4. paastonajan sunnuntai Taipalsaaren seurakuntasali 19.3. 2023

Virret: 205:1-5, 59, 330: 1- , 451, 958, 324:4-6.

Joh. 6: 24-35

Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: »Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?» Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.» He kysyivät: »Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?» Jeesus vastasi: »Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.»
He sanoivat Jeesukselle: »Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'» Tähän Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.»
He sanoivat: »Anna meille aina sitä leipää.» Jeesus sanoi: »Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.»

Kiitän kutsusta tulla entiseen kotipitäjääni, joka on yhä kesämökkipitäjäni. Kun vakituinen asuntoni on ihan Taipalsaaren rajalla, en ole katsonut tarpeelliseksi muuttaa tänne kesäksi vakituisesti asumaan. Taidan kuulua siihen sukupolveen, jota ei uusi sukupolvi enää tunne. Minun sukupolveni viettää eläke-elämää, joka merkitsee vähän paluuta lapsuuteen. Meidän viime syksynä pidetyn teologikurssikokouksemme aiheena oli Nyt ihmettelen tässä. Aiheeseen liittyvä sarjakuvastrippi tiivisti elämän etenemistä lapsuudesta vanhuuteen. Tämä on paluuta lapsuuteen: lapsena ihmettelee kaikkea - nuorena halveksii kaikkea – aikuisena tietää kaiken, kunnes… - huomaa vain lapsen toimineen oikein. 

Olen siis palannut lapsuuteen ja alan taas ihmetellä kaikkea. Päivän evankeliumissa riittääkin ihmettelemistä. Jeesus ruokkii suuren ihmisjoukon, enemmän kuin koko Taipalsaaren väkiluvun suuruisen ihmisryhmän, viidellä leivällä ja kahdella kalalla. En lähde ihmettä selittelemään, en kieltämään enkä puolustamaan. Minulle riittää, että leipä, ruoka, on se, mitä ihminen elääkseen tarvitsee. En ole henkilökohtaisesti joutunut kokemaan nälänhätää. Sodan jälkeen varhaislapsuudessani oli kyllä ankeaa. Kaikesta oli pulaa. Leipäkin oli tiukassa. Muutto Taipalsaarelle vuona 1952 oli suuri muutos. Isäni sai hyväpalkkaisen viran. Talon ja tontin osto merkitsi tosin parin miljoonan velkaa, niin että oli oltava aika tarkkana eikä tuhlailuun ja mässäilyyn ollut varaa.  

Nälänhätää olen nähnyt lähetystyövuosinani Etiopiassa, jossa sain olla Taipalsaaren seurakunnan nimikkolähettinä. Nälkä ei Etiopiassa koskettanut kaikkia. Vähätuloisille ja pelkällä oman maan tuotolla eläville nälkä oli katastrofi. Nälänhädän aikana Etiopiaan lappasi väkeä Euroopasta katsomaan nälänhätää ja kuvaamaan hädänalaisia ihmisiä. Ilmiötä kutsutaan nimellä nälkäporno. Nälänhädän näkeminen ja kuvaaminen tuntui eksoottiselta elämykseltä. Nälkäturisteilla oli mukanaan runsas määrä säilykepurkkeja, joilla taattiin oma ruokahuolto. Kirkon työkeskuksessa saattoi oleskella eurooppalaisten lähetystyöntekijöiden hyvävaraisissa ja vieraanvaraisissa kodeissa. Monet lähetystyöntekijät keskeyttivät muun työnsä ja siirtyivät nälänhädän auttamisverkostoihin. Minä jatkoin työtäni raamattukoulun opettajana ja hiippakunnan taloudenhoitajana. Eihän raamattukoulun oppilaita voinut ajaa minnekään. Se oli kaiken lisäksi sisäoppilaitos, jossa oppilaita oli myös ruokittava. Nälänhätäavustusvarat kulkivat kauttani ja minun oli maksettava palkat ja avustukset säännöllisesti niihin kohteisiin, mihin ne oli budjetoitu tai korvamerkitty. Nälänhätä säilyi minun ajatuksissani valtavana epäoikeudenmukaisuutena ja epätasa-arvona. Toisilla on leipää yltä kyllin, toisilla taas ei ole. Moni sanoo, että näinhän on Suomessakin: leipä jakautuu epätasaisesti. Vähättelemättä maamme ongelmia on kuitenkin pakko sanoa, että maailmanlaajuisessa mittasuhteessa meidän epätasa-arvomme on minimaalinen ongelma. Tämän päivän ykkösongelma on se, miten Ukrainan vilja saadaan kuljetettua nälänhädästä kärsivään Lähi-itään ja Afrikkaan. Eilisillan uutisissa kerrottiin, että uusi kuljetussopimus on saatu aikaan, mutta nyt kiistellään siitä, kuinka pitkäksi aikaa sopimus on voimassa. Sodan perusongelma on naapurivaltion paha tahto, kun se sotii Ukrainaa vastaan, jota se ei tunnusta olemassa olevaksi kansaksi ja tekeekin kaikkensa, että se häviäisi maan päältä. On aika paljon makuasia, pitäisikö kutsua ihmeeksi sitä, jos sota loppuisi ja Ukraina saisi tuottaa viljaansa vapaasti ja kaupata sitä kaikille tarvitseville. Eikö se olisi puhdasta järjen ääntä? Näinhän Venäjäkin tekee öljynsä kanssa. Se tuottaa sitä vapaasti ja myy sitä halukkaille. Tuhannen miljardin kustannukset aiheuttavan sodan menoilla maailman nälkäongelma ratkeaisi kerta heitolla, mutta nyt sama summa vaaditaan vielä vaurioiden korjaamiseen. Koko maailma maksaa Venäjän taistelua. Jos ihmettä etsitään, niin suuri ihme on se, kun joku häpeää ja katuu tekojaan, pyytää anteeksi ja haluaa hyvittää rikoksensa. 

