Uskoa ja kirkkoa koskevan tiedon päivitys

Marjut Mulari: Usko tai älä. Mitä kristinuskosta kannattaa tietää ja miksi. Kirjapaja 2024. 159 s.

Tämä kaikki on tuttua ainakin ammatti-ihmiselle, mutta ehkä rippikoululaiselta jo vähän unohduksiin jäänyttä asiaa. Oppilaitospastori Marjut Mulari suuntaakin kirjansa henkilölle, joka on tai on ollut luterilainen sekä sille, joka on etääntynyt lapsuuden uskostaan ja varmaan sillekin, joka on kriittinen uskonasioita kohtaan eikä ole osallistunut edes koulun uskonnonopetukseen. Kaiken kaikkiaan luterilainen kristinusko on se kulttuuriympäristö, jossa jokainen suomalainen elää, vaikka kotitausta olisikin uskontokielteinen. Oman kulttuuritaustan tuntemista oppilaitospastori Mulari vertaa uimataitoon. Niin kuin järvien maassa uimataito on kaikille tarpeellinen, niin on myös uskonnonlukutaito. Uimisvertaus voi päteä myös siltä osin, että usko on heittäytymistä sellaisen todellisuuden varaan, jonka kantovoiman oppii vasta uidessaan.

K irja jakautuu kolmeen osaan, tietoa elämästä kristittynä, tietoa kristinopista ja tietoa kirkosta. Elämä kristittynä käsittelee katekismuksesta löytyviä asioita: kaste, käskyt ja rukous. Oma lukunsa on uskoontulo, jossa kirjoittaja pitäytyy luterilaiseen opetukseen, jonka mukaan usko tulee kasteessa eikä hengellisessä kokemuksessa, joka jättää mieleen aina epävarmuuden tilaan, koska kokemus saattaa jäädä epäselväksi ja latistua.

Jatkossa käsitellään rippikoulua ja konfirmaatiota ja kummiutta, avioliittoa, hautajaisia ja kuoleman jälkeistä elämää sekä kirkkovuotta. Kristinopin opetus selvittää oppia Jumalan kolminaisuudesta ja Jeesuksen kahdesta luonnosta. Sitten kerrotaan Raamatusta, jumalanpalveluksesta ja ehtoollisesta, synnistä sekä ripistä ja sielunhoidosta. Armon käsitteeseen liittyy olennaisesti sen vastakohta, synti. Jumala armahtaa ihmistä, koska ihminen on syntinen. Jumala rakastaa ihmistä, vaikka ihminen on syntinen. Perisynti tarkoittaa langenneen ihmisen tilannetta Jumalan edessä. Kuulumme syntiseen sukukuntaan. Perisynnistä sikiää tekosynti, joka tarkoittaa toisen ihmisen satuttamista teoin tai vain sanoin. Perisynnistä versoaa myös rakenteellinen synti, mikä tarkoittaa sotia, viharikoksia, rasismi tai arkisempi asia, kuten pikamuoti, eläinten tehotuotanto ja lentoliikenne. Kukaan ei ole näihin toimintoihin yksin syyllinen, mutta jokainen on niistä vastuussa.

Tärkeä luku aikuisia lukijoita ajatellen on Luterilaisuuden eettisiä painotuksia. Kristillinen etiikka noja siihen uskoon, että Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, ja siksi jokaisen yksilön arvo on jakamaton ja luovuttamaton. Tämän uskon vaikutuspiirissä on kehittynyt länsimainen ihmisoikeusajattelu. Luterilainen kahden regimentin oppi on aatteellinen pohja pohjoismaiselle hyvinvointivaltiokäsitykselle ja hallintokulttuurille. Luterilaiseksi sanotusta työmoraalista kirjoittaja toteaa, että kyseinen työmoraali on toisen protestanttisen siiven, kalvinismin ajatusmaailmaa. Calvinin mukaan maanpäällisestä onnesta ja menestyksestä voi päätellä, että Jumala on valinnut ihmisen pelastuvien joukkoon. Oppi sai ihmiset työskentelemään ahkerasti maallisen menestyksen eteen. Näin syntyi kapitalismi.

