Barnabas |
||||||
![]() |
![]() |
Olemme saapuneet Barnabaan mukaan nimettyyn kirkkoon ja luostariin. Salamiissa syntynyt Pyhä Barnabas oli 40-luvun puolivälissä Syyrian Antiokian seurakunnan vastuunkantajia, joka lähti apostoli Paavalin ja serkkunsa Johannes Markuksen kanssa julistamaan evankeliumia kotiseudulleen. Myöhemmin tätä missiota on kutsuttu Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan nimellä. Lähetysmatka jatkui myös Vähän Aasian (nykyisen Turkin) puolelle. Paavalin lähetystyö suuntautui jatkossa Vähän Aasian keskiosiin ja länsirannikolle ja myöhemmin Kreikkaan (Makedoniaan ja Akaiaan) sekä lopuksi Roomaan. Barnabas palasi kuitenkin kotiseudulleen, jossa hän kärsi marttyyrikuoleman Kyproksen piispana vuonna 57. Kyproslainen perimätieto tietää kertoa lisäksi, että Markus hautasi salaa Barnabaan ruumiin ja asetti nimellään kulkevan evankeliumikirjan hänen rintansa päälle. Tämän legendaarisen tiedon kanssa on ristiriidassa tutkimus, jonka mukaan Markuksen evankeliumi ajoittuu noin vuoteen 70 A.D.
![]() P. Barnabaan kirkon ikonostaasi. Vähän matkan päässä luostarirakennuksesta sijaitsee Barnabaan mausoleumi (kuva oikealla). |
![]() |
Kryptassa
on Barnabaan sarkofagi, jonka varmaan uskotaan sisältävän apostolin reliikit.
Katutasossa on kappeli, jota koristaa kaksi ikonia. Toinen esittää Kristus
Kaikkivaltiasta ja toinen tietenkin nimikkopyhimystä.
Paavali ja Barnabas
Opas kertoili meille tarinaa Paavalin ja Barnabaan välirikosta. Hänen mukaansa
Paavali oli kateellinen Barnabaalle, koska tämä oli tavannut Jeesuksen
henkilökohtaisesti. Paavali sen sijaan kohtasi Jeesuksen vain Damaskon tiellä
tapahtuneessa visiossa. Opas ei esittänyt mitään todisteita väitteelleen. Mistä
löytyy todisteita väitteelle, että Barnabas oli kohdannut historiallisen
Jeesuksen? Tai mikäli näin oli, mistä löytyy todiste hänen kateellisuudelleen?
Pysykäämme siis Apostolien tekojen kertomuksessa, jonka mukaan Paavalin ja
Barnabaan erimielisyys koski Johannes Markuksen ottamista työtoveriksi ns.
toiselle lähetysmatkalla (Ap.t.15: 37-40). Barnabas lähti Johannes Markuksen
kanssa uudelleen kotisaarelleen Kyprokselle. Paavali puolestaan valitsi uudeksi
matkatoverikseen Silaan, jonka kanssa hän matkusti kotiseutunsa Kilikian halki
Vähään Aasiaan ja Trooaassa saamansa näyn ohjaamana Euroopan puolelle.
Toisenlaisesta Paavalin ja Barnabaan välisestä erimielisyydestä Paavali kertoo
kirjeessään galatalaisille (Gal. 2). Paavalin johtama pakanalähetys- delegaatio
kohtasi Jerusalemin seurakunnan juutalaislähetyksen. Rakentavassa hengessä
sovittiin työnjaosta: Paavali toimii ympärileikkaamattomien keskuudessa, Pietari
juutalaisten/ympärileikattujen keskuudessa. Pakanoiden ei tarvitse noudattaa
juutalaisia säädöksiä. Kun Pietari saapui myöhemmin Antiokiaan, hän ei
osallistunut yhteisiin aterioihin (varmaan mukaan lukien Herran aterian)
pakanuudesta kääntyneiden kanssa, koska hän pelkäsi vanhoillisia kiivasmielisiä
juutalaisia, ympärileikkauksen vaatijoita. Barnabaskin pelkäsi puolustaa
pakanoiden vapautta juutalaisista säädöksistä. Siitä Paavali pillastui. Galatian
seurakunnissa oli menossa samanlainen vilunkipeli, jossa laista vapaa
evankeliumi haluttiin sitoa juutalaisuuteen. Se ei käynyt Paavalille. Paavali
loi uutta teologiaa, jossa kristinusko oli juutalaisuudesta erillinen uskonto.