Palmusunnuntai, Kaislaranta (Lappeenranta), perhepäivä 4.4.04

1.vsk Joh 12:12-24

Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: - Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu: - Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla. Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.

Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: »Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.» Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo - sen, joka oli Galilean Betsaidasta - ja sanoivat: »Me haluaisimme tavata Jeesuksen.» Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.

Jeesus sanoi heille: »Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.»

Menen ainakin osittain mielikuvituksen puolelle, jos sanon, että oli siellä Jerusalemissa käymässä myös kreikkalaisten joukossa eräs pariskunta, joka halusi juhlistaa hopeahääpäiväänsä eksoottisella matkalla. Tämän mielikuvitusleikin teen lähinnä tämän perhepäivän kunniaksi.

 Koska pariskunta oli kotoisin antiikin kuuluisasta kulttuurikaupungista Ateenasta, he kiinnostuneina tutkivat Jerusalemin historiaa ja kulttuuria. He olivat myös kiinnostuneita juutalaisten uskonnollisista tavoista. Olihan heidän kotikaupungissaan kaikenlaisia jumalankuvia joka kukkulalla ja jumalatkin muodostivat perheitä, joissa ei eletty suinkaan sovussa. Ateenassa sai kulkea jumalankuvien perässä ihan vapaasti ja temppeleissä. Niinpä kreikkalainen turistiryhmä kuvitteli, että kai täällä juutalaistenkin pyhässä kaupungissa saa mennä kaikkialle, mutta yllätyksekseen he havaitsivat, että sisäänpääsy temppelin varsinaiselle sisäpihalle on heiltä kielletty. Sitä heidän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Senkin he oppivat, että juutalaisuudessa ei ole kuin yksi ainoa Jumala. Jumalalla ei ole sukupuolta eikä niin muodoin perhettä.

Turistijoukko sai kuitenkin muuta ajateltavaa kesken kaiken, kun he osuivat näkemään mielenkiintoisen uskonnollisen kulkueen. Yksi mies ratsasti pyhään kaupunkiin aasilla kansanjoukon heiluttaessa käsissään palmunlehviä ja levittäen vaatteitaan ratsastajan tielle. Samalla he lauloivat suuren isänmaallisen innostuksen ja uskonnollisen hurmoksen vallassa jotain laulua, jossa toistui sana Hoosianna. Eräältä kreikkaa puhuvalta mieheltä, jonka nimeksi osoittautui Filippos, he saivat selville vähän jutun juonta. Tämä aasilla ratsastava herra oli kuulemma Nasaretin kaupungista kotoisin oleva Jeesus, joka on mitä suurimmalla varmuudella Jumalan kansansa keskelle lähettämä Pelastaja.

Kreikkalaiset halusivat oitis kuulla enemmän Jeesuksesta ja puhutella häntä. Jos olisi ollut kamera, niin he olisivat napanneet kuvan. Filippos kääntyi vielä erään toisen miehen puoleen, jonka nimi oli Andreas tai jotain sinnepäin, pyytäen näin tukea kreikkalaisten toiveelle päästä Jeesuksen luo. Taisi Andreas olla vähän Mestarin sisäpiiriä. Sitä kreikkalaiset eivät varmaan ehtineet saada selville, että nämä kaverukset olivat kotoisin Galileasta, samasta kalastajakylästä, vaikka olisihan sen voinut arvata. Oliko jo aika ulkomaalaisten kohdata hänet, joka oli sanonut itsestään: "Minä olen maailman valo." Liekö Filippoksen ja Andreaan ajattelukyky ehti näin pitkälle? Ei ollut vielä aika. Jeesuksella ei ensinnäkään ollut nyt kerta kaikkiaan aikaa. Toiseksi hänen aikansa osoittautua maailman valoksi ei ollut vielä tullut. Nyt oli hetki Ihmisen Pojan kirkastua.

