Jakautunut Kypros

Nikosia

Karavaaniseralji

Pyhä Viisaus

Pienoismallipuisto

Karpasia

Andreas

Afksentios

Salamis

Barnabas

Famagusta

Muurit

Bellapais

Kyrenia

Geçitköy

Mamas

Soloi

Hilarion

Tekla/Lefkara

Lárnaka

Lasarus

Famagusta

Mattokauppaa

Famagustaan tutustuminen alkoi mattokaupoilla. Ajoimme suljettuun vapaasatamaan, jossa oli mattojenvälitysyritys. Täältä sai tullivapaita arvokkaita itämaisia mattoja useista eri maista, kuten Turkista, Persiasta, Armeniasta tai Intiasta.  Pääsimme istumaan salin laidalla oleville penkeille ja ensiksi kysyttiin, millaista juomaa haluaisimme. Jokainen sai valita mieleisensä omenamehusta viinin kautta rakiin ja siltä väliltä. Puhetta piti Australiasta kotoisin oleva diileri, jolla oli englanti äidinkielenään. Firma halusi taata parhaan käytettävissä olevan myyntitykin. Seinät oli päällystetty upeilla matoilla, joissa silmä lepäsi. Sitten mattoja alettiin levittää kerroksittain lattialle. Meitä käskettiin riisumaan kengät jalastamme, ei sen tähden, ettei matoilla olisi voinut kävellä kengät jalassa, vaan koska sukat jalassa saattoi tuntea maton pinnan pehmeyserot. Jokaisesta matosta kerrottiin, mistä se oli kotoisin ja kuinka se oli solmittu, montako solmua mahtui yhteen neliösenttiin. Mutta yhtä asiaa ei kerrottu: paljonko se maksaa. Mattoesittelyn jälkeen alkoi tämä toinen kierros. Jokaisen vieraan luokse saapui myyntitykki, joka kyseli, millaisesta matosta oli kiinnostunut. Kun näin edullisesta mattokaupasta on kysymys, niin vain hullu jättää käyttämättä tilaisuuden hyväkseen. Maton voi ostaa kovalla rahalla tai luottokortilla ja maksaa pikku hiljaa. Minulle alkoi selvitä, että pienenkin maton hinta olisi kaksi kertaa niin paljon kuin koko matkani Kyprokselle. Ei sen puoleen, että mieleeni olisi tullut mattokauppaan ryhtyminen. Joku matkaseurueemme jäsen kyllä teki kaupat, mutta tuli puolen tunnin päästä ulos orastava katumus mielessään: tulikohan tehtyä huonot kaupat? Minun mielessäni nakersi kysymys, tuleekohan maton kuljetus aikanaan perille Suomeen ja paljonko siitä joutuu maksamaan tullia. Onkohan matot valmistettu ihmisoikeuksia kunnioittamalla vai halpatyövoimalla voittojen karttuessa hyväksikäyttäjien pussiin?

Kaikissa matkamme tilaisuuksissa oli tarkkaan napitettu aikataulu, mutta mattokaupassa unohdettiin aikataulut. Istuimme tai seisoimme ulkona tuntikaupalla kylmässä viimassa eikä bussin ovia avattu, että olisi päässyt sisälle vähän lämpimämpään. Tästä vierailusta jäi petetyksi tulemisen tunne. Ei tämä matka ollutkaan niin edullinen ja turistiystävällinen kuin mitä matkailumainokset antoivat ymmärtää.

Famagustan nähtävyydet

Lopulta pääsimme bussiin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Famagusta kuuluu saaren tärkeimpiin satama- ja museokaupunkeihin. Famagustan vanha kaupunki edustaa keskiaikaista arkkitehtuuria. Antiikin aikana Famagustan paikalla sijaitsi Arsinoen kaupunki ja sen lähellä Salamiin kaupunki, joka oli saaren merkittävimpiä.

Ennen vuonna 1974 tapahtunutta Turkin miehitystä kaupungissa oli jo noin 40 000 asukasta, mutta miehityksen jälkeen kreikkalaiset joutuivat muuttamaan sieltä muualle. Ennen Kyproksen jakoa 1970-luvulla Famagusta oli suosittua matkailualuetta. Vanhankaupungin kupeessa kohoavat Varoshan aavekaupungin komeat hotellit, jotka jäivät tyhjilleen. Turkin vallattua Kyproksen pohjoisosat. Varosha on suljettu matkailijoilta, mutta rapistuneita aavetaloja voi tiirailla Famagustan rannalta. Kaupungin modernilla hotellien täyttämällä alueella asui lähinnä kyproksenkreikkalaisia, kun taas turkkilaistaustaiset asuivat lähinnä historiallisella muurien ympäröimällä alueella. Kaupungin rajat olivat miehityksen jälkeen vuosia suljettuina ulkopuolisilta. Vuoden 2003 jälkeen siellä on ollut mahdollista vierailla. Osa kaupungista on edelleen suljettua aluetta.

