Virtuaalituristina Roomaan?
Antti Laato: Kristinusko Rooman valossa. Perussanoma 2022. 272 s.
Turun yliopiston professori Antti Laato on julkaissut kansantajuisen kirjan, joka kertoo kristinuskon tulemisesta Roomaan, seurakunnan synnystä, paavin vallasta, reformaatiosta ja sen vaikutuksesta Roomaan. Kirja on tarkoitettu myös oppaaksi Rooman kävijöille. Sitä tarkoitusta palvelee myös kirjan loppuun liitetty Anni Maria Laaton artikkeli, jossa hän kertoo Martti Lutherin matkasta Roomaan ja antaa lopuksi vinkkejä matkailijoille Lutherin Roomaan. Kirjoittajat eivät näytä käyttävän Rooman matkasta pyhiinvaelluksen nimeä, vaikka uusi pyhiinvaellusinnostus on selvästi levinnyt maassamme. Sana pyhiinvaellus tuo varmaan mieleen sen, että Rooman kirkossa pyhiinvaellukset on ymmärretty ankariksi katumusharjoituksiksi, joilla oli aneiden kaltainen vaikutus: pyhiinvaeltaja voi vähentää hyvitystekojensa määrää ja lyhentää kiirastulessa viettämäänsä aikaa. Lisäpahennusta anekäytäntö aiheutti myös sen tähden, että sillä rahoitettiin Pietarinkirkon rakennusprojektia. Evankelisille ja viidennelle herätysliikkeelle pyhiinvaelluksesta puhuminen voi olla arka asia, koska reformaatio torjui asian voimakkaasti. Se pyhiinvaelluskäytäntö taas, joka nykyään on muotia, ei ymmärrä asiaa katumusharjoituksena, vaan hiljentymisenä luonnossa ja irrottautumisena arkisesta puurtamisesta. Ehkä se on matka sisäiseen uudistumiseen ja muutokseen.
Kirkkohistorian
lisäksi teos sisältää vankan annoksen kristillistä teologiaa, joka kumpuaa
kanonisen Raamatun lisäksi Apostolisten isien kirjoituksista,
pseudepigraafisista kirjoituksista ja muista aikalaiskuvauksista, kirkkoisistä
ja Eusebiuksen kirkkohistoriasta. Paavaliin liittyen Roomassa käydään
erityisesti San Paolo fuori le mura -kirkossa ja kuvataan kattomosaiikkia,
josta on myös kirjan kansikuva, kuvin ja sanoin.
Pietarinkirkon yhteydessä puhutaan tietysti Pietarista, joka Paavalin tavoin vietti viimeiset vuotensa Roomassa. Jos Paavalin hauta on muurin ulkopuolella olevassa kirkossa tai sen läheisyydessä, Pietarin hauta on hänelle omistetussa kirkossa. Pietariin liittyy tietysti pohdinta paavain vallasta, joka perustui Jeesuksen Pietarille antamaan tunnustukseen. Perimätiedon mnukaan Pietari oli Rooman ensimmäinen piispa. Katolinen kirkko ymmärtää, että Pietarilla - ja hänen seuraajillaan Rooman piispanistuimella - on muita piispoja merkittävämpi valta. Hän on suoranaisesti Kristuksen sijainen maan päällä. Reformaatio taas ymmärsi asian niin, että kirkko on perustettu sille tunnustukselle, jonka Pietari antoi Vapahtajastaan. Lutherin aikaan paavit valittiin italialaisista mahtisuvuista ja he olivat enemmän kiinnostuneita politiikasta ja taloudesta kuin kirkon hengellisestä tehtävästä.
Kuuluisissa teeseissään Luther nousi paavin valta-asemaa ja anekäytätäntöä vastaan. Paavista tuli hänelle Raamatun ilmoittama Anti-Kristus, joka johtaa koko Kristuksen kirkon harhaan. Antti Laato on sitä mieltä, että tänä päivänä katolinen kirkko on muuttunut, se on irtisanoutunut reformaation arvostelemista väärinkäytöksistä. On yllättävää, että kirkkomme jyrkimmässä herätysliikesiivessä, jossa on vastustettu ekumeniaa ja kritisoitu katolisen kirkon käytäntöjä, on yhtäkkiä siirrytty arvostamaan katolisen kirkon toimintaa. Perussanoma on jopa julkaissut paavi Benedictuksen julkaiseman kirjan Jeesuksen viimeiset päivät (2013). Ehkä se on ihan ymmärrettävää, että konservatiivit ovat löytäneet toisensa yli tunnustuskuntarajojen, kun uudet teologiset virtaukset valtaavat alaa Suomen kirkossa.
