Mistä kotoisin – identiteettikriisi

Lotta-Sofia Saahko: Matkalaukkulapsuus. Tammi 2023. 362 s.

Lotta ja pappa -lauluvideoista tuttu Lotta kertoo matkalaukkulapsista, henkilöistä, jotka ovat vanhempiensa mukana muuttaneet yhteen tai useampaan toiseen maahan. He ovat hänen kohtalotovereitaan. Hänen omana taustanaan on myös ollut kulkeminen vanhempien mukana maasta toiseen.

Vanhempien työ on usein syy muuttoon. Vanhemmille muutto voi olla seikkailunhalusta ja kunnianhimoisuudesta nouseva tarve luoda uraa ja hankkia kokemusta. Lapselle sen sijaan muutto merkitsee yleensä tutun ystäväpiirin jättämistä ja juurettomuutta. Lapsesta tulee juureton eikä hän tiedä, mistä on kotoisin. Muutto ei ole tavallisesti ainutkertaista, vaan toistuvaa. Seilataan kahden tai useamman maan väliä ja juuri kun on ehtinyt sopeutua yhteen maahan, niin sitten mennään jo toiseen. On taas hankittava uudet ystävät ja opittava maan tavat ja kieli.

Lotta on haastatellut viittä matkalaukkulasta ja koonnut heidän tarinansa tähän kirjaan. Kuvatut viisi lasta ovat hyvin erilaisia tapauksia, mutta kaikkia heitä yhdistää jonkin asteinen suomalaisuus. Usean lapsen vanhemmat ovat eri kansallisuutta, mikä jo sellaisenaan sekoittaa pakkaa aika lailla. On sukulaisia molempien vanhempien kotimaassa ja heidän luonaan on käytävä aina välillä. Lisämausteensa soppaan tuovat avioerot, mikä sellaisenaan aiheuttaa lapsessa syyllisyyden tai hylkäämisen kokemuksia. Pitää ehkä sopeutua uuden maan lisäksi äiti- tai isäpuoleen.

L otta kertoo haastattelemiensa nuorten tarinat hyvin empaattisesti ja koskettavasti eläytyen heidän kohtaloonsa. Tässä kysytään vakavasti, mitä nuoret itse ajattelevat elämästään, kuinka he kokevat jatkuvan muuttamisen ja sopeutumisen uusiin oloihin. Millaiseksi nuoret kokevat oman identiteettinsä ja mikä merkitys sillä heille on? Jokaisen tarinan lopussa on pieni jälkikirjoitus, jossa kerrotaan, mitä haastatetuille aikuisiksi kasvaneille nuorille nyt kuuluu. Sitä lukija jää kieltämättä kaipaamaan, ja iloitsee nuorten puolesta, jotka ovat onneksi varttuneet ihan kunnon kansalaisiksi, vaikkeivät voikaan yksiselitteisesti sanoa, mistä ovat kotoisin.

Minä luin tietysti tätä kertomusta suurella mielenkiinnolla, koska olen itsekin ollut aiheuttamassa omien lasteni hämminkiä, kun on aina välillä vaihdettu maata. Lapsemme syntyivät Etiopiassa, mikä ei heidän identiteettiään tehnyt lähtökohtaisesti suomalaisiksi. Perheemme toki pysyi kasassa, eikä maata, ei edes työpaikkaa saman maan sisällä vaihdettu. En koe olleeni niin vaikea tapaus kuin tässä kirjassa kerrotut esimerkit.

Silloin kuin nuorena lähtee liikkeelle, ei osaa vielä paljon lapsia ajatella, ei ehkä myöhemminkään. Vanhemman näkökulmana on tosiaan vain oman työuran kehittäminen ja siinä uskollisena pysyminen. Vasta jälkeenpäin herää kysymään, olenko toiminut lasteni kannalta viisaasti ja olenko myötävaikuttanut heidän identiteettinsä suotuisaan rakentumiseen.

Epilogissa kirjoittaja kokoaa päähavaintonsa matkalaukkulapsuudesta. Matkalaukkulapsuus sitoo lapset tavallista enemmän vanhempiinsa. Toisaalta lapsi voi itsenäistyä poikkeuksellisen aikaisin, mikä ei sekään ole ongelmatonta. Monet lapset tuntevat vanhempiaan kohtaan kiukkua ja aggressiota eikä mielenterveysongelmiltakaan voi välttyä. Erityisen vaikeaa on, jos matkalaukkulapsi eroaa ympäristönsä lapsista paitsi kansallisuutensa myös ulkonäkönsä perusteella. Tämä saattaa altistaa rasismille tai kiusaamiselle, jotka ovat aina haavoittavia kokemuksia. Joillekin uskonto on turvallisuutta tuova tekijä, mutta toiselle se voi olla ongelma, kun joutuu kyseenalaistamaan oman uskonnollisen identiteettinsä. Kulttuurishokki voi kohdata lasta niin ulkomailla kuin vanhempien kotimaassa. Ulkomailla voi käyttäytyä sopimattomasti, kun ei tunne maan tapakulttuuria. Silloin kärsii erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta. Sama kokemus tulee kotimaahan palatessa, kun yllättäen kokee sisäistä vierautta ja identiteettikriisiä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit