Kreikka 3-10.10.2018
| 1. Delfoi | 2. Aarrekammiot | 3. Temppeli | 4. Meteora | 5. Thessaloniki | 6. Filippoi |
| 7. Paavali | 8. Ateena | 9. Agora | 10. Korintti | 11. Forum | 12. Epidauros |
Delfoi
Keväällä tuli sähköpostissa kirje, jossa työtoverini Reijo Moilanen tarjosi Kreikan matkaa syksyksi. Matka ulottuisi sekä pohjoiseen että etelään, apostoli Paavalin jalanjäljille Filippistä alkaen Tessalonikin kautta Ateenaan ja Korinttiin. Lisäksi matkaan sisältyisi ekskursio Delfoihin ja Meteoraan lännessä sekä Epidaurokseen Peloponnesoksella. Merja ilmoitti kiinnostuksensa, vaikka etelän kohteet ovat toki meille ennestään tuttuja. Siitä se lähti liikkeelle.
Lähtijöitä ilmoittautui runsaat 30, suurin osa heistä lappeenrantalaisia. Aegean lentoyhtiön lento lähti Helsingistä, joten matka lentokentälle ja takaisin sujui pikku bussilla. Lensimme Ateenaan myöhään illalla, josta meillä oli kuljetus Delfiin yöksi. Oppaamme Pirjo Fragkopoulos oli meitä vastassa lentokentällä. Bussissa hän jakoi meille tärkeää tietoa Kreikasta ja kertoi paikkakunnista, joita ohitimme yön pimeydessä. Ohitimme mm. Theban, joka on tullut tunnetuksi evankelista Luukkaan kotipaikkana niihin aikoihin, jolloin hän kirjoitti Apostolien teot. Tällä matkalla taisimme käyttää Luukkaan kertomusta enemmän hyväksemme kuin Paavalin kirjeitä, sillä Apostolien teot on matkakertomus, Paavalin kirjoitukset sen sijaan kertomus seurakuntien syntyvaiheista ja ongelmista.
![]() Aamulla heräsimme tähän maisemaan (kuva oikealla). Olemme Delfoissa, antiikin aikaisessa kaupungissa Fokiin maakunnassa Parnassos -vuoriston juurella, Acropole Delphi-hotellissa. Hotellin parvekkeelta avautui maisema Parnassos -vuoren juurelta kohti Korintin lahtea, joka häämöttää horisontissa. Lahden suulla on muinainen Delfoin satama Kirra, linnoitettu kaupunki, joka vartioi mereltä tulevaa liikennettä. Kirran asukkailla oli tilaisuus ryöstää Delfoin oraakkelia kuulemaan tulleita pyhiinvaeltajia. Hotellin alapuolelta lähti Kirraan ja Itéaan johtava polku. Minä tyydyin vain kuvaamaan hotellia koko komeudessaan. Hotellista ylöspäin kiivetessä saapuu todennäköisesti Pyhän Nikolaoksen kirkon näköalatasanteelle (kuva alla), josta avautuu huikea näköala Korintin lahden suuntaan, siis Kirran ja Itéan seudulle. |
![]() |


Täällä
sijaitsi panhelleeninen
kulttipaikka, Apollonin
temppeli,
jossa toimi yksi antiikin tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista oraakkeleista,
Delfoin oraakkeli.
Delfoin Python kisat olivat
yhdet panhellenisistä kisoista.
Delfoi oli myös antiikin kreikkalaisten maailmannapa.
Arkeologinen kohde koostuu kahdesta erillisestä pyhäkköalueesta,
Apollonin pyhäkköalueesta
sekä sen lähellä sijaitsevasta Athene Pronaian
pyhäkköalueesta,
sekä Stadionin ja Gymnasionin
alueista. Emme käyneet mailin päässä sijaitsevassa Athene Pronaian
pyhäkköalueella (kuva oikealla), vaikka se on usein Delfoita esittävässä
kuvassa. Tämä pyhäkkö oli omistettu Athene Pronaialle,
"temppelin edessä asuvalle Athenelle", jonka tehtävänä oli suojella Delfoin
päätemppeliä, Apollonin tenppeliä. Alueen
merkittävimmät rakennukset ovat Athene Pronaian temppeli sekä
Tholos
eli pyöreä rakennus, jonka käyttötarkoitusta ei tunneta. Delfoihin tultaessa
pyhiinvaeltajat pysähtyivät entisaikaan ensimmäisen kerran Athene Pronaian
temppelialueella noustessaan kohti Apollonin temppeliä. Kastilian lähteellä
pyhiinvaeltajat peseytyivät ennen Pythian eteen astumista. Siitä oli 400 metriä
matkaa Apollonin temppeliin.
Kreikkalaisessa jumaltarustossa Apollon oli Zeuksen poika ja auringon, musiikin, parantamisen ja ennustamisen jumala (häneltä kysyttiin neuvoja Delfoin oraakkelin välityksellä).
Delfoin arkeologinen alue on vuodesta 1987 Unescon maailmanperintökohde. Varhaisimmat merkit asutuksesta Delfoissa ovat myöhäiseltä mykeneläisajalta noin 1100 eKr. Sekä Apollonin että Athene Pronaian pyhäkköalueilta on löydetty mykeneläisiä figuriineja ja keramiikkaa. Kaupungin alkuperäinen nimi vaikuttaa olleen ensin Lykoreia ja sitten Pytho. Kaupunki hautautui maanvyöryssä mykeneläisen ajan lopulla. Mykeneläisajan jälkeen löydöissä on parin vuosisadan tauko, kunnes paikka asutettiin ilmeisesti uudelleen 900-luvulla eKr. Ensimmäiset merkit kulttitoiminnasta ovat 800-luvulta eKr. Apollonin kultti alueella sai alkunsa viimeistään 700-luvulla eKr. Ensimmäisten Apollonin pappien, jotka toivat paikalle Apollon Delfinioksen kultin ja tämän puisen kulttikuvan (ksoanon), kerrotaan olleen Knossokselta tulleita kreetalaisia. Samalla paikka sai nimen Delfoi.
