsa, ja
takapiruina vaikuttavat piispa Arvid
Kurki ja muut korkea-arvoiset kirkolliset prelaatit Turusta. Jos
historialliset tosiasiat ovat romaania koossa pitävät luut, niin fiktiivinen
tarina on luun ympärillä oleva liha, joka tekee tarinan hyvin eläväksi, toden
tuntuiseksi ja uskottavaksi. Lukija pääsee aikamatkalle suomalaisen keskiaikaan
ja keskiaikaisen kirkon maalaustyöhön. Katolinen kirkko on kuvien kirkko. Pian
kuvien maalaamisen jälkeen valtauskonto Suomessa vaihtui ja kirkko kuristui
hallitsijan tiukkaan otteeseen, jossa kirkon omaisuus siirrettiin kuninkaan
hallintaan. Tästä johtuen monissa keskiaikaisissa kirkoissa kuvapinnat
peitettiin kalkilla ja veistokset siirrettiin ullakoille. Hattulan ja Lohjan
kirkot ovat niitä harvoja, joissa katolista perinnettä ei hävitetty. Näin
jälkikäteen arvioiden reformaatio aiheutti suurta tuhoa arvokkaalle
kuvakulttuurille, vaikka Lutherin uudistustyö ei millään tavoin vaatinut kuvien
tuhoamista. Hattulan kirkko oli rapistumisen partaalla, kun Hattulaan
rakennettiin uusi kirkko eikä vanhalle kirkolle enää ollut
jumalanpalveluskäyttöä. Onneksi vanhan rakennuksen arvo tajuttiin vielä ajoissa
ja kirkko on saneerattu puolittain museoksi, mikä tarkoittaa, että siellä
voidaan edelleen pitää myös kirkollisia tilaisuuksia.
Maalauksissa on 180 Raamatun kertomusta luomisesta
viimeiseen tuomioon sekä pyhimyskertomuksia kuvasarjoina. Kun kerran kirjailija
on valinnut teoksensa aiheeksi kirkon maalaustyön, niin monien kuva-aiheiden
sisältöä esitellään tarkasti.
Kun kirkko oli
Pyhälle ristille omistettu, oli
luonnollista, että kuvissa esitettäisiin keisarinna
Helenan toimittama ristin etsintä.
Kirkon toinen suojelija oli
Neitsyt Marian äiti
Pyhä Anna, jonka vaiheet kirkon seiniin kuvattaisiin. Apostolinen
uskontunnustus tuli mukaan rahvaan opettamiseksi, Jeesuksen elämä, Raamatun
kertomuksia ja tietenkin koko maailman aika luomisesta viimeiseen tuomioon.
Kaksitoista apostolia lähti helluntain jälkeen kukin suunnalleen käännyttämään
ihmisiä oikeaan uskoon. Ennen eroamistaan he lausuivat yhdessä
uskontunnustuksen. Jokainen apostoli lausui yhden lauseen. Jokaisen apostolin
rinnan yli maalattiin nauha, jossa luki hänen lausumansa osa uskontunnustusta.
Tässä kohtaa faktan erottaa fiktiosta rippikoulunsa hyvin suorittanut
seurakuntalainen.
Katsojan piti kuvista ymmärtää Jumalan tarkoitus ihmiskunnan suhteen, mikä
elämässä on tärkeää ja mikä pitää heittää pois ja mikä kaikkia kerran kohtaa.
Katsojan oli nähtävä elämän tuska ja kärsimys, koko elämänmittainen ponnistelu,
sen ilo ja onni ja vääjäämätön loppu, kuolema ja tuomio. Maalarin piti saada
yhteys näkymättömään ja tehdä se näkyväksi, luoda kuva siitä, mitä ei silmä
tavoittanut.
Kuoriin maalattiin maailman luominen ja viimeinen tuomio. Maailma oli luotu ja
Eeva kiipeää esiin
Aatamin rintakehän haavasta.
