Italia suomalaisin silmin
Sirkku Salovaara: La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani.
Kirjapaja 2021. 224 s.
Tämä ei ole matkaopas eikä elämäkerta, vaan matka Italian
eri laidoille. pienistä syrjäkylistä suurempiin kaupunkeihin, meren rannalta
tulivuoren harjalle ja oliivilehtoihin. Tarkoitus on esittää Italiasta vähemmän
tunnettuja puolia, myös turistinähtävyyksien ulkopuolelta.
Matkaoppaitahan Italiasta on pilvin pimein, joka lähtöön.
Eivätkä ne ole huonoja – ainakaan kirjoittaja ei sellaista väitä eikä lukijakaan
niitä väheksy. Matkaoppaista puuttuvat kuitenkin kirjoittajansa omakohtaiset
kokemukset matkalla koetuista
tapahtumista, asioista ja henkilöistä. Tämän matkakertomuksen kirjoittaja päätyi
vähän sattumalta tutustumaan Italiaan. Toisaalta hän usein korostaa ajatusta:
Niente succede a caso (Mitään
ei tapahdu sattumalta). Jo lukioaikana hän opiskeli italiaa puhtaasta oppimisen
halusta ja kävi ystävänsä kanssa sokkomatkalla Italiassa tietämättä tarkempaa
kohdetta. Ollessaan Suomen Yleisradion palveluksessa hän sai vihjeen mennä
piemontelaiseen Aqui Termen kaupunkiin yksityisen TV- ja radioaseman
toimitukseen. Tehtävänä oli toimittaa italialaisille tietoa Suomesta.
Alkeellinen kielitaito parani merkittävästi vuodessa. Sopimusajan päätyttyä oli
paluu Suomeen, mutta veri veti selvästi Italiaan. Teki mieli opiskelemaan
Firenzen yliopistoon. Tätä prosessia tekijä kuvaa laajasti. Tutustuminen
sisältäpäin Italiaan opetti tuntemaan kansan luonnetta ja tapoja. Kielitaidon
kehittäminen yliopistossa pärjäämisen tasolle merkitsi tuskaa ja hikeä, ehkä
kyyneleitäkin. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Voi olla, että ulkomaalaiselta ei
ainakaan aluksi vaadittu kaiken osaamista, mutta lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä
yrittäjältä vaadittiin – ja häpeän kestämistä. Vain yksi tentti taisi vaatia
uusimista! Ymmärtäväinen professori antoi hyvän vihjeen Italian kirjallisuuden
opiskelijalle. Riittää kun lukee yhden aihetta koskevan lukion kirjan, niin
ymmärtää, mistä on kysymys. Varsinainen tenttikirja nimittäin oli vaikeata
kapulakieltä, jonka osaamisessa oli syntyperäiselläkin italialaisella tekemistä.
Opiskelukaupungista Firenzestä tuli sitten jatkossa
kirjallisuuden maisterin kotikaupunki. Avioitumisestaan hän kertoo äärimmäisen
lyhyesti. Avioliitto kuitenkin selittänee, miksi suomalainen nainen jäi
pysyvästi (tai tähän mennessä 30 vuodeksi) Italiaan. Firenze Danten,
Boccacion ja Petrarcan kotikaupunkina on
Italian kirjallisuuden strateginen keskus. Italian kirjakieli on peräisin tästä
kaupungista. Muualla puhutaan muita murteita ja tavatkin voivat olla hyvin
erilaisia. Italiahan yhdistyi vasta vuonna 1861. Yhdistymistä edeltävältä ajalta
ovat peräisin monet italiat, paikalliset alakulttuurit, joiden tavat ja kieli
eroavat merkittävästi toisistaan.
On myös huomattava, että pohjois- ja etelä –Italia eroavat toisistaan
merkittävästi. Pohjoisosan asukkaat katsovat nenän vartta alaspäin eteläisiä
heimoveljiään. Voi olla että he ovatkin paremmin koulutettuja ja taloudellinen
menestys ja hyvinvointi on seurannut heidän toimiaan. Firenzen
opiskelijaelämässä oli suuri ero Firenzestä kotoisin olevilla ja muualta,
varsinkin Etelä-Italiasta tulleiden opiskelijatoverien välillä. Ulkomaalainen
opiskelija asettui samaan joukkoon etelästä tulleiden köyhien ja vähäosaisten
kanssa.
Firenzeen on muuten haudattu sellaiset suurmiehet kuin
Galileo Galilei, Nicoló Macchiavelli,
Michelangelo Buonnarroti ja Gioacchino Rossini.
Kaupunki on siis tieteiden ja taiteiden keskus, jossa syntyi taidehistorian
merkittävimpiin liikkeisiin kuulunut renessanssi. Firenzen kirjastossa on noin
kuusi miljoonaa teosta ja hyllykilometrejä 150. Vuonna 1870 säädetyn lain mukaan
jokaisesta Italiassa painetusta kirjasta pitää toimittaa sinne yksi kopio.
Sirkku Salovaara on hyvin sopeutunut Italiaan, kun hänet on siellä samaistettu
nimeen Savonarola. Enää ei kuitenkaan
tarvinne pelätä samaa kohtaloa kuin nimen tunnetumpi omistaja, joka poltettiin
elävältä Piazza Signorialla.
Mitä muihin matkakohteisiin tulee, niin jonkinlaisen kuvan
saa Procidan saaresta. Napolista ja Sisiliasta. Muuten tutustutaan italialaiseen
ruokakaappiin ja keittiöön, italialaiseen naiseen, italian kieleen, urheiluun,
eritoten jalkapalloon ja erääseen koiraan. Italialaiseen kirkolliseen elämään ja
vaikutukseen ei valitettavasti tutustuta. Olisi sekin ollut vähintään yhden
luvun arvoinen tutustumisen kohde.