Veijaritarina teologian professorien maailmasta
Risto Saarinen: Laulujen laulu. Basam Books 2024. 458 s.
Teologian professori heittäytyy leikkisälle päälle ja kirjoittaa romaanin, joka on väkevä sekoitus todelta kuulostavia teologisia ja filosofisia aiheita ja historian tutkimusta, professorien yksityiselämää, tietotekniikan ja tekoälyn käyttöä sekä salaliittoteorioita. Vauhtia on kuin Da Vinci -koodissa. Helsingin ylipiston lisäksi ollaan Californiassa Berkeleyn yliopistossa ja Ranskassa Rennesin kaupungissa.
Helsingin yliopiston teologista
tiedekuntaa häiritsee herätysliikkeiden taholta tullut kaksinaamainen toiminta,
jossa ollaan olevinaan tieteen asialla, mutta samalla sallitaan oman liikkeen
piirissä yliopistoteologian vastaista toimintaa, joka ilmenee vihaposteina
professoreille. Itse asiassa tiedekunnan vanha ja arvostettu viranhaltija pitää
suhteita yllä liikkeeseen, joka kaivaa maata yliopistoteologian luottamuksen
alta. Pahinta on se, että herätysliikejohtajien taustavoimana on kovaotteisia
henkilöitä, jotka eivät kaihda väkivallankaan käyttöä oman päämääränsä
saavuttamiseksi. Vihiä kovista otteista on tiedossa, minkä tähden yhteistyössä
poliisin ja Supon kanssa pitää järjestää lavastettu tutkijaprofessorin murha.
Temppu johtaa hämminkiin, joka auttaa murhatutkinnan etenemistä.
Fundamentalistinen raamatuntutkinta ja kielteinen asenne vapaata teologista tutkimusta kohtaan ei ole vain Suomen ongelma, vaan sitä esiintyy myös muualla maailmassa, eritoten Yhdysvalloissa. Pari professoria saa siellä surmansa ja pelättävissä on, että jatkoa seuraa. Helsingin yliopiston tutkijat ovat tutustumassa amerikkalaisen yliopiston toimintaan. Yksi älykkö heistä solmii vapaan suhteen amerikkalaiseen virkaveljeensä rikkoen samalla oman avioliittonsa. Hän onnistuu soluttautumaan salaiseen tutkimusarkistoon, jossa on talletettu reformaattori Lutherin aitoja tutkimuksia, mm. laaja Genesis-luentojen kokoelma ja Laulujen laulua koskeva luentosarja, joka on suomalaisen tutkijan valitsema tutkimuskohde. Laulujen laulu hallitsee teosta kirjan nimestä alkaen lukujen otsikointiin. Ne ovat kertomuksen sisältöön liittyviä sitaatteja Suomen ensimmäisestä raamatunkäännöksestä vuodelta 1642.
Ranskassa perehdytään kehittyvään karttatutkimukseen, mikä johtaa myös piilotetun salatiedon lähteille. Pyreneiden vuorilla on merkittävä pyhiinvaelluskohde, jota pidetään vuoden 2012 joulukuussa tapahtuvan Kristuksen paluun tapahtumapaikkana. Paikalla on myös suomalaisia kristittyjä, joille herätysliikkeen antama opetus on kirkkoa merkittävämpi ajattelun ohjaaja.
Professoreiden avioliitot kariutuvat, yksi solmii mystisen (?) avioliiton, toisella on erityisen herkkä tuntoaisti sekä peliaddiktio, kolmas harrastaa nudismia ja tekee siitä jopa teologiaa.
Kirjoittajan hulvattoman ajatuksenjuoksun tuloksena syntyy veijaritarina, joka tuo mieleen myös Mika Waltarin Sinuhen. Fiktion sekaan on ujutettu myös ihan oikeaa tutkimuksellista teologista, filosofista kuin myös luonnontieteellistä tai tietotekniikkaan liittyvää ajattelua ja faktatietoa.
Lukija ehkä putoaa kelkasta eikä ymmärrä aina, mikä on totta ja mikä keksittyä hömppää. Totta on ainakin se, että teologisessa ajattelussa esiintyy yliopistoteologian ja kirkon arvostelua. Vihapostin kylvö näyttää olevan muodissa. Useimmiten se taitaa liittyä poliitikkojen toimintaan, mutta voihan olla niinkin, että yliopiston opettajat saavat oman osansa. Piispatkin saavat vihapostia ja vapaamielisistä papeista tehdään kanteluja tuomiokapitulille, mutta siitä tämä kirja ei kerro.