Kreikkalaiset joutuivat tällä kertaa pettymään, mutta kun tämä tapaus on kerrottu kauniilla kreikan kielellä kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa, joka on ladattu kreikkalaisella filosofisella käsitteistöllä, niin on todettava, että viimeistään silloin tuli kreikkalaisten aika kuulla Jeesuksesta, kun Johanneksen evankeliumi levisi kreikkalaiseen maailmaan. Mutta siihen tuli kyllä menemään niin pitkä aika, että nämä evankeliumissa mainitut kreikkalaiset olivat jo ehtineet manan majoille. Olivatkohan he enää elossa silloin, kun yksi kristityksi kääntynyt juutalainen, nimeltä Paavali, useampaankin otteeseen vieraili Kreikassa ja julisti Jeesusta ylösnousseena Herrana? Silloin perustettiin Ateenaankin kristillinen seurakunta

Harmin paikka, että näiltä kreikkalaisilta jäi nyt kuulematta tämä ainutlaatuinen Jeesuksen opetus. Sanat Ihmisen Poika ja kirkastua olivat teologisesti syvälle ladattuja ilmaisuja, joista meillä ei ehkä ole paljon hajua, mutta Jeesuksen oppilailla oli jonkinlainen käsitys niistä. Tuli heti mieleen Danielin kirja ja sen ennustukset menneistä suurvaltakunnista, joille Daniel antoi kaikille pedon kuvan. Ne olivat diktatorisia, ihmiskunniaa korottavia, juutalaista kansaa orjuuttavia, jopa nöyryyttäviä valtoja: Assyria, Babylonia, Media ja Persia. Heidän julmuuttaan, raakalaisuuttaan ja sadistisuuttaan kuvasivat yliluonnolliset petoeläimet: leijona kotkan siivin, karhu kolme kylkiluuta hampaissaan, neljäsiipinen ja -päinen leopardi ja rautahampainen, kymmensarvinen peto. Näkijällä oli myös mielessään kuva petovaltojen jälkeen tulevasta ihmiskasvoisesta, lempeästä, humaanista ja armollisesta vallasta. Petovaltojen aika on päättymässä. Koittaa uusi aika. Ihmisvoimin tämä uusi aika ei voisi koittaa. Tarvittaisiin Jumalan interventiota, asioihin puuttumista. Hän pystyttää uuden valtakunnan lähettämänsä Vapahtajan kautta. Oli muitakin kirjoja, jotka kuvasivat tätä koittamassa olevaa kulta-aikaa. Oli esim. Heenokin kirja, joka toistuvasti puhuu Ihmisen Pojasta. Heenokin kirjan mukaan Ihmisen Poika tulee suuressa jumalallisessa voimassa, kukistaa kaikki muut valtakunnat ja pystyttää tilalle juutalaisvaltakunnan.

Ihmisen Poika toi juutalaisen kuulijakunnan mieleen Jumalan lähettämän voittoisan Messiaskuninkaan. Tällainen Messiaskuva oli epäilemättä Jeesuksen oppilaillakin.

Jeesuksen sanat "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan" oli kuin dynamiittipaukku. Kuulijakunnassa kävi kohahdus. Nytkö alkaa tapahtua? Nytkö hän viimein toteuttaa messiaaniset aikeensa ja marssittaa joukkonsa Jerusalemin kaduille? Jeesuksen sanojen viesti hänen kuulijoilleen oli ihan eri kuin hänen tarkoittamansa viesti. Jeesuksella oli mielessään kärsivän Messiaan kuva. Puhe kirkastumisesta viittasi Jeesuksella ristiin. Hänen kuulijoidensa tajunnassa se tarkoitti, että kaikki maailman kansat kohta polvistuvat hänen edessään. Jeesuksen mukaan ei vielä ollut maailmanlähetyksen aika. Ei ollut vielä kreikkalaisten aika kohdata maailman Vapahtajaa. Se aika oli tuli tuleva vähän myöhemmin, Kristuksen ristin ja ylösnousemisen jälkeen.

