Aina vaikuttava vierailukohde: kirkko
Mika Remes: Euroopan vaikuttavimmat kirkot.
Tietoa ja tarinoita Herran huoneista ympäri Eurooppaa.
Readme.fi 2024. 256 s.
Monille matkailijoille kirkko on tärkeä vierailukohde, vaikkei kirkon toimintaan osallistuisikaan. Voi olla, että kirkkoon kuulumatonkin vierailee kirkoissa, koska niissä on paljon mielenkiintoista katsottavaa ja paljon hämmästeltävää. Monesti kirkot ovat kulttuurisesti hyvin merkittäviä jo pelkkänä rakennuksena. Sisätiloihin kuuluu arvokkaita maalauksia ja veistoksia. Se, että kirkkoja mielellään poltetaan ja tuhotaan, osoittaa sekin käänteisesti kirkon arvostusta - tiedetään, että nyt palaa poroksi jotain korvaamatonta ja äärettömän arvokasta.
Perinteisesti kirkot on rakennettu hyvin näyttävälle paikalle ja rakennuksesta
on tehty näyttävä arkkitehtoninen luomus. Siitäkään ei ole epäilystä, että
kirkot ovat tulleet hyvin kalliiksi, kun niihin on käytetty kalliita
materiaaleja ja on hankittu arvokkaita taideteoksia. Rakennustyö on kestänyt
monen kirkon kohdalla paljon kauemmin kuin Iisakin kirkon rakentaminen, jota on
pidetty rakennushistorian pituuden malliesimerkkinä.
Tähän aiheeseen on tarttunut toimittaja Mika Remes, joka ei kertomansa mukaan ole aktiivinen kirkon hengelliseen toimintaan osallistuja, vaan hän on kiinnostunut ennen kaikkea arkkitehtuurista ja myös kulttuurihistoriasta. Toimittaja on valinnut harrastuksestaan tutkimuskohteen. Aihe on mittaamattoman laaja, mutta tutkimusta on rajoitettu siten, että käsitellään Euroopan kirkkoja ja niistäkin kaikkein vaikuttavimpia. Siitä voi tietystyi olla montaa mieltä, mikä tässä on kaikkein vaikuttavinta. Merkittävin rajaus lienee se, että toimittaja kertoo vain niistä kirkoista, joissa hän on itse vieraillut ja joita hän on itse kuvannut. Teoksen tekee arvokkaaksi erityisesti se, ettei kirkkoja kuvata vain sanallisesti, vaan myös näyttävin kuvin.
Teoksessa esitellään 40 kirkkoa, kutakin noin 6 sivun verran. Tämäkin on aika merkittävä rajaus. Jo pelkästään kuvien avulla monen kirkon tarkempi kuvaus vaatisi moninkertaisen sivumäärän. Toimittaja kertoo myös kirkko -sanan alkuperästä ja erilaisista kirkkojen nimityksistä, mikä on kyllä tarpeen. Jotkut nimet kaipaavat selvennystä, näin myös suomen sana tuomiokirkko, jossa tuomio -nimitys on tavallaan käännösvirhe. Piispan neuvostolla, tuomiokapitulilla, on toki ollut rajoitettu tuomiovaltakin, mikä voi olla käännösvirheen lisäsyy. Katolisessa kirkossa puhutaan basilikasta, mikä tarkoittaa kirkkorakennuksen alkuperäistä arkkitehtonista mallia, mutta myöhemmin sanalla on kuvattu myös hierarkkista arvoasemaa. Tuomiokirkko on monilla kielillä katedraali, mutta saksaksi se on Dom ja ruotsiksi domkyrka, mikä viittaa kotiin (latinaksi domus). Se on piispan kotikirkko.
Kirja alkaa Rooman Pietarinkirkon esittelyllä, joka onkin varmaan monille matkailijoille tutuimmasta päästä. Rooman paavin kotikirkkona se on tietysti ihan uniikki. Sen kirkon rakentamiseen liittyy vahvasti anekauppa ja sen aiheuttama reformaatio. Reformaation ongelmaksi muodostui se, että erityisesti luterilaisuutta pidemmälle menneessä reformaatiossa kirkosta riisuttiin kuvataide, mikä valitettavsti tarkoittaa, ettei kirkossa ole mitään nähtävää. Reformaation ajatus on, että vain julistetussa sanassa on kirkon aarre. Hyvä ajatus, mutta unohtuu se, että ”kuva on jo tuhat sanaa.”
