Rohkaisevaa tietoa ympäristönsuojelusta
Atte Korhola: Tämä ihmisen luonto. OTAVA 2022. 367 s.
Atte Korhola kirjoittaa vakavasta aiheesta vetävästi ja vitsikkäästi. Tästä saa esimakua jo esipuheen ensimmäisestä lauseesta: ”Tämä … on teos, jota pidän parhaimpana kirjana, jonka olen ympäristöaiheesta koskaan kirjoittanut. Näin on helppo todeta, sillä en ole aikaisemmin ympäristöä käsittelevää kirjaa kirjoittanutkaan.”
Leikki sikseen.
Ympäristötieteen professorilla ei ole vain sana hallussa, vaan myös asia. Tämä
kirja ei ole tiedeyhteisölle tarkoitettu tieteellinen puheenvuoro, vaan suurelle
asiasta kiinnostuneelle yleisölle tarkoitettu selvitys ympäristöasioista. Asian
ajankohtaisuutta ei tarvitse kenellekään perustella. Asiaa sen sijaan pitää
perustella, sillä on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pidä ympäristöuhkaa
todellisena. Tähän voi olla monia syitä, jos ei nyt nimenomaan tietämättömyys,
niin valhetieto, jota tietyn poliittisen näkemyksen omaavat mielellään suosivat.
Halutaan nähdä ilmastonmuutos asiana, joka tapahtuu luonnostaan eri aikoina.
Ihmisen osuutta muutoksen aiheuttajana halutaan vähätellä. Atte Korholakin on
sitä mieltä, että ilmastonmuutokset ovat luonnollisia ilmiöitä, jotka tapahtuvat
usein pitkien ajanjaksojen puitteissa. Lyhyellä aikavälilläkin tapahtuu
yllättäviä muutoksia, mutta ihmisen vaikutusta ei liioin pidä kieltää. Kaikille
muutoksille on löydettävissä yksi tai useampi selitys. Siihen vaaditaan tarkkaa
tutkimustietoa, ja tutkimusta tässä asiassa tehdään tosi ahkerasti. Tiedemiehet
ympäri maailmaa satsaavat parhaan asiantuntemuksensa luonnossa tapahtuvien
muutoksien selittämiseksi tehdäkseen toimenpide-ehdotuksia huolta aiheuttavien
vaarojen torjumiseksi. Valistus ei tehoa kaikkiin ihmisiin. Siksi muutos on
toteutettava niiden avulla, jotka tiedostavat asian vakavuuden ja ovat valmiita
osallistumaan ilmastotalkoisiin.
Uumoilen kirjan nimessä jonkinlaista ovelaa kaksoismerkitystä. Luonto on
antelias, ihminen itsekäs. Ihmistä ympäröivä luonto on käyttäjälleen ilon ja
toimeentulon lähde, mutta ahneudessaan ihminen ylittää luonnon kestokyvyn rajat.
Korhola ei pidä sellaisista ”pahan ilman linnuista”, jotka maalaavat tulevaisuudenkuvia apokaplyptisen synkillä väreillä. Jopa YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on syyllistynyt määrittelemään lopun hetkien olevien käsillä. Valitettavasti synkät tulevaisuuden kuvat eivät edistä järkevää toimintaa uhkien poistamiseksi. Toivottomuus ei edistä toimeen tarttumista. On riittäviä syitä ilmoittaa, ettei toivoa ole vielä menetetty ja ettei meidän tarvitse muuttaa kaikkia toimimisen tapoja kertaheitolla. Kaikki ei sentään mene päin helvettiä, mutta toimeen on toki tartuttava ja siihen pitää yhdistää kaikki globaaliset toimijat. Yksityisen ihmisenkin kulutustavoilla on merkitystä. Kirjoittaja ilmoittaa avoimesti omat henkilökohtaiset toimensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hän on siirtynyt kasvisruokavalioon, on vähentänyt lentämistä, ajaa hybridiautolla, mutta käyttää sitä harkitusti. Vapaa-ajan asuntokin hänellä on, mutta sinne ei ajeta vähän väliä eestaas, vaan lomakaudeksi. Mökki edustaa vaatimatonta varustelutasoa verrattuna vallitsevaan käytäntöön, jossa mökitkin on varustettu kaikilla mukavuuksilla. ”Aloitan päiväni juomalla lasillisen raikasta ja laadultaan erinomaista pääkaupunkiseudun vesijohtovettä”. Tämä ei ole pelkkä vitsi, vaan kirjoittaa perustaa ajatuksensa tutkimukselle. Ei lähdevesi niin puhdasta ja bakteeritonta ole kuin pullotetun veden kauppiaat antavat ymmärtää. Suomalainen vesijohtovesi on puhtaampaa kuin pullovesi.
Merkittävän sysäyksen maapallomme tulevaisuuden tutkimiseen antoi Rooman klubin raportti Kasvun rajat (1970). Yksinkertaisesti määritellen ongelman juurisyy on hiilidioksidin päästäminen ilmakehään. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on lähes kaksinkertaistunut esiteollisesta ajasta lähtien. Vuonna 2020 ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt vähenivät covid 19-pandemian vuoksi seitsemän prosenttia edellisvuoteen nähden. Hyvä testi sen opettamiseksi, että pienillä uhrauksilla muutoksen suuntaa voidaan kääntää. Suorin reitti ja pikainen helpotus ei aina ole parasta. Epäsuorat reitit, kuten köyhyyden poistaminen, tasa-arvon edistäminen, puhdas ilma ja vesi sekä luontoarvojen vaaliminen johtavat mutkan kautta samaan päämäärään. Jo väitöskirjassaan suon tutkimiseen perehtynyt kirjailija selvittää yksityiskohtaisesti, minkälaisia muutoksia soiden ojittaminen ja kuivattaminen on aiheuttanut. Soiden palauttaminen alkuperäiseen tilaansa on helpommin sanottu kuin tehty.
Merkittäväksi päästöjen aiheuttajaksi on havaittu metaani, jota löytyy soista, ja öljynporauskentiltä ja ehkä tavallista tallaajaa lähimpänä olevassa muodossa karjan kasvatuksesta, siis ruoantuotannosta. Metaanipäästöjen leikkaaminen on mahdollista. Keinot ovat olemassa ja toimiin on ryhdyttävä viivyttelemättä. Kirjoittaja selvittää lentomatkustamisen ja kaiken matkailun ongelmia. Hän uskoo spiritualiteetilla olevan merkitystä ilmastovalppaudelle otolliseen suhtautumiseen. Valitettavasti kaikki kristilliset ryhmät eivät näytä olevan kovin myönteisiä (arvostelijan kommentti).
Erityisiä aihealueita ovat arktisen alueen ja toisaalta Kuolleen meren ja sitä ympäröivän alueen suojelu, kuolleiden hautaustavat ja metsien suojelu esimerkkitapauksena Evon kansallispuisto. Kaikista näistä aiheista kirjoittajalla on merkittävää ja kiinnostavaa taustatietoa. Mitään yhtä ohjetta ympäristönsuojelemiseksi ei voi antaa. Käyttöön on otettava kaikkien keinojen arsenaali.