Jeesuksen opetuspuhe, jolla hän viittasi kärsimykseensä ja kuolemaansa oli sellaista, että hänen oppilaansa saattoivat ymmärtää se vasta jälkeenpäin. Mutta sitten se olikin ihan selvä. Jeesuksen opetuksen mukaan elämä tulee vasta kuoleman kautta. Vehnänjyvä on täysin eloton ja hedelmätön, kun sitä tyytyy vain pitelemään kädessään. Jos oikein arvostaa vehnänjyvää, sen voi panna vaikka kaapin päälle kunniapaikalle. Sitä voi vaikka säilyttää lasikupissa, johon panee kannen päälle, niin näkee, että siellä se on turvassa. Mutta mitä hyötyä ihmiselle on vehnänjyvästä lasikupissa kaapin päällä? Ei mitään. Jyvä pitää haudata kylmään maahan likaisen mullan sekaan ja hylätä se sinne kuolemaan. Sitten voi vierähtää pitkä aika. Voi unohtaa koko vehnänjyvän. Kunnes eräänä päivänä huomaan oraan, joka päivä päivältä kasvaa ja jonain päivänä tuottaa runsaan sadon. Alkukirkko kasvoi räjähdysmäisesti, ei marttyyreista huolimatta, vaan heidän tähtensä. "Marttyyrien veri on kirkon siemen." Johanneksen evankeliumin lukijoilla oli jo tästä kokemusta. Heidän oli helppo ymmärtää Jeesuksen sanat sekä Jeesusta että kristillistä kirkkoa koskevana yleispätevänä totuutena. Ajatusta voidaan soveltaa myös evankeliumin julistajaan. Sinä päivänä kun evankeliumin julistaja unohtaa oman tärkeytensä ja kunnianhimonsa, pyrkimyksensä pitää itseään esillä, hän alkaa olla Jumalan käytössä. Ensin pitää kuolla itselle voidakseen olla Jumalan käytössä.

Elämää ei voi säilöä. Elämä on tarkoitettu käytettäväksi ja kulutettavaksi. Kerrotaan evankelista Christmas Evansista, joka oli aina työssä. Hänen ystävänsä neuvoivat häntä säästämään itseään, ettei hän kuluisi ja palaisi loppuun ennen aikojaan. Evankelista vastasi: "Parempi palaa loppuun kuin ruostua." Ranskan kansallissankari Joan d'Arc puolestaan tunsi aikansa lähestyvän loppuun, koska hänellä oli paljon vihamiehiä. Hän rukoili Jumalaa sanoen: "Minulla on aikaa enää jäljellä ehkä vain vuosi, käytä minua niin kuin tahdot."

Mitähän maailmasta olisi tullut, jos kaikki ihmiset olisivat vain etsineet omaa mukavuuttaan, itsekästä etuaan ja henkilökohtaista urakehitystä. Maailma on velkaa niille ihmisille, jotka laskelmoimatta antoivat itsensä ja voimansa, ehkä nuoruudesta alkaen Jumalalle ja toisille ihmisille. Voi olla, että voimme säästää voimiamme ja pitkittää elämäämme suojelemalla itseämme vaivannäöltä ja rasitukselta. Olemme hengissä , mutta elämmekö?

Jeesus tahtoi myös sanoa, että palveleminen on suurta. Maailma muistaa pitkään ihmisiä, jotka ovat uhranneet elämänsä rakkauden palveluun. Kerrotaan eräästä Mrs. Berwickistä, joka toimi Liverpoolin Pelastusarmeijassa. Päästyään eläkkeelle hän muutti Lontooseen. Tuli sota ja ilmaiskut. Ihmisille heräsi ajatus, että Mrs. Berwickin luota löytyy turvapaikka. Vaikka Mrs. Berwick oli vanha ja hän oli jo elämäntehtävänsä täyttänyt, hän tunsi, että niin kauan kuin elämää on, on syytä tehdä jotain. Niinpä hän hankki pienen ensiapulaatikon ja pani oveensa ilmoituksen: "Jos tarvitset apua, koputa oveen!" Siinä oli kristillinen asenne lähimmäisiin. Liian monen ihmisen elämän tarkoitus on vain elää itselleen ja saada itselleen etua niin paljon kuin voi, maksimoida menestyksensä. Heistä voikin tulla rikkaita ja menestyviä, mutta yksi asia on varma: heistä ei voi tulla rakastettuja. Rakkaus on todellisinta rikkautta.

Jeesus tuli juutalaisten luo ja tarjosi heille uutta haasteellista elämäntapaa. Juutalaiset etsivät voittoa, kirkkautta ja kunniaa. Jeesus näki kirkkauden koittavan ristillä. Jeesus opetti, että elämä tulee kuoleman kautta, tuhlaamalla elämä, palvelemalla. Elämän kadottamisen ja pelastamisen paradoksi osoittautuu tarkemmalla ajattelulla totuudeksi, jonka ymmärtää tavallisella talonpoikaisjärjellä.

Etusivu    Pääsiäisjakso