Aatamilla ja Eevalla on saunavihdat alastomuuden suojana. Paratiisissa ei himoa
ollut. Siellä raateleva susi käyskenteli kauriin vierellä ja kettu leikki
kanojen kanssa. Hyvän ja pahan tiedon puu seisoo vankasti paikallaan ja siihen
kietoutunut litteäpäinen käärme houkuttelee naista uhmaamaan Jumalan käskyä.
Aatami ja Eeva karkotetaan paratiisista. Eeva vatsa pullottaa. Hän kantanee
lasta. Enkeli ajoi ihmiset pois paratiisista. Ihmisen vuoksi maa on kirottu ja
enkeli liekehtivä miekka kädessään asetettiin vartioimaan paratiisin porttia.
Aatami kaivaa maata lapiolla otsa hiessä ja Eeva kehrää lankaa. Aatamilla oli
kirves vyöllä. Se tarkoitti, että hänen piti kaataa ja pilkkoa polttopuita.
Triumfiristissä isä Jumala ottaa syliinsä ristinkuoleman kärsineen poikansa.
Viimeisellä tuomiolla jokainen punnitaan, elävä ja kuollut. Helvetti on
kammottava pyöreäpäinen kala, jonka kaula kurkottuu merestä ja jonka kitaan
tuomitut putoavat. Joku syöksyy hirviön hampaiden väliin pää edellä, jotkut
astuvat kitaan toivottomina mutta kohtalonsa hyväksyneinä. Muutamat sielut
uiskentelevat tulisessa järvessä, vain heidän päänsä ja hartiansa pilkistävät
pinnalle.
Pyhä Pietari ja kaksi enkeliä
lapsia kantaen johtavat pelastuneita kohti Paratiisia. Sateenkaaren päällä istuu
Kristus, vielä veriset jäljet käsissään. Hänen jaloissaan rukoilevat
Maria ja
Johannes (Kastaja). Ylimpänä on
enkeli keihäs kädessään. Ihmisiä tulee pois kuoleman kidasta. Kristuksen
molemmin puolin ovat tuomitsemisen vertauskuvat, armon lilja ja
oikeudenmukaisuuden miekka. Kaksi enkeliä laskeutuu ylhäältä alas kuin
sukeltaisivat pää edellä. Enkelit puhaltavat pasuunoihin. Yksi kuva esittää
Jeesusta saarnaamassa Tuonelassa.
Pyhälle Annalle omistettuun kirkkoon piti saada runsaasti myös
naispuolisia pyhimyksiä. Tällaisia olivat tietenkin
Pyhä Birgitta ja ehkä myös hänen tyttärensä, vaikka tämä ei ollut
pyhimys. Hammassärkyä vastaan suojeleva
Pyhä Apollonia suusta kiskottuine
hampaineen kilpaili salamaniskusta varjelevan Pyhän Barbaran kanssa (Pyhä
Barbara hammaspihteineen). Barbaran isän olivat taivaalliset voimat
tappaneet salamalla sen jälkeen kun hän oli lyönyt kristinuskoon kääntyneen
tyttärensä miekalla kuoliaaksi.
Pyhä Dorotea varjeli pilkalta,
juoruilta, panettelulta ja köyhyydestä, jotka olivat useimpien vaivana (Pyhä
Dorotea kukkakimppuineen).
Pyhä Agnes kirjoituksineen
muistutti pyhistä kirjoituksista. Nuolella surmattu
Pyhä Ursula kymmenentuhannen neitsyensä kanssa oli mielenkiintoinen
kuva-aihe.
Pyhä Veronica oli pääliinallaan
pyyhkinyt tuskanhiet ristiä kantavan Kristuksen kasvoilta.