Teoksen teologinen ja hengellinen pohdinta liikkuu paljon Jesajan 53. luvun aihepiirissä. Kristuksen kärsimyksen muistelemiseen antaa aihetta monien vanhojen kirkkojen kuvitus, kuten San Clementen kirkon Risti ja elämänpuu mosaiikki. Lateraanikirkon baptisterium antaa aihetta puhua Rooman kastetunnustuksesta, jonka pohjalta syntyi aikojen saatossa Apostolinen uskontunnustuksemme. Kasteesta ajatus siirtyy ehtoolliseen. Rooman kirkon transsubstantiaatio-oppi erottaa protestantit katolisista, mutta evankelisluterilaisen kirkon käsitys reaalipraesensistä tuo kirkon lähemmäs katolisuutta kuin reformoitujen kirkkojen käsitys ehtoollisesta pelkkänä muistoateriana. Ehtoollisteologia pakottaa kirjoittajan referoimaan katolisen kirkon kirkolliskokouksia Nikeasta (325) aina Vatikaanin toiseen konsiiliin (1962-65) asti. Monet Lutherin vaatimat uudistukset on toteutettu katolisessa kirkossa. Vai eiköhän katolinen kirkko ole aidosti mennyt itseensä ja toteuttanut ne uudistukset, jotka se on katsonut itse tarpeellisiksi?
Paljon pohdintaa aiheuttaa katolisen kirkon pyhimysteologia. Protestanttinen teologia on katolisia pidättyvämpi tässä aihepiirissä. Riittänee liittyminen juutalaiseen uskonnäkemykseen, jonka mukaan Jumalan omat ovat pelastuneet kuolemasta. He toimivat Jumalan kansan hyväksi rukoilemalla maanpäällisen seurakunnan puolesta.
Kristillisen kuvateologian alkuja ovat Edessan kuninkaan Abgarin virkamiehen piirtämä kuva Jeesuksesta,Veronikan hikiliina ja Torinon käärinliina, johon on painautunut ristiinnaulitun kuva. Sekä ortodoksinen että roomalaiskatolinen kirkko katsovat, ettei Vanhan testamentin kuvakielto, koske kristittyjä, koska Jumala tuli ihmiseksi ja on siten kuvattavissa. Kuvista ei tullut vain kirkkojen koristeita. Ne tuovat esille kuvina sen sanan, josta kirkoissa myös saarnataan.
Neitsyt Mariaa kirjoittaja tarkastelee tarkasti. Vanhatestamentillinen lähtökohta on 1. Moos. 3:15, jonka mukaan nainen synnyttää luvatun miehen, joka polkee rikki käärmeen pään. Aadam-Kristus typologian rinnalle syntyi varhaisessa kristillisessä teologiassa Eeva-Maria -typologia. Eeva lankesi, mutta Neitsyt Maria oli kuuliainen Jumalan sanalle ja sai aikaan pelastuksen ihmiskunnalle. Santa Maria in Trasteveren kirkossa on apsismosaiikki ja sen ympärillä kuusi freskoa, jotka kuvaavat monipuolisesti katolisen kirkon käsitystä Neitsyt Mariasta. Katolisen kirkon mariologiasta luterilainen kirkko on säilyttänyt (toivottavasti) uskon Neitsyt Mariasta Jumalan synnyttäjänä ja tunnustuskirjojen tasolla myös uskon Marian ikuiseen neitsyyteen. Katolisen kirkon oppia Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä eivät kuitenkaan allekirjoita edes ortodoksit.
Pyhän Callistuksen katakombissa on säilynyt n. 200 jKr. peräisin oleva maalaus, jossa on esitetty profeetta Joonan kertomus kolmena kuvana. Jeesus puhui Joonan merkistä, joka toimi varhaiskristittyjen mielessä kuvana kuoleman kukistumisesta. Katakombissa tämä kuva heijasti kristillistä ylösnousemususkoa.
Rooman matkaoppaaksi tämä kirja on tuhtia tarinaa. Anni Maria Laaton matkaehdotus vaikuttaa niin tiukalta, ettei syömäänkään ehdi. Teologiseksi oppaaksi kirja sisältää approbaturia korkeamman tietopaketin eli lukijan tiedonhalua ja ymmärryskykyä ei aliarvioida.
Virtuaalituristi voi tehdä lomamatkan nojatuolissa luontoa säästäen.