Kypros 12-19.1.2019

Jakautunut Kypros

Mainostuotteiden seassa oli tarjous matkasta Pohjois-Kyprokselle, siis Turkin hallinnoimaan osaan Kyproksen saarta. Matkan edullisuus lisäsi kiinnostusta. Päätimme juhlistaa Merjan 75-vuotispäivää tällä matkalla. Turkilla ei ole oikeutta lentää Euroopasta suoria lentoja Kyprokselle. Sen takia pitää tehdä välilasku manner –Turkkiin, Antalyaan. Sama kone jatkoi Turkin sisäisenä lentona Ercanin lentokentälle Nikosiaan.

Kreikkalainen ja turkkilainen Kypros

Kypros on Välimeren kolmanneksi suurin saari Sisilian ja Sardinian jälkeen. Kaksi kolmasosaa saaresta kuuluu kreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan, loput Pohjois-Kyprokseen. Pinta-alasta vain noin 10 km² on sisävesiä. Merkkasin karttaan punareunaisella soikiolla matkakohteemme ja sinisellä suorakulmiolla kaksi majapaikkaamme.

Koko Kyproksen saaren väkiluvuksi on arvioitu vuonna 2017 noin 1,2 miljoonaa henkeä. Kyproksen tasavallan väkiluku oli 850 000 ja Pohjois-Kyproksen väkiluku 286 000. Saaren turkkilaisväestö asuu Turkin miehittämässä pohjoisosassa, Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa (usein Pohjois-Kypros), jonka itsenäisyyttä ei ole tunnustanut Turkin lisäksi mikään muu maa. Kyproksella sijaitsevat myös ´Ison-Britannian tukikohdat Akrotíri ja Dekéleia. Näiden alueiden välillä on YK:n turvavyöhyke (merkitty sinisellä). Kyproksen saaren suurin kaupunki on kummankin tasavallan pääkaupunkina toimiva Nikosia eli Lefkosía (116 392 as., josta kreikkalaisella puolella 55 014 as. ja turkkilaisella puolella 61 378 as). Muut suurimmat kaupungit ovat kreikkalaisella puolella Limassol eli Lemesós (101 000 as.), Stróvolos (67 904 as.), Lárnaka (51 468 as.), Lakatámeia (38 345 as.) ja Páfos (32 892 as.), ja turkkilaismiehityksen alla olevan pohjoisosan alueella Famagusta eli Ammóchostos/Gazimağusa (40 920 as.), Kyrenia eli Kerýneia/Girne (33 207 as.) ja Mórfou (Mórphou) eli Güzelyurt (18 946 as.)

Saari kuuluu maantieteellisesti Lähi-itään ja Aasiaan, mutta poliittisesti ja kulttuurillisesti sen katsotaan kuuluvan Eurooppaan. Kyproksen pituus on 240 km ja läpimitta etelä-pohjoissuunnassa 75 km. Etäisyys Kyprokselta pohjoiseen Turkin rannikolle on noin 75 kilometriä, itään Syyriaan noin 105 kilometriä, etelään Egyptiin noin 300 kilometriä ja länteen Kreikan Ródokselle noin 380 kilometriä.

Saaren läpi kulkee kaksi vuorijonoa. Pohjoisosan halki kulkee Pentadáktylos-vuoristo. Tróodos-vuoret kulkevat puolestaan saaren keski- ja lounaisosien halki. Pentadáktylos-vuorten korkein kohta on 1 024 m, kun taas Tróodos-vuorten ja koko saaren korkein kohta, Ólympos, nousee 1 953 m:n korkeuteen. Vuoristojen välillä on hedelmällinen Mesaorían tasanko. Saaren rannikko on kivistä saaren pohjoisosassa, kun taas saaren eteläpuolella on paljon hiekkarantoja. Rannikolla on laaksoja, joiden maaperä on hyvin soveltuvaa maanviljelykseen. Viljelykelpoista maata on noin 46,8 % saaren pinta-alasta. Joet ovat olemassa vain sadekausina, jolloin vain voimakkaiden sateiden jälkeen niihin muodostuu virtaavaa vettä.

Saaren varhaishistoria

Varhaisimmat merkit neoliittisen kauden asutuksesta Kyproksella ovat noin ajalta 8000 eaa. Varhaisin löydetty kiinteä asutuspaikka tunnetaan nykyisin nimellä Choirocoitia. Sen talot olivat pyöreäpohjaisia, ja sen asukkaat elivät maanviljelyllä ja karjan kasvatuksella. Kypros siirtyi khalkoliittiselle kaudelle 3000-luvulla eaa. ja alkoi myös viedä kuparia viimeistään vuosituhannen lopulla. Kypros on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien kuparistaan, ja maan kreikkalaisesta nimestä juontuu myös suomenkielinen nimi kuparille.