Lutherille työ ei ole Jumala eikä maallinen menestys merkki hänen suosiostaan. Luterilainen työmoraali ei ole yksilön oman edun tavoittelua, vaan työtä tehdään perheen ja lähiyhteisön sekä koko yhteiskunnan eteen. Veroilla rahoitettava hyvinvointivaltio on luterilaisissa maissa kehittynyt harvinaisuus maailman yhteiskuntajärjestelmien joukossa.

Kirkosta puhuttaessa palataan lyhyesti kirkon historiaan ja niin kutsuttuun konstantinolaiseen käänteeseen, jolloin vainotusta kirkosta tuli vallankäyttäjä. Uskonnonvapaus on vasta viime vuosisadalla läntisessä maailmassa omaksuttu tapa. Uskonnonvapauteen liittyy positiivinen ja negatiivinen vapauskäsitys, jotka molemmat on huomioitava. Kirjoittaja kertaa oleellisista muutoksista kirkon historiassa, katolisen kirkon jakautumisesta lännen ja idän kirkkoihin sekä reformaatiosta, josta alkoi entistä voimakkaampi kirkon pirstoutuminen. Viime vuosisadalla on päädytty ekumenian aikaan, jolloin vanhoja välirikkoja on yritetty korjata ja tässä on myös onnistuttu ainakin sitten, että katolisten kirkkojen toisiaan kohtaan asetetut tuomiot on purettu ja luterilaiset ovat päässeet yksimielisyyteen vanhurskauttamisopista äitikirkkonsa kanssa ja oppituomiot on tältäkin osin purettu. Suomen kirkon hallintoa selostetaan, ennen kaikkea sitä, että Suomessa valtiokirkko purkautui jo 1800-luvulla, kun muissa pohjoismaissa valtiokirkko on toiminut viime vuosikymmeniin asti. Kirkon virkajärjestelmästä tehdään selkoa, valoitetaan kirkollista hierarkiaa kuin myös työntekijöiden liturgista asua. Koulun uskonnonopetuksessakin tutuiksi tulleet käsitteet primus inter pares ja apostolinen suksessio kuin myös seurakuntajaon parokiaalisuus, episkopaalisuus ja tuomiokapituli saavat selityksensä.

Lopuksi päädytään kysymykseen Kuuluako kirkkoon? Kirjoittaja ei aseta rimaa korkealle eikä esitä korkeita uskoon ja moraaliin liittyviä vaatimuksia. Luterilainen kirkko ei ole vain ”tosiuskoville” tarkoitettu yhteisö. Kirkosta ei tarvitse erota, jos ei ole omasta uskostaan varma, eikä tarvitse erota silloinkaan, jos ei koe uskovansa, mutta jakaa luterilaiset arvot. Ehkä tässä kohtaa joka rypistää otsaansa ja epäilee, että meneekö kirjoittaja liian pitkälle kirkon avoimuudessa. Taustalla lienee kuitenkin ajatus, että ihmisillä on voimakas taipumus tuntea oman uskonsa riittämättömyys ja kelpaamattomuus. Kannattaako mennä katkaisemaan sitä sidettä, jolla ihminen kuitenkin voi pysyä kirkon piirissä ja sen kirkollisen julistuksen ulottuvissa, joiden kautta usko voi syntyä? Luomalla jyrkkiä rajoja ja edistämällä kirkosta eroamista lisätään vain maallistumista. Pitää muistaa, että usko on aina lahjaa ja ettei kukaan pelastu omin ansioin eikä hurskauden harjoituksin.

Mielestäni tämä kirja sopisi hyvin aikuisrippikoulun opintomateriaaliksi. Tässä tulevat esille kaikki uskonharjoituksen, kristillisen etiikan ja kirkollisen toiminnan keskeiset asiat. Nyt olisi hyvä tilaisuus sille ihmiselle, joka sanoo uskovansa toisin kuin kirkko opettaa, päivittää tietonsa kirkosta ja sen uskosta. Ettei vain torju jotain sellaista, minkä sisältöä ei tunne tarpeeksi.

Etusivu    Kirja-arvioinnit