Pyhän Gertrud Nivellesiläisen attribuutti oli kirkko. Kirkkoon kuvattiin
myös
Pyhä Margareta risteineen ja
teilinpyörää kantava
Pyhä Katariina Aleksandrialainen,
joka käännytti viisikymmentä häntä kuulustelemaan tullutta oppinutta pakanaa,
mistä syystä hän joutui sekä teilinpyörään että mestattavaksi. Hämeen
Vesilahdesta kotoisin oleva piispa Arvid
Kurki kustansi osan kuvista, mistä hyvästä seinään piti maalata Kurki-suvun
vaakuna Tottien (Hämeen linnan
isäntä) ja Ulv –suvun (Hämeen linnan
emäntä) rinnalle. Tottien vaakunan yläpuolelle
Johannes Kastaja ja Ulvien susivaakunan ylle
Pyhä Sebastian nuolien lävistämänä. Molemmat pyhimykset tunnettiin myös
rokkotautiin sairastuneiden suojelijoina.
Pyhän ristin kirkon nimikkotarina on tietenkin sisällytetty kattomaalauksiin.
Keisarinna Helena etsi ristejä Golgatalta, vaikka kukaan ei uskonut hänen niitä
löytävän ja hänelle naurettiin. Lopulta kaivettiin esiin kolme ristiä, joista
kaksi kuului ryöväreille ja yksi Jumalan Pojalle. Mistä voitiin tietää, mikä
näistä risteistä kuului Kristukselle, siis se oikea Pyhä risti? Ristit vietiin
kuolleen miehen vuoteen ääreen. Kaksi ristiä oli tuotu kuolleen vuoteen vireen.
Kun kolmas risti asetettiin kuolleen päälle, hän avasi silmänsä ja heräsi
kuolleista. Sakastin seinässä on Neitsyt Maria seurueineen. Neitsyttä pappi saa
aina katsoa muistutukseksi ennen kuin lähtee sakastista pitämään messua.
Neitsyen vieressä on ilveilijä tekemässä temppujaan. Neitsyt kävelee hänen
ohitseen Jeesusvauvaa kantaen eikä edes viitsi katsoa jonglööriin. Papin ei pidä
ryhtyä jonglööriksi vaan opettaa ihmisille vain sellaista, minkä itsekin todeksi
uskoo ja tietää.
Etuhuoneen (asehuoneen) kautta siirrytään maallisesta maailmasta pyhään
ylimaalliseen jumalanhuoneeseen. Etuhuoneessa pitää heittää mielestään pahat
ajatukset ja synnit ja kääntää mielensä Kristuksen kärsimysten puoleen. Sen
vuoksi etuhuoneen seinille piti maalattaman kuvia synnistä, jotta kirkkoon
tulijat osaisivat niistä luopua. Pirulla
on kaksi suurta sarvea kuin vuohipukilla, pitkä karvainen töyhtöpäähäntä,
jaloissa sorkat ja lihava maha. Se on punainen kuin Helvetin tuli ja pelottava,
jotta ihmiset osaavat karttaa sitä. Etuhuoneen seinällä on kuva niskaköyden
vedosta. Kaksi miestä kontillaan paitasillaan pyllyt paljaina köysilenkki
kummankin niskan takana. Toinen heistä tarkoitti pahuutta ja toinen hyvyyttä, ja
siinä välissä on ihminen, että kumpaan suuntaan hänet tempaistaan. Siellä on
myös petos, jota kuvaa hevoskauppa ja kuva ahneudesta ja juoruilevista naisista.
Erikoisimpia seinämaalauksen aiheita ovat
Yksisarvinen ja
Tutivillus sekä kirjalle nimensä
antanut rottien pyhimys,
Pyhä Kakukylla. Näiden
henkilöiden tarinat kirjailija kuvaa seikkaperäisesti. Raamatun tuntemusta
kertomukset eivät lisää vaan keskiaikaisen kirkkohistorian tuntemusta, mistä
näytteinä ovat keskiaikaiset kirkot.
Tervemenoa Hattulan vanhaan kirkkoon. Sitä ennen kannattaa käydä
virtuaalivierailulla osoitteessa https://www.annelikanto.fi/hattulan-kivikirkko/