Pronssikaudella Kyproksen kulttuuri oli yhteyksissä Kreetan minolaiseen kulttuuriin. Kreikkalaiset perustivat saarelle siirtokuntia jo mykeneläisellä kaudella eli myöhäisellä pronssikaudella viimeistään 1200-luvulta eaa. lähtien. Kreikkalaisten perustamat valtakunnat olivat kaupunkivaltiomaisia kuningaskuntia, joita oli kymmenkunta. Niihin kuuluivat muun muassa Salamis, Amathus, Kurion, Marion, Pafos ja Soloi. Mykeneläisperäinen asutus lisääntyi Kreikan niin kutsutun doorilaisvalloituksen jälkeen, jolloin saari vaikuttaa toimineen eräänlaisena mykeneläisten pakopaikkana. 800-luvulta eaa. lähtien Kyprokselle perustivat siirtokuntia myös foinikialaiset, joiden tärkein kaupunki saarella oli Kition. Saari hellenisoitui eli kreikkalaistui kauttaaltaan 300-luvulta eaa. Lähtien. Hellenistisellä kaudella saari kuului Ptolemaiosten hallitsijasuvulle. Vuonna 58 eaa. saaresta tuli osa Rooman valtakuntaa. Siitä tuli roomalainen provinssi, jota hallittiin Pafoksesta.

Myöhempi historia

Rooman valtakunnan jakautuessa 385 jaa. Kypros jäi osaksi Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa. Saaren tärkeimmäksi kaupungiksi tuli Salamis. Bysanttilainen aika kesti Kyproksella lähes kahdeksansataa vuotta. Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli valtasi saaren kolmannen ristiretken aikaan vuonna 1191. Rikhard myi saaren Temppeliherrain ritarikunnalle, joka puolestaan myi sen valtakuntansa menettäneelle Jerusalemin kuninkaalle Guy de Lusignanille. Länsivaltojen hallitseman saaren keskukseksi muodostui Nikosia.

Vuonna 1489 Välimeren kaupunkimahti Venetsia otti Kyproksen hallintaansa. Vuodesta 1570 aina vuoteen 1878 saari oli puolestaan osa Osmanien valtakuntaa. Vuonna 1878 Kypros siirtyi Britannian hallintaan. Kypros itsenäistyi vuonna 1960 presidenttinään arkkipiispa Makarios III. Se ajautui kreikkalais- ja turkkilaisväestön väliseen sisällissotaan vuonna 1963. Sota kesti kolme päivää ja päättyi aselepoon, jota valvomaan YK asetti kansainväliset rauhanturvajoukot (UNFICYP) vuonna 1964. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilasjuntan tukeman vallankaappauksen jälkeen. Turkin miehittämät alueet julistivat itsenäisyyden vuonna 1975 ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon. Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3 saaresta, on kansainvälisesti tunnustettu, ja Turkki ei puolestaan tunnusta tasavaltaa.

Kyproksen tasavallasta tuli Euroopan Unionin jäsen 1. toukokuuta 2004. UNFICYP -operaation rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen.

Matkakohteet ja hotelli

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Kaya Artermis –hotelli saaren koillisosan alkupäässä meren rannalla. Kaya Artemis oli Suomen eduskuntatalon kokoinen loistohotelli, jossa päärakennuksessa oli respa ja oleskelutiloja sekä kuntosali ja saunat uima-altaineen. Muihin rakennuksen osiin emme tulleet tutustuneeksi. Päärakennuksen seinää koristaa mahtava pylväsrivistö. Rakennuksen takana on pitkä rivi hotellihuoneita kahdessa tai kolmessa kerroksessa. Siellä on myös katettuja käytäviä ja antiikkia jäljitteleviä veistoksia sekä meren rannassa iso uima-allas ja ravintolarakennus. Näin hienossa hotellissa emme ole koskaan ennen olleet. Ymmärtääkseni Turkin valtio sponsoroi jollain lailla turistibisnestä, jota tekisi mieli kutsua melkein turismiteollisuudeksi. Matkat tehdään halvoiksi perushinnaltaan, mutta kahtena ohjelmattomana päivänä tarjotut retket ovat vähintään normaalihintaisia. Ne ovat parhaita retkikohteita eikä niistä kannata jäädä pois, jos saaren kulttuuriin haluaa todella tutustua.

Etusivu    Seuraava