Koheltavan perhosen selviytymistarina

Kai Kortelainen: JIPPU – Kun perhonen lakkaa hengittämästä. WSOY 2022. 304 s.

Radion hartaissa sävelissä soi usein laulu, jonka esittäjksi kerrotaan Jippu. Mutta ennen kuin päästään näihin hartaisiin säveliin on sama laulaja esiintynyt jo menestyksellisesti muissa ohjelmissa. Minua tietysti kiinnosti eniten itseäni lähinnä oleva elämän ala. Kuinka siis maallista poppia esittävästä Jipusta tuli gospelia laulava Jippu, siitä kertoo tämä perusteellinen elämäkertateos, jonka Jippu eli Meri-Tuuli Elorinne on julkaissut Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelaisen avustuksella.

Tarina on pitkä kertomus sekoilusta ja koheltamisesta, johon onnettomat elämänolosuhteet ja päähenkilön rajatilapersoonallisuushäiriö on johtanut. On varmaan asioiden yksinkertaistamista, jos sanoo kaiken alkaneen siitä, kun pieni tyttö kieltäytyi syömästä isoisän tarjoamaa tomaattia. Tällaista nyt sattuu sentään kaikille. Eikä sekään ole ihan tavatonta, että isoisän kasvatuskonsteihin kuului sulkeminen pimeään koppiin ja vyöllä piiskaaminen pakaroille. On se tietysti niinkin, että isoisän malttinsa menettäminen saattoi johtua hänen väkivaltaisesta menneisyydestään ja alkoholismistaan, josta hän kyllä oli toipunut uskoon tulemisen kautta. Niilo Elorinne oli 60-luvulla tunnettu evankeliumin julistaja, jota arvostettiin kovasti herätyskristillisissä piireissä. Mainitulla vuosikymmenellä pidettiin tärkeänä sitä, että uskoontulo on näyttävä. Hengellisiin tilaisuuksiin etsittiin puhujiksi aina niitä, joilla oli raadollinen menneisyys. Heidän tehtäväkseen annettiin todistaa uskoontulon vaikutusta koko elämän mullistavana tapahtumana. Kasvatuskristillisyyteen ei uskottu eli siihen, että ihminen voi pikku hiljaa kasvaa uskoon kastettuna ja kristillistä kasvatusta saaneena seurakunnan jäsenenä.