Linnoituksin suojattu kaupunki pystyi vuoden ajan puolustautumaan Turkin valloitukselta. Sittemmin monien isännättömiksi jääneiden hylättyjen rakennusten keskeltä löytyy goottilaisen arkkitehtuurin helmiä (mitä niistä nyt sitten on jäljellä). Entiset loistokkaat kirkot on joko hävitetty tai muutettu moskeijoiksi. Tämä moskeijaksi muutettu Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty katedraali rakennettiin vuosina 1298-1312 goottilaiseksi katedraaliksi, jonka mallina oli ranskalainen Reimsin katedraali. Kun Lusignan kuninkaat oli kruunattu Nikosiassa he saivat tässä katedraalissa symbolisen ”Jerusalemin kuninkaan” arvonimen.

Katedraalin julkisivua koristaa suuri ruusuikkuna. Kerrotaan Pyhä Birgitan saarnanneen täällä kristillisen yhteisön tuhlaavaisuutta vastaan. Turkkilaisten valloitettua kaupungin vuonna 1571 katedraali muutettiin moskeijaksi, joka sai nimensä voittoisan armeijan päälliköltä Lala Mustafa Pashalta. Voittajat rakensivat minareetin kirkon vasempaan torniin. Katedraalin vieressä on ajanlaskijan koppi. Muslimeille kuukalenterin seuraaminen on välttämätöntä, jotta voidaan määritellä juhlien ja varsinkin paaston ajat. Ramadaninkin ajankohta vaihtelee vuosittain.  Kirkon valkoiseksi maalattu sisätila käsittää 12 pylvään kannattaman goottilaisen kattoholvauksen. Oikeassa sivulaivassa on vaatimaton minbar (saarnatuoli).

  Ruusukkoikkunat ovat värittömiä ja seinä valjun harmaa.

Tässä välissä kävimme syömässä lounaan kirkon vieressä olevassa ravintolassa. Ihan maukkaita turkkilaisia lihapullia.  Ravittuina jatkoimme kaupungin tutkimista. Eikä tarvinnut mennä kauas. Katedraalia/moskeijaa vastapäätä on toisen kirkon rauniot Venetsialaisen palatsin vieressä. Paljoa ei ole enää jäljellä Lusignan kuninkaiden ja venetsialaisten kuvernöörien entisestä palatsista. Kivimuurien sisälle on rakennettu parkkipaikka. Hieno kehys autojen parkkeeraamiseen! Namik Kemalin aukion puolella seisoo kolmikaarinen julkisivu neljän Salamiista tuodun graniittipylvään kannattelemana. Keskimmäisen kaariholvin yläpuolella on Kyproksen venetsialaisen sotapäällikön, Giovanni Renierin vaakuna. Vuosina 1873-76 muurin vasemmassa osassa sijaitsi vankila, johon oli teljetty sulttaanin määräyksellä turkkilainen runoilija ja näytelmäkirjailija Namik Kemal. Paikalla on nyt museo. Kolmikaarisen muurin oikealla puolella näkyy lähde, joka kuuluu osana vuonna 1601 rakennettuun Jafar Pashan kylpylään. Jafar Pasha rakennutti kaupunkiin vesijohdon, johon myös lähde liitettiin. Alkuperäinen lähde tuhoutui, joten kuvassa näkyvä on kopio.

Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko muutettiin moskeijaksi turkkilaisten valloitettua kaupungin. Kirkon vieressä on opastaulu, jossa kerrotaan, että kirkko on rakennettu famagustalaisen Simon Nostranon rahoilla, jotka hän ansaitsi vuosina 1358-69 Syyriaan tekemältään matkalta. Ottomaanien aikana kirkosta tehtiin Sinan Pasha –niminen moskeija. Siirtomaavallan aikana rakennuksesta tehtiin vehnävarasto, mistä syytä sitä alettiin kutsua nimellä valkoinen moskeija. Oppaan mukaan Famagustassa on ollut keskiajalla 365 kirkkoa. Ihan niin paljon kirkkoja ei sieltä tänään löydy, mutta toki runsaasti enemmän kuin ehdin näkemään tai kuvaamaan.

Etusivu    Muurit