Bellapais

Neljännen matkapäivän retkikohteemme oli Bellapais’in luostari. Bellapais sijaitsee yhdessä Kyproksen kauneimmista kylistä sitrusviljelmien keskellä Pentadáktylos-vuoren rinteellä. Kylä on saanut nimensä goottilaiseen tyyliin rakennetusta luostarista, joka on ranskaksi Abbaye de la Paix (= rauhan luostari). Ensimmäiset tänne saapuneet munkit olivat Saladinin hyökkäystä paenneita augustinolaisveljiä Jerusalemista. Varhaisimmat rakennukset pystytettiin 1200-luvun alussa, luostarin pääosa kuitenkin Lusignan kuninkaiden Hugo III ja Hugo IV aikana. Turkkilaiset hävittivät luostarin valloitettuaan saaren 1570.

Luostarin vanhinta osaa edustaa hyvin säilynyt kirkko, joka noudattaa ranskalais-goottilaista tyyliä. Matkailumainos kertoo, että kirkossa säilytettiin reliikkinä palaa Jeesuksen rististä, mikä teki ristiretkien aikana luostarista pyhiinvaelluskohteen. Ikään kuin se olisi jotain ihan erityistä! Sen jälkeen kun Pyhä Helena, keisari Konsantinuksen äiti, löysi ristin, ristinpaloja on varmaan levitetty ympäri maailmaa enemmän kuin mitään muuta reliikkiä, Suomeenkin, ainakin Raumalle ja Hattulaan.

Kirkon vieressä on ruokasali (kuva alla vas.), johon käydään kuvassa näkyvästä ovesta. Entinen luostarin ruokasali toimii nykyään konserttien pitopaikkana lämpimään vuodenaikaan. Oven vieressä on sarkofageja. Englantilainen kirjailija Lawrence Durrell asui Bellapais’issa vuosina 1953-56. Hän kuvasi EOKAn (kreikkalaiskyproslaisen sissiarmeijan) taistelijoita romaanissaan Bitter Lemons (= katkeria sitruunoita).

Sarkofagien vieressä on luostarin piha, jota reunustaa upea kaariholvisto (kuva pienoismallipuistosta).

Yritin jossain vaiheessa saada vielä kuvaan arkkipiispa Makarioksen kotitalon vuoren rinteestä. Ehdin sen kyllä nähdä, mutta en kuvata. Vuoren rinteessä komeileva loistohuvila on oppaan mukaan perikunnan käytössä.

Menin lähimpään baariin kahville. Siellä ei ollut lisäkseni yhtään asiakasta. Mutta kun kerran kahvia tarjottiin, niin minä istahdin palveltavaksi. Saatuani kahvin paikalle tuli myös yksi matkaseurueemme jäsen, kotoisin Lahdesta. Istua rupattelimme ja tutustuimme toisiimme. Hän kertoi käyvänsä Lahdessa raamattupiirissä ja hänen tyttärensä on teologi. Kun bussille oli aikaa enää viisi minuuttia, ehdotin lähtöä liikkeelle reippaalla askeleella. Hyvin ehdimme.

Jalokivi- ja nahkatakkikaupoilla

 Meinasin unohtaa kahden ekskursion selostuksen. Kävimme jossain välissä pääkaupungissa. Eihän sinne ollut matkaa kuin vajaa 30 km. Meidät ohjattiin tutustumaan suureen jalokivien välittäjäliikkeeseen. Sinne oli värvätty myyntitykiksi suomalainen Tuula, joka asuu Anatoliassa. Meille esiteltiin rubiineja, safiireja ja smaragdeja. Sitten esiteltiin yksi tuntematon sinertävä jalokivi. Se oli kuulemma tansaniitti, viime vuosina löytynyt hieno jalokivi, jonka tuotanto saattaa jonain päivänä loppua, koska kaivos on ehtymässä. Nyt on kiire tehdä hyvä sijoitus! Sitten meidät ohjattiin isoon saliin, joka oli täynnä vitriinejä täynnä mitä hienoimpia jalokiviä ja timantteja. Iso joukko myyntitykkejä hajaantui joukkoomme käymään kauppaa. Hintoja ei kerrottu. Ensiksi piti kokeilla koruja ja osoittaa kiinnostusta. Sitten viedään johonkin eri huoneeseen, jossa alkaa hintaneuvottelu. Kun rupattelin muistaakseni juuri mainitsemani lahtelaisen kanssa, meille tultiin sanomaan, ettei täällä ole tarkoitus rupatella. Menkää pois, jos ette kerran osta mitään. Me menimme. Tattis vaan!

Seuraavaksi ”karjalaumamme” ohjattiin nahkatakki –outletiin. Homma aloitettiin perusteellisesti muotinäytöksellä. Tämä oli varmaan elämäni ensimmäinen ja viimeinen muotinäytös. Siinä mielessä se oli arvokas kokemus.

Sitten meidät vietiin suureen saliin, joka oli täynnä nahkatakkeja. Nyt ei ollut tarkoitus vain katsella ja hypistellä eikä edes kokeilla sopivaa takkia, josta oli kiinnostunut. Taka-ajatus oli, että pitää ostaa takki. Hintaa ei oitis kerrottu. Mutta jotenkin kävi ilmi, että tonnilla irtoaisi jo jonkinlainen takki, parempi viidellä tonnilla. Kiitos ei, en tarvitse takkia enkä nahkatakkia. Tähän päättyi virallisten retkien osuus.

Etusivu    Seuraava