Famagusta |
||||||
Famagusta
Mattokauppaa
Famagustaan tutustuminen alkoi mattokaupoilla. Ajoimme suljettuun vapaasatamaan,
jossa oli mattojenvälitysyritys. Täältä sai tullivapaita arvokkaita
itämaisia mattoja useista eri
maista, kuten Turkista, Persiasta, Armeniasta tai Intiasta.
Pääsimme
istumaan salin laidalla oleville penkeille ja ensiksi kysyttiin, millaista
juomaa haluaisimme. Jokainen sai valita mieleisensä omenamehusta viinin kautta
rakiin ja siltä väliltä. Puhetta piti
Australiasta kotoisin oleva diileri, jolla oli englanti äidinkielenään. Firma
halusi taata parhaan käytettävissä olevan myyntitykin. Seinät oli päällystetty
upeilla matoilla, joissa silmä lepäsi. Sitten mattoja alettiin levittää
kerroksittain lattialle. Meitä käskettiin riisumaan kengät jalastamme, ei sen
tähden, ettei matoilla olisi voinut kävellä kengät jalassa, vaan koska sukat
jalassa saattoi tuntea maton pinnan pehmeyserot. Jokaisesta matosta kerrottiin,
mistä se oli kotoisin ja kuinka se oli solmittu, montako solmua mahtui yhteen
neliösenttiin. Mutta yhtä asiaa ei kerrottu: paljonko se maksaa. Mattoesittelyn
jälkeen alkoi tämä toinen kierros. Jokaisen vieraan luokse saapui myyntitykki,
joka kyseli, millaisesta matosta oli kiinnostunut. Kun näin edullisesta
mattokaupasta on kysymys, niin vain hullu jättää käyttämättä tilaisuuden
hyväkseen. Maton voi ostaa kovalla rahalla tai luottokortilla ja maksaa pikku
hiljaa. Minulle alkoi selvitä, että pienenkin maton hinta olisi kaksi kertaa
niin paljon kuin koko matkani Kyprokselle. Ei sen puoleen, että mieleeni olisi
tullut mattokauppaan ryhtyminen. Joku matkaseurueemme jäsen kyllä teki kaupat,
mutta tuli puolen tunnin päästä ulos orastava katumus mielessään: tulikohan
tehtyä huonot kaupat? Minun mielessäni nakersi kysymys, tuleekohan maton
kuljetus aikanaan perille Suomeen ja paljonko siitä joutuu maksamaan tullia.
Onkohan matot valmistettu ihmisoikeuksia kunnioittamalla vai halpatyövoimalla
voittojen karttuessa hyväksikäyttäjien pussiin?
Kaikissa matkamme tilaisuuksissa oli tarkkaan napitettu aikataulu, mutta
mattokaupassa unohdettiin aikataulut. Istuimme tai seisoimme ulkona
tuntikaupalla kylmässä viimassa eikä bussin ovia avattu, että olisi päässyt
sisälle vähän lämpimämpään. Tästä vierailusta jäi petetyksi tulemisen tunne. Ei
tämä matka ollutkaan niin edullinen ja turistiystävällinen kuin mitä
matkailumainokset antoivat ymmärtää.
Famagustan nähtävyydet
Lopulta pääsimme bussiin ja lähdimme tutustumaan
kaupunkiin. Famagusta kuuluu saaren tärkeimpiin satama- ja museokaupunkeihin.
Famagustan vanha kaupunki edustaa keskiaikaista arkkitehtuuria. Antiikin aikana
Famagustan paikalla sijaitsi Arsinoen kaupunki
ja sen lähellä Salamiin kaupunki, joka oli saaren merkittävimpiä.
Ennen vuonna 1974 tapahtunutta Turkin miehitystä kaupungissa oli jo noin 40 000 asukasta, mutta miehityksen jälkeen kreikkalaiset joutuivat muuttamaan sieltä muualle. Ennen Kyproksen jakoa 1970-luvulla Famagusta oli suosittua matkailualuetta. Vanhankaupungin kupeessa kohoavat Varoshan aavekaupungin komeat hotellit, jotka jäivät tyhjilleen. Turkin vallattua Kyproksen pohjoisosat. Varosha on suljettu matkailijoilta, mutta rapistuneita aavetaloja voi tiirailla Famagustan rannalta. Kaupungin modernilla hotellien täyttämällä alueella asui lähinnä kyproksenkreikkalaisia, kun taas turkkilaistaustaiset asuivat lähinnä historiallisella muurien ympäröimällä alueella. Kaupungin rajat olivat miehityksen jälkeen vuosia suljettuina ulkopuolisilta. Vuoden 2003 jälkeen siellä on ollut mahdollista vierailla. Osa kaupungista on edelleen suljettua aluetta.
