1.
pääs Joh 20:1-10 Lappeenrannan kirkko
27.3.05
Virret:
84:1-3, 704, 745, 85 (vuorovirsi), 99:1- , 90 (esirukouksen jaksotus), 88:3-4.
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan
Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi
siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja
sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan:
»Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.»
Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria
nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki
käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli
hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän
huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen
vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen
opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.
Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva
kuolleista.
Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.
Kuvittelen
olevani yksi Jeesuksen opetuslapsi, Johannes nimeltään. Hiljaisena lauantaina,
sapattina, kulkevat menneisyyden tapahtumat filminauhan tavoin ajatuksissani.
Minulla
oli erittäin läheinen ystävyyssuhde suuresti kunnioittamani opettajani
Jeesuksen kanssa. Muistan kuin eilisen päivän sen tapahtuman, jolloin olin
veljeni kanssa kalastamassa. Jeesus tuli rantaan: "Lähtekää minun
mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia", hän sanoi. Kutsun
kuultuani raksutti vähän aikaa tyhjää päässäni. Ajattelin, että kaikkea hullua
sitä keksiikin. Mutta olin nuori ja rakastin kaikkea vallatonta ja
ihanteellista. Siitä paikasta läksimme Jeesuksen seuraan. Se oli isälle kova
paikka, kun nuoret riskit miehet lähtivät. Mutta en minä kadu sitä. Näiden
parin vuoden aikana olen oppinut paljon. Olen tajunnut, että Jeesus on todella
Jumalan lähettämä johtaja. Hän on kuin Mooses, joka vei kansan läpi Punaisen
meren ja pelasti sen vihollisistaan. Olen syvästi ihaillut Jeesusta. Hän ei ole
samanlainen kuin nuo homekorvaiset, tekopyhät kirjanoppineet, joiden puheet
ovat niin papyruksenmakuisia ja ulkoa opittuja, että ihan ällöttää. Jeesus opettaa
niin kuin se, jolla on valta. Hänen puheissaan on ytyä ja välillä hän tekee
kerta kaikkiaan ihmeellisiä tekoja. Hän parantaa aivan niin kuin kerrotaan
profeettojen tehneen ennen muinoin. Olemme olleet varmoja siitä, että Jeesuksen
johdolla tapahtuu vielä ihmeitä. Tästä hommasta kehkeytyy jotain.
Kaikki
meni hyvin aina tänne pääsiäisjuhlille tulon asti. Marssimme Jerusalemiinkin
juhlakulkueessa tasan niin kuin profeetoissa kerrotaan. Lauloimme Messiaan
tervehdyslaulua Ps.118, Hoosiannaa. Tunnelma oli korkealla. Torstai-iltana
tunnelma muuttui. Jeesus oli ollut niin radikaali, että hän oli ajanut
uhrieläinten myyjät pois temppelialueelta ja kaatanut rahanvaihtajien pöydät.
Säikähdin silloin ja pelkäsin, että tästä ei hyvä seuraa. Roomalaisille ei
ihmishenki ole kallis, ei ainakaan juutalaisen. Hehän vihaavat ja halveksivat
meitä.
Illalla
tunnelma muuttui uhkaavaksi. Jeesuksen sanoista saattoi päätellä, että hyvää ei
seuraa. Hän näytti jättävän meille jäähyväisiä. Nyt jälkeenpäin sen vasta
tajuaa. Pääsiäisaterian jälkeen menimme Getsemanen kauniiseen puutarhaan vielä
rukoilemaan. Jeesus halusi rukoilla. Me olimme jo väsyneitä. Silloin näimme
yhtäkkiä roomalaisten sotilaiden ja juutalaisten rabbien palvelijoiden tulevan
puutarhaan. Ja mikä yllättävintä! Veljemme Juudas Iskariot näytti olevan heidän
oppaanaan. Hän suuteli Jeesusta poskelle. Mikä hirveä suudelma, petturin
suudelma! Minä olisin täräyttänyt sitä roistoa kuonoon. Helppohan minun on
tosin nyt olla jälkiviisas. Miksi en tehnyt sitä itse silloin? Katselin
tapahtumaa vain sivusta tumput suorina. Jeesus oli niin sovittelevainen ja
rauhallinen - ja lempeä, aivan liian lempeä. Hän eli niin kuin opetti. Siinä se
oli. Hän eli niin kuin opetti. Minä en elä niin kuin opetan.
Kun
Jeesusta vietiin, me opetuslapset luikimme tiehemme. Eilen, sapatin aattona,
opetuslapsista vain minä olin seuraamassa hirvittävää murhenäytelmää. Jeesus
naulittiin ristille. Olin siellä yhdessä äitini ja Jeesuksen äidin Marian sekä
Magdalan Marian kanssa. Jeesus sanoi ristillä riippuessaan äidilleen:
"Nainen, tämä on poikasi." Minulle hän sanoi: "Tämä on
äitisi." Siitä hetkestä tiesin,
että Jeesus osoitti minulle kunniakkaan, mutta velvoittavan tehtävän pitää
huolta äidistään.
Sapatin
jälkeen aamulla tapasin Pietarin. Olimme ihan onnettomina yhdessä, kun
yhtäkkiä saapui luoksemme Magdalan Maria läähättäen: "Ovat vieneet Herran
pois haudasta emmekä me tiedä minne hänet on pantu!" Ehtimättä ajatella
mitään säntäsimme Pietarin kanssa kohti hautapaikkaa. Minä nuorempanani ehdin
ensimmäisenä haudalle ja kurkistin sisään. En nähnyt muuta kuin käärinliinat.
Pietari tulla puuskuttaa paikalle ja astelee sisään hautaan. Minä jään
odottamaan, mitä hän havaitsee. Pietari kiinnittää huomiota siihen, että
Jeesuksen kasvoja peittävä hikiliina ei ole käärinliinojen vieressä, vaan
erillään omana käärönään. Minäkin astun sisälle hautaan. Kun näen, että
Jeesuksen ruumista ei ole haudassa, mutta liinat ovat koskemattomina, minä yhtäkkiä tajuan sen, mitä en koskaan aiemmin
ollut ymmärtänyt, nimittäin Jeesuksen käsittämättömiä sanoja, että
"kolmantena päivänä Ihmisen Poika on nouseva kuolleista." Luulin
aina, että Jeesus puhui jostain vertauskuvallisesta asiasta. Nyt ymmärrän,
ettei tässä tapahtunut mitään muuta kuin tasan se, minkä Jeesus oli jo edeltä
käsin kertonut. Olenpa minä ollut yksinkertainen ja tomppeli. Etten minä tuota
ennen tajunnut! Mitähän tästä asiasta vielä jatkossa seuraa? Uusi toivo alkaa
viritä sisimmässäni ja kiteytyy ajatukseksi: "Se, mikä on vanhaa, on
kadonnut, uusi on sijaan tullut."
Jatkossa
sekä Johannekselle että kumppaneille selvisi paljon. Jeesus ilmestyi heille
ihan ihka elävänä. He tajusivat Jeesuksen elävän. Hän elää. Ottakaa iloisempi
ilme. Nyt on pääsiäinen. Jeesus on noussut kuolleista.