Viiden tuhannen hengen ruokkiminen, ns. leipäihme, on muista Jeesuksen ihmeteoista poiketen kerrottu kaikissa neljässä evankeliumissa. Pitää varmaan ajatella, että tämä ihmeteko on koettu tosi merkittäväksi ja käänteentekeväksi tapahtumaksi apostolien ja kaikkien Jeesuksen seuraajien elämässä. Jumalalle on tärkeää luomakuntansa hyvinvointi. Mutta hyvinvointi ei rajoitu vain leipään ja jokapäiväisen elämän tarpeisiin. Evankelista Johannes laajentaa leipä-ihmeen sovellusta ihmisen hengellisiin tarpeisiin Johannes siis hengellistää leipäongelman. Ihminen elää leivästä, mutta ei vain leivästä, vaan myös Jumalan sanan ”leivästä”. Tämä on Johanneksen sovellus lauseelle, jonka Jeesus sanoi kiusaajalle autiomaassa: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Johanneksen evankeliumissa ei muuten ole Jeesuksen kiusauskertomusta. Mutta on tämä kansanjoukon ruokkiminen, minkä seurauksena kansa halusi hänet heti huutaa kuninkaakseen. Se oli Jeesukselle Vanhan Vihtahousun kuiskutusta. Hän ei suostunut vallan houkutukseen. Ei hän tarjonnut leipää ja sirkushuveja päästääkseen johtavaan asemaan. Nykyajan ihmisen taipumuksena näyttää olevan päinvastainen: hengellistä elämää ei tarvita, kunhan ihmisillä on sitä leipää ja kunhan elämä muuten sujuu hyvin ja rauhallisesti. Johanneksen mukaan ihmisten tulee päästä osalliseksi siitä leivästä, jota syömällä ihmissielun perimmäinen nälkä tyydyttyy. Jumalanpalveluselämä on se ruokapöytä, jossa ihmisen kuolematonta sielua hoidetaan ja ruokitaan. Jeesus Kristus on elämän leipä. 

Johanneksen evankeliumissa ei ole myöskään ehtoollisen asetussanoja. Muutenkin Jeesuksen kärsimyshistoria saa Johannekselta uuden aikataulutuksen. Mehän vietämme piinaviikkoa siinä aikataulussa ja järjestyksessä, mikä löytyy synoptisista evankeliumeista eli kiirastorstaina Jeesus syö pääsäisaterian opetuslastensa kanssa ja asettaa siinä yhteydessä pyhän ehtoollisen. Sen jälkeen tapahtuu Jeesuksen oikeudenkäynti ja tuomio yöllä. Perjantaina, sapatin aattona Jeesus ristiinnaulitaan. Johanneksen mukaan Jeesus kuolee sapatinvalmistuspäivänä juuri samaan aikaan, kun pääsiäislampaat teurastetaan. Jeesuksen oikeudenkäynnille jää enemmän aikaa ja tilaisuus pitkien opetuspuheiden esittämiseen oppilailleen, jotka löytyvät Johanneksen evankeliumin 15.- 17. luvuista. Mutta entä se ehtoollinen? Johannes sijoittaa sen tähän ruokkimiskertomukseen. Hän ei mainitsee sanaa ehtoollinen, mutta sisällöllisesti puhe Kristuksen ruumiin syömisestä ja veren juomisesta seuraa päivän lukukappaleen jatko-osassa.  