Italiaa voi pitää kirkkojen ihmemaana. Niitä löytyy lukemattomia, hienompia ja vaatimattomampia, mutta välillä kolmessa kerroksessa eria aikakausien kirkot omassa tasossaan. Kirjoittaja esittelee Italian kirkoista 9 kappaletta, joiden joukkoon mahtuu tietysti myös Milanon katedraali. Se on yksi mestarityö, jonka ylittänyttä on vaikea löytää. Kirjoittaja kertoo kirkon erilaisista tyylisuunnista. Monet kirkot ovat pitkän rakennushistoriansa aikana saaneet eri aikausien tyylisuuntia muotoihinsa ja taiteeseensa. Merkittäviä muotoja ovat olleet romaninen ja goottilainen tyylisuunta sekä myöhemmin renessanssi, barokki, rokokoo, uusklassismi, jugend, funktionalismi ja modernismi. Ei pidä unohtaa, että varhaisimmat rakennukset on rakennettu pakanallisille kulttipaikoille ja niissä näkyy vielä pakanallisen ajan rakenteita. Islamin ja kristinuskon välisessä kilpailussa sama rakennus on toiminut vuoroin moskeijana ja kirkkona. Istanbulin Hagia Sofia on toiminut myös museona niin kuin venäläisetkin kirkot, joita tässä kirjassa ei kuitenkaan esitellä. Valloitussotien seurauksena haltuun otetut pyhät paikat on otettu valloittajan harjoittaman uskonnon kulttipaikaksi.
Kirjoittaja valottaa symboliikan merkitystä kirkkotaiteessa, mikä on erittäin tarpeellista. Erityisesti katolisten kirkkojen tutkiminen edellyttää symboliikan lukutaitoa. Symbolien kieli on uskon äidinkieli. Tämä asia koskee ihan uskon keskeisiä käsitteitä. Puhetta on myös Torinon käärinliinasta, vaikka Torinosta ei esitelläkään katedraalia, jossa kuuluisa reliikki sijaitsee. Näyttää siltä, että Torinon käärinliina ja Veronikan hikiliina menevät sekaisin. Yhteistä näille reliikeille on kuitenkin se, että molempiin kankaisiin on legendojen mukaan piirtynyt Kristuksen kasvot. Hikiliinahan liittyy tuskien tiehen, missä nainen kuivasi liinalla Jeesuksen hikiset kasvot. Käärinliina on taas Jeesuksen kuolinvaate, johon hänet puettiin hautaamisen yhteydessä. Protestanttisille kirkoille reliikeillä ei ole hengellistä arvoa. Ne olivat enemmänkin syitä reformaatioon.
Remeksen esittelemät kirkot eivät ole vain tunnetuimpia ja maineikkaimpia kirkkoja, vaan mukaan mahtuu ihan vaatimattomia kyläkirkkojakin, joilla kuitenkin on jokin erityispiirre, minkä takia ne ansaitsevat esittelynsä. Tällaisina erikoisuuksina voi pitää vaikka Tšekin Znojmon kirkkoa ja Pyhän Kingan suolakaivoskappelia Puolassa kuin myös Vestmannaeyjarin sauvakirkkoa Islannissa sekä Oulun Turkansaaren museokirkkoa. Kotimaiset kirkkomme eivät näyttävyydessään vedä vertoja ulkomaisille suurella rahalla vuosisatojen aikana rakennetuille prameille katedraaleille. Ne ”painivat” omassa sarjassaan suomalaisen talonpoikaisen käsityöläistaidon malliesimerkkeinä. Joillain voi olla enemmän museaalista arvoa, mikä sekään ei ole huono asia. Voivat ne myös palvella elävää seurakunnallista toimintaa, vaikka se olisikin tavan tallaajalle tuntematon kirkon käyttöarvo.
Kirjoitusvirheiltä, joita myös painovirhepaholaisiksi kutsutaan, eivät välty kirkkorakennusten kuvauksetkaan. Mihinkähän sivulla 188 viittaus Mietoon rakennetusta kivikirkosta viittaa? Tarkoitettaneeko Lietoa?
Tämäkin kirja voi palvella matkailijaa tai ehkä peräti pyhiinvaeltajaa, varsinkin jos matka osuu kirjassa mainittuun kohteeseen. Kirkko on aina pyhä matkakohde, ajattelet sitä sitten sellaiseksi tai et.