Piispa poliittisen valtataistelun pelinappulana

Roope Lipasti: Mikaelin kirja. Atena 2021. 320 s.

Turun naapurista Liedosta kotoisin oleva kirjailija Roope Lipasti on perehtynyt Turun historiaan ja sen merkittävimpään piispaan, Mikael Agricolaan. Kaunokirjailijana hän ei ole yrittänytkään laatia tieteellistä tutkimusta tästä Suomen reformaattorista, mutta kaunokirjallisen fiktion avulla hän pystyy luonnehtimaan hyvin elävän aikalaiskuvan turkulaisesta elämästä. Turussa muutenkin harrastetaan kovasti keskiajan tuomista nykypäivään niin kuin tiedämme. Tässä kirjassa tulee esille Turun keskiaikaista historiaa linnoineen, dominikaanisine konventteieen, katedraalikouluineen ja tuomuokirkkoineen sekä -kapituleineen. Kun kirjassa keskitytään lähinnä vuosina 1556-1557 toteutettuun rauhanneuvottelumatkaan, johon piispa oli nimetty, jäi osaksi turkulaisen elämän esittely piispattaren varaan. Vuoroluvuin ollaan Turussa ja rauhanneuvottelumatkalla.

Taannehtivissa kohdissa kerrotaan muita Miakelin elämään liittyviä paikkoja, niin Pernajan Torsbytä, Viipuria kuin Wittenbergiäkin, jossa viimeksi mainitussa Mikael Agricola opiskeli itsensä Martti Lutherin ja hänen apulaisensa Philip Melanchtonin oppilaaana. Torsby oli tietenkin Mikaelin syntymäpaikka ja Viipuri opiskelupaikka. Saksasta palattuaan Mikael toimi aluksi Turun katedraalikoulun rehtorina. Tähän aikaan hän joutui kuningas Kustaa Vaasan epäsuosioon, mitä kaikkea se sitten tarkoittaneekaan. Oletettavasti kuningas tahtoi pönkittää omaa valtaansa hajauttamalla valtaa alaistensa keskuudessa. Ehkä Mikael Agricola oli osoittanut kadehdittavaa kyvykkyyttä Suomen hengellisenä johtajana ja suomen kirjakielen luojana.

Nimittäessään Mikaelin Turun piispaksi hän hajautti valtaa nimittämällä samalla Paavali Juustenin Viipurin piispaksi. Kun kuningas sitten nimitti Mikaelin rauhanneuvottelijaksi Venäjälle, se voitiin katsoa arvon annoksi piispalle, jonka hallintoala edusti luterilaisen katsantokannan mukaan etupäässä hengellistä regimenttiä. Kuningas katsoi hengellisen viran edustajan päteväksi myös maallisten asioiden hoitoon. Kuninkaan ja piispan huonot välit huomioiden Mikaelin määrääminen vaaralliselle matkalle edustamaan Ruotsin kuninkaan etuja oli rangaistus. Kuningas oli näet reformaation nimissä ryövännyt häikelemättömästi kirkon omaisuutta kuninkaan hovin rikastuttamiseksi ja sodankäynnin rahoittamiseksi. Sodassa Venäjää vastaan Suomella oli aina vain hävittävää ja Suomi sai maksaa kuninkaan tuhoon vievän toiminnan. Vastassa Venäjällä ei ollut enempää eikä vähempää kuin ilkeimpänä tunnettu tsaari Iivana, jonka jälkimaailma tuntee lisänimellä Julma. Venäläisille aikalaisilleen hänen lisänimensä oli kuitenkin Oikeamielinen. Iivanan jälkeen on Venäjällä jatkettu edeltäjänsä hallintotapaa. Kirjailija kuvaa suuren kuninkaallisen rauhanneuvotteluseurueen matkaa uskottavasti tuskallisena retkenä, jossa neuvottelijoiden taito joutui mahdottoman koetuksen eteen ja henki joutui vaaraan. Se oli sitten tämä suomalainen päärauhanneuvottelija, jonka hengellään maksoi kuninkaansa turhamaisuuden ja tappioon johtavan politiikan kustannukset. Neuvottelukunta ehti sentään onneksi juuri ja juuri Suomen puolelle, kun Mikaelin kunto petti ja hän menehtyi. Hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon. Kohtalon oikkua ja venäläisen naapuruuden seurausta on se, että lopulta Viipuri jäi Venäjälle ja tuomiokirkkokin tuhoutui.

Kirjan juoni, jos sitä nyt saa yhtään paljasta, liittyy kirjan nimeen. Mikaelin kirja kuvataan kehittelyasteella olevaksi julkaisuksi, jossa piispa oli tutkinut suomalaista jumaluskoa ja kansanperinteitä. Ilkeämieleiset ihmiset saattoivat leimata taikoja ja pakanallisia uskomuksia sisältävän kirjan noituudeksi, josta rangaistuksena oli kuolemantuomio. Oikeasti Mikael Agricola osoittautui kuiten suomalaisen uskontotieteen ja folkloristiikan edelläkävijäksi. Jälkipolvien silmissä tämä nostaa piispan arvoa monihaaraisen tieteellisen tutkimuksen edistäjänä. Pelastiko loppujen lopuksi varhainen kuolema piispan joutumasta tieteellisen ja uskonnollisen uskonnon välisen taistelun uhriksi, jää vain kysymään.

Etusivu    Kirja-arvioinnit