Usko ja politiikka sekaisin
Atte Korhola: Kristillinen äärioikeisto ja Trump. Tammi 2024. 503 s.
Atte Korhola haistoi ajan, mikä on tällä hetkellä maailmanpolitiikan kuumin puheenaihe kirjoittaessaan tämän teoksen Trumpista. Kirjoitusprosessi valmistui juuri presidentinvaalien kynnyksellä. Kirjoittaja suoritti lopussa arvauksen vaalien voittajasta tietäen toki, että pieleen voi mennä niin kuin menikin. Korhola piti kuitenkin hyvin mahdollisena Trumpin voittoa, koska hän tiesi, että Trump oli varautunut erittäin hyvin näihin vaaleihin ja hänelle oli tukenaan hyvin verkostoitunut vaalikoneisto ja uskollinen kannattajajoukko.
Trumpin takana oli kristillinen
äärioikeisto, sellainen joukko, jota Suomessa olisi hyvin vaikea kuvitella
vaalivoittajaksi, vaikka Euroopassa kyllä on menossa aikamoinen oikeistobuumi.
Korhola selvittää tiedemiehen tarkkuudella, mitä kristillisellä äärioikeistolla
tarkoitetaan. Se on valtava joukko amerikkalaisia helluntailais- ja
karismaattisuskovia fundamentalistikristittyjä. Tälle ryhmälle on ominaista
republikaanipuolueen jäsenyys, Raamatun pitäminen ehdottomana ja erehtymättömänä
auktoriteettina, aborttioikeuden kieltäminen, sukupuolivähemmistöjen (hlbtiq)
syrjintä, woke-kulttuurin ja ilmastonmuutoksen vastustaminen, maahanmuuton
torjuminen, Ukrainan tukemisen lakkauttaminen, Israelin valtion tukeminen,
epäluottamus tieteellistä tutkimusta, evoluutio-oppia ja järjestäytyneitä
instituutioita kohtaan, rokotusvastaisuus sekä sosialismin ja kommunismin
vastaisuus. Kaikki nämä vastustettavat asiat sisältävät alakohtia, joissa
ilmaistaan vastustaminen yksityiskohtaisia syitä. Kun fundamentalistikristityt
ilmoittavat olevansa kristittyjä, heidän toimintansa kuitenkin ilmaisee ihan
jotakin muuta kuin, mitä yleensä kristityiltä odotetaan. Tämä joukko kannattaa
rotusyrjintää, harrastaa ahkeraa vihapuhetta ja valheellista viestintää,
ymmärtää olevansa ainoita oikeita kristittyjä torjuen ekumenian, tarkastelee
maailman menoa apokalyptisen skenaarion valossa sekä katsoo oikeudekseen kantaa
asetta ja harjoittaa väkivaltaa.
Jeesuskin on fundamentalisteille valkoihoinen mies. Häntä ei oikeastaan voi kutsua juutalaiseksi, sillä juutalaiset naulitsivat Jeesuksen ristille. Juutalaiset pyrkivät valloittamaan maailman ja haalimaan omaisuutta. He eivät ole oikea Israel. Korvausteologian mukaisesti kristinusko on ottanut paikkansa Jumalan omaisuuskansana. Lopussa Harmageddonin taistelussa juutalaiset tai ainakin osa heistä kääntyy kristityiksi. Amerikka on luvattu maa ja erityisesti siis myös Jumalan omaisuuskansa. Sen tähden maata pitää hallita kristillisesti. Se tarkoittaa kristillistä teokratiaa. Trump on Jumalan mielen mukainen hallitsija. Hänellä on oikeus käyttää kaikki mahdolliset keinot maan saattamiseksi kristilliseen järjestykseen. Toisuskoiset pitää ajaa pois ja kaikkiin hallintoelimiin tulee nimittää uskollisia republikaaneja, ei edes ”nimeltä republikaaneja”. Yhdysvaltain perustuslakia tulee tulkita niin, että kaikki tämä on mahdollista. Usko ja politiikka menevät sekaisin valtiossa, jossa alun perin piti olla ihan toisin: Valtio ei sitoudu mihinkään uskontoon ja kansalainen saa vapaasti valita uskontokuntansa tai olla uskonnoton.