Apollonille omistettu Delfoin
oraakkeli kukoisti erityisesti arkaaisella ajalla 500-luvulla eKr. Se teki Delfoista koko
antiikin Kreikan uskonnollisen keskuksen ja muutoin hajanaisten kreikkalaisten
kaupunkivaltioiden yhteyden symbolin. Oraakkeli toimi poliittisena ja
uskonnollisena neuvonantajana, ja sekaantui usein mm. kreikkalaisten kaupunkien
käymiin sotiin. Myös Delfoin hallinnasta käytiin useita sotia, niin kutsuttuja
pyhiä sotia 500–300-luvuilla eKr. Ensimmäisen pyhän sodan 600–586 eKr. seurauksena Delfoin hallinta
siirtyi amfiktyöniliitolle,
joka koostui aluksi 12 kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta, mukaan lukien Ateena ja
Sparta.
500-luvun alkupuolella eKr. Perustettiin Python kisat,
jotka muodostuivat Kreikan toiseksi tärkeimmiksi panhelleenisiksi kisoiksi
Olympian kisojen jälkeen. Niitä vietettiin joka neljäs
vuosi (alun perin joka kahdeksas vuosi) Python-hirviön muistoksi, ja niihin
kuului urheilu- ja näytelmäkisoja. Ajan myötä Delfoi sai lukuisia kalliita
lahjoja eri puolilta antiikin maailmaa. Lahjoituksia asetettiin tätä varten
rakennettuihin aarrekammioihin sekä näkyville pyhän tien varteen. Pyhäkön
rikkaudet houkuttivat usein myös ryöstäjiä. Rooman hallinnoimaksi kaupunki päätyi vuonna 191
eKr. Sulla ryösti alueen vuonna 86 eKr. Myös Nero siirsi aarteita pois Delfoista.
Hadrianuksen ja Antoninusten aikana roomalaiset puolestaan pyrkivät
jälleen kehittämään aluetta. Julianus Apostata yritti elvyttää pyhäkköä ja oraakkelin
toimintaa 300-luvulla, mutta papit vastasivat oraakkelin vaienneen. Kristitty
keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti noin
vuoden 385–390 tienoilla. Paikka hylättiin lopullisesti viimeistään
600-luvulla ja seuraavien vuosisatojen aikana pyhäkköalue raunioitui.
Bysanttilaisella keskiajalla antiikin aikaisen kaupungin
paikalle syntyi Kastrín
(”Linna”) kylä, jonka nimi kantoi muistumaa paikalla olleista vanhoista
merkittävistä rakennuksista.
Kiinnostus aluetta kohtaan lisääntyi
1800-luvulla ja alueella alettiin suorittaa pienimuotoisia kaivauksia vuodesta
1828 eteenpäin. Ensimmäisenä kaivauksia suoritti Edmunt Laurent,
joka löysi muun muassa Athene Pronaian
pyhäkköalueen vuonna 1838. Jo heti alussa ymmärrettiin, että Kastrín kylä tulisi
purkaa ja siirtää pois, jotta varsinaisen Apollonin temppelin alueen kaivaukset
voitaisiin suorittaa.
Apollonin pyhäkköalue eli temenos on muureilla rajattu noin 180 x 130 metrin kokoinen pyhä oraakkelialue. Se sijaitsee rinteessä noin 500–600 metrin korkeudessa paikassa, jota reunustavat 270 metrin korkuiset lähes pystysuorat kaksoskalliot nimeltä Faidriadit. Lähdemme kulkemaan pyhäkköaluetta aloittaen kaakosta. Siitä lähtee Pyhä tie mutkittelemaan rinnettä ylöspäin. Matkalla temppelille tie kulki ohi lukuisten aarrekammioiden ja votiivilahjojen. Apollonin temppelin yläpuolisessa rinteessä pyhäkköalueen laidalla sijaitsi Delfoin teatteri. Ylempänä vuorenrinteessä temenoksen ulkopuolella sijaitsi Delfoin stadion.
Museon seinällä (kuva vasemmalla) on tämä ranskalaisen arkkitehti Albert Tournairen luoma havainnekuva muinaisesta temppelialueesta (1894). Havainnekuva oikaisee sen väärän vaikutelman, että temppelialueen rakennukset ja pylväät olisivat valkoisen marmorin yksiväristä harmaata. Oikeasti kaikki oli värikästä spektrin kaikissa väreissä. Kuvaa hallitsee Apollon temppeli, jonka takana on amfiteatteri.
Olisikohan jo aika lähteä kävelykierrokselle, joka esittelee museoon koottujen esineiden löytöpaikkoja. Ensiksi tullaan roomalaiselle agoralle (tori, kuva oikealla). Torin kolmea sivua reunustavat joonialaiset portiikit, eteläsivulla oli käytävä.
Aukio on rakennettu roomalaisaikana, mutta aukion pohjoissivu on myöhäisantiikin ajalta. Avoimelta torilta saattoi ostaa votiivilahjoja ja muita tarpeellisia kulttivälineitä. Myöhäisantiikin aikana täällä oli artisaanien työpajoja. Torilta ylös noustessa alkaa pyhä temppelialue.