Linnoituksin
suojattu kaupunki pystyi vuoden ajan puolustautumaan Turkin valloitukselta.
Sittemmin monien isännättömiksi jääneiden hylättyjen rakennusten keskeltä löytyy
goottilaisen arkkitehtuurin helmiä (mitä niistä nyt sitten on jäljellä). Entiset
loistokkaat kirkot on joko hävitetty tai muutettu moskeijoiksi. Tämä moskeijaksi
muutettu Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty
katedraali rakennettiin vuosina 1298-1312 goottilaiseksi katedraaliksi,
jonka mallina oli ranskalainen Reimsin katedraali. Kun Lusignan kuninkaat oli
kruunattu Nikosiassa he saivat tässä katedraalissa symbolisen
”Jerusalemin kuninkaan”
arvonimen.
Katedraalin julkisivua koristaa suuri ruusuikkuna. Kerrotaan Pyhä Birgitan saarnanneen täällä kristillisen yhteisön tuhlaavaisuutta vastaan. Turkkilaisten valloitettua kaupungin vuonna 1571 katedraali muutettiin moskeijaksi, joka sai nimensä voittoisan armeijan päälliköltä Lala Mustafa Pashalta. Voittajat rakensivat minareetin kirkon vasempaan torniin. Katedraalin vieressä on ajanlaskijan koppi. Muslimeille kuukalenterin seuraaminen on välttämätöntä, jotta voidaan määritellä juhlien ja varsinkin paaston ajat. Ramadaninkin ajankohta vaihtelee vuosittain. Kirkon valkoiseksi maalattu sisätila käsittää 12 pylvään kannattaman goottilaisen kattoholvauksen. Oikeassa sivulaivassa on vaatimaton minbar (saarnatuoli).
![]() |
![]() |
Ruusukkoikkunat
ovat värittömiä ja seinä valjun harmaa.
Tässä välissä kävimme syömässä lounaan kirkon vieressä olevassa ravintolassa. Ihan maukkaita turkkilaisia lihapullia. Ravittuina jatkoimme kaupungin tutkimista. Eikä tarvinnut mennä kauas. Katedraalia/moskeijaa vastapäätä on toisen kirkon rauniot Venetsialaisen palatsin vieressä. Paljoa ei ole enää jäljellä Lusignan kuninkaiden ja venetsialaisten kuvernöörien entisestä palatsista. Kivimuurien sisälle on rakennettu parkkipaikka. Hieno kehys autojen parkkeeraamiseen! Namik Kemalin aukion puolella seisoo kolmikaarinen julkisivu neljän Salamiista tuodun graniittipylvään kannattelemana. Keskimmäisen kaariholvin yläpuolella on Kyproksen venetsialaisen sotapäällikön, Giovanni Renierin vaakuna. Vuosina 1873-76 muurin vasemmassa osassa sijaitsi vankila, johon oli teljetty sulttaanin määräyksellä turkkilainen runoilija ja näytelmäkirjailija Namik Kemal. Paikalla on nyt museo. Kolmikaarisen muurin oikealla puolella näkyy lähde, joka kuuluu osana vuonna 1601 rakennettuun Jafar Pashan kylpylään. Jafar Pasha rakennutti kaupunkiin vesijohdon, johon myös lähde liitettiin. Alkuperäinen lähde tuhoutui, joten kuvassa näkyvä on kopio. |
![]() |
Pyhän
Pietarin ja Paavalin kirkko
muutettiin moskeijaksi turkkilaisten valloitettua kaupungin. Kirkon vieressä on
opastaulu, jossa kerrotaan, että kirkko on rakennettu famagustalaisen
Simon Nostranon rahoilla, jotka hän
ansaitsi vuosina 1358-69 Syyriaan tekemältään matkalta. Ottomaanien aikana
kirkosta tehtiin Sinan Pasha
–niminen moskeija. Siirtomaavallan aikana rakennuksesta tehtiin vehnävarasto,
mistä syytä sitä alettiin kutsua nimellä
valkoinen moskeija. Oppaan mukaan Famagustassa on ollut keskiajalla 365
kirkkoa. Ihan niin paljon kirkkoja ei sieltä tänään löydy, mutta toki runsaasti
enemmän kuin ehdin näkemään tai kuvaamaan.