Pitkäaikaisen kotikirkkoni  Lappeenrannan kirkon sisäkupolissa on neljä Vapahtajamme minä olen –sanaa, yhtenä niiden joukossa tämä: ”Minä olen elämän leipä.”  Se muistuttaa aina siitä, että ilman Jeesusta ihmiseltä jää puuttumaan jotakin, vaikka ylensöisi ja mässäilisi, vaikka eläisi loistossa ja yltäkylläisyydessä. Aina olisi sellainen tunne, että jotain tärkeää ja oleellista puuttuu. Puuttuu yhteys Jumalaan. ”Minun sieluni on levoton, kunnes se saa levon Jumalassa”, kuten kirkkoisä Augustinus on kuolemattomasti lausahtanut. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.” Jeesus on tämän yhteyden välittäjä. ”Yksi on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, Jeesus Kristus”. Hän tyydyttää ihmisessä asuvan iankaikkisuuskaipuun Nähdä hänet on nähdä Jumala. Totella häntä on totella Jumalaa. Ottaa hänet vastaan Vapahtajana on ottaa vastaan itse Jumala, joka ainoastaan voi tyydyttää ihmissielun nälän, sen ihmisen, jonka hän itse on luonut ja jonka sydämeen hän on istuttanut iankaikkisuuskaipuun.

Tämä kaikki korostaa Jeesuksen merkitystä. Yhteyttä Jumalaan ei ole mitään muuta kautta. Jumalalle mieleinen tekokin on uskomista Jeesukseen. Ainakin juutalaiselle kuulijakunnalle tämä asia vaati selvittelyä. Juutalaiset näet uskoivat, että oli olemassa kolmenlaisia ihmisiä: hyviä, pahoja ja niitä, jotka olivat siltä väliltä. Näillä viimeksi mainituilla oli mahdollisuus päästä hyvien joukkoon vain tekemällä yksi hyvä teko. Jeesus ei kuitenkaan antanut hyvän teon kyselijöille luetteloa hyvistä teoista, joita tekemällä saattoi päästä hyvien joukkoon. Tarvittiin vain uskoa Häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Usko on suhde Jumalaan. Uskonsuhteen perusteella tullaan Jumalan ystäviksi. Jumala ei ole enää pelottava tuomari, ei vihollinen, vaan ystävämme ja Isämme, johon saamme luottaa ja olla kuuliaisia. Tästä mahdollisuudesta päästä Jumalan ystäviksi meillä ei olisi mitään tietoa, ellei Jeesus olisi sitä meille ilmoittanut ja ellei hän olisi ansainnut meille pääsyä Jumalan luo kärsimisellään ja kuolemallaan. 

Tällä uudella Jumala-suhteella, jonka Kristus on meille ansainnut, on seurannaisvaikutuksensa: Jumala on rakkaus, ja meidän elämämme sisällöksi ja tarkoitukseksi ei muodostu se, kuinka paljon omistamme ja nautimme elämästä, vaan rakkaus ja lähimmäisten palvelu, joka vastaa Jumalan rakkautta ja palvelumieltä. On anteeksiantamus, joka vastaa Jumalan anteeksiantavaisuutta. Jumala on pyhä ja sen tähden meidän elämästämme on heijastuttava puhtaus, joka vastaa Jumalan pyhyyttä. Meidän on oltava pyhiä, koska Jumala on pyhä. Vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Jumala on viisas ja sen tähden meidän elämässämme on oltava täydellistä antaumusta ja luottamusta, joka vastaa Jumalan viisautta. Koska Jumala on viisas, siksi meidän on hyväksyttävä hänen opastuksensa ja sen oppaan, jonka hän on lähettänyt oppaaksemme. 

Pääsiäisjakso