Äärioikeistolaista ajatusmaailmaa kutsutaan nimellä dominionismi. Ajattelumallin mukaan usko on politisoitava ja Jumalan valtakunta tuotava näkyvällä tavalla maailmaan. Ajattelutavan juuret löytyvät Raamatusta, ensimmäistä luomiskertomuksesta, jonka mukaan ihmisen on otettava maa valtaansa (1. Moos 1:28). Aadam tosin menetti syntiinlankeemuksessa Jumalalta saamansa valtakirjan, mistä johtuen ihminen siirtyi Saatanan omistukseen. ”Toinen Aadam” eli Kristus palautti mandaatin takaisin ihmiselle murskattuaan Paholaisen vallan ristinkuolemallaan.
Äärioikeistolaisuus ymmärtää todellisuuden olevan hengellisten valtojen taistelukenttää, mihin raamatullinen viite on haettu Efesolaiskirjeestä (6:11-12). Tarvitaan hengellistä sodankäyntiä kristittyjen hallintavallan saavuttamiseen ja seitsemän vuoren valloitukseen (perhe-elämä, uskonto, kasvatus, tiedotusvälineet, taiteet ja viihde, kauppa ja talouselämä). Seurakunta on astunut uuteen apostoliseen aikakauteen, jonka näyttämölle on ilmaantunut ”Jumalan sotureita”, kuten Donald J. Trumpu, joka voi johtaa Kristuksen kuningaskunnan pystyttämiseen orientoituneet kristityt taisteluun antikristillisiä pahuuden voimia vastaan.
Fundamentalismi on ominaista helluntailaisille ja karismaattisille kristillisille ryhmille. Muut kristityt ovat väärille teille poikenneita, erityisesti roomalaiskatoliset, jotka palvovat pyhimyksiä ja Neitsyt Mariaa. Monet karismaatikot ovat rikastuneita megakirkkojen saarnaajia, jotka käyttävät mielellään myös apostolin ja profeetan titteleitä. Uustestamentilliset virat on siis otettu käyttöön tässä liikkeessä, josta käytetään nimeä New Apostolic Reformation (NAR). Kirkkojen toimintaan kuuluu ihmeiden tekeminen, varsinkin ihmeparantaminen, sillä kielillä puhuminen ei tee tarpeeksi suurta vaikutusta. ”Ihmeet” eivät kestä tarkempaa tutkimusta, sillä oikeasti mitään ihmeitä ei välttämättä tapahdu, vaan ihmisiä manipuloidaan ja ihmeitä lavastetaan. Jos joku ei parane, niin syy on hänen uskonsa heikkoudessa. Sama syy pätee köyhyyteenkin. Vaurastuminen on ihmisen omissa käsissä, siinä, kuinka hän antautuu vilpittömästi kirkolle ja uhraa kymmenyksensä seurakunnan hyväksi. Tämä on menestysteologiaa Monet megakirkkojen johtajista ovat äärettömän rikkaita omine kartanoineen, luksusautoineen ja suihkulentokoneineen. Monet kirkon johtajat ovat sortuneet lasten hyväksikäyttöön ja seksuaali- sekä muihin rikoksiin. Tuomion kärsittyään he ovat muuttaneet uuteen asuinpaikkaan jatkaen toimintaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ankarat moraalinvartijat ovat pukkeja kaalimaan vartijoina.
Luulisi, että kansa ryhtyisi kapinoimaan huiputtajiansa vastaan ja sanoutuisivat irti uskonnollisista yhteisöistään, mutta näin ei ole käynyt. Parhaimmillaan joku republikaanipuolueen edustaja on vaihtanut leiriä demokraatteihin, mutta kokonaiskuvassa kristillinen äärioikeisto elää nyt valtansa tunnossa. Trump on saanut vahvan mandaatin äänestäjiltään toteuttaakseen ohjelmaansa, jolla USA ja koko maailma yritetään panna uuteen järjestykseen. Uskonvapauden lipunkantajasta on tullut vain yhdenlaisen uskon harjoittamisen vapaus. Muiden uskominen ei ole vapaata. Vapauden puolustajat käyttävät militanttia, kristilliselle uskolle vierasta sanastoa, mikä ennakoi kristilliseksi itseään kutsuvan vallankäyttäjän diktatuuria. Vapauden airueeksi ei Yhdysvalloista enää ole. Meidän eurooppalaisten on tästä lähtien kuljettava omaa tietämme. USAn valtakamppailussa jäämme sivusta katsojiksi.