Jippu kasvoi aika voimakkaan hengellisen vaikutuksen ilmapiirissä. Sitä tuli sekä isän että äidin puolelta. Äidin isä oli Heinolan kirkkoherra. Jipulla oli voimakas tunne siitä, että pappiloissa pidetään yllä ulospäin nuhteettomalta ja onnelliselta näyttävää kulissia, jolla peitetään kotielämän syviä ristiriitoja. Tämä malli näytti periytyvän Jipun kotiinkin molempien vanhempien kautta. Sekä äiti että isä olivat laulutaiteilijoita, jotka halusivat valjastaa lapsensakin oman kulissionnen pönkittäjäksi. Mitäpä pieni tyttö voi muuta tehdä kuin noudattaa vanhempiensa toivomusta, mutta seurauksensa oli sisään patoutunutta vihaa ja raivoa, joka jäi odottamaan purkautumistaan. Vanhempien avioero oli pienelle tytölle järkytys. Varhaismurrosikä olisi ihan sellaisenaan riittänyt syyksi voimakkaaseen kapinaan vanhempien elämänarvoja kohtaan. Avioero merkitsi kuitenkin hylätyksi tulemisen kokemusta. Nuoruuden alkoholinkäyttö johti holtittomaan sekoiluun, mitä ei yhtään helpottanut se, että nuoruuden seksuaalinen identiteetti oli hakusessa. Koulunkäynti meni ihan penkin alle. Taiteilijaluonne ilmeni ahnaana pyrkimyksenä boheemielämään. Lauluryhmä Kidsistä tutuksi tulleet sijaisvanhemmat Aija ja Arto Merisalo adoptoivat Jipun, joka löysi myös perheeseen adoptuidusta velipuolestaan merkittävän tukijansa. Myöhemmin Jippu tukeutui kumppaneihinsa ja solmi useita kumppanuussuhteita ja muutamia avioliittojakin. Parisuhteet ajautuivat kuitenkin aina karille ja syynä oli Jipun uskottomuus. Hänellä oli sekä alkoholi-, että uskottomuusaddiktio. Eikä hän ollut vain heikkona hetkenään uskoton, vaan hänellä oli suoranaisesti vimmainen himo pyydystää miehiä. Kaikkein älyttömin sekoilu oli kumppanuus väkivaltaisen vankilakundin kanssa, missä ei hengen meno enää ollut kaukana. Se lohtu tästä suhteesta kuitenkin oli, että Jippu tiesi elämässään olevan enää yksi vaihtoehto jäljellä: se on raitistuminen ja uuden elämän aloittaminen. Kun itsensä hölmöilyllään pilannut nuori nainen halusi vielä palauttaa vanhempia rauenneita levytyssopimuksia, alkoi tie nousta pystyyn menestyvänä popmusiikkitaiteilijana. Niinpä alkoi kirkkokonserttien sarja, jossa popmusiikin sijaan astui gospel. Tukenaan hänellä oli uusi kumppani Sami, jonka kanssa elämä sai kokonaan uuden ulottuvuuden perheenlisäyksen myötä. Merkittävä ekskursio oli tarjous päästä Turun Mikaelin seurakunnan työntekijäksi. Pääsipä erheistään oppia saanut nainen jopa Mikaelinkirkon saarnastuoliin kertomaan elämässään tapahtuneesta muutoksesta. Avioliitto kuitenkin vielä kerran kariutui eikä seurakunnan työ jäänyt eläkeviraksi. Jäljelle jäi oma yrittäjyys laulutaiteilijana, tällä erää kuitenkin vain ja nimenomaan gospelin saralla. Jippu koki omaksi alakseen evankeliumin viemisen niille, joita elämän on potkinut päähän ja jotka harhailevat eksyksissä päihteiden ja huumeiden vaikutuksen alaisina. Uskovien parissa Jippu ei aina tunne olevansa ihan kotonaan. On liian monenlaista kuppikuntaa. On liberaaleja ja konservatiivisia. Kumpaankaan ei voi samaistua. Kaikkein vaikeinta on tulla toimeen niiden kanssa, jotka eivät hyväksy seksuaalista poikkeavuutta. Jippu ei jaksa ymmärtää seurakuntiin pesiytynyttä teeskentelyä, joka tuntuu valehtelulta.

Jippu ei edusta niitä, jotka uskovat vain uskoontulemisen seurauksena raitistuneensa. Hän on käynyt AA-kerhossa ja hakenut apua terapeuteilta sekä psykiatreilta. Tulipa vähän lusittua mielisairaalassakin. Hän kiittää Suomen hyvinvointi- ja terveysjärjestelmää siitä, että mielenterveyspalvelut ovat kaikille tarjolla. Oma merkityksensä on silläkin, että usko tukee elämän merkityksen löytämistä ja hengellinen musiikki on antanut hänelle mielekkään elämäntehtävän. Vaikka Jipun laulutyyli ja musiikkimaku ei ole minun mieleistäni, ymmärrän hyvin, että enemmistölle juuri hän edustaa omaperäistä ja taiteellista musiikkityyliä, joka koskettaa. Minä tykkään isä Jorman bel cantosta.

Jipusta kertova kirja on opettavainen elämäntarina. Siinä näkee, miten ihminen voi olla heikko ja haavoittuvainen. Maailma ja sen elämäntapa suistaa ihmisen vahingollisiin ja turmiollisiin addiktioihin. Mutta toivoa ei tarvitse menettää. Koulussa epäonnistunut ja koulutukseltaan vähäiseen tulokseen yltänyt voi oppia paljon elämässä ja voi ymmärtää elämää hyvin. Ymmärrystä ja älyä ei Jipulta puutu. Silti on hyvä, että elämäkertakirjaa on ollut kokoamassa toinen henkilö, alan ammattilainen.

Etusivu    Kirja-arvioinnit