1. pääsiäispäivä Luuk 24:1-12     Lappeen Marian kirkko 8.4.07

Virret: 84: 1, 5-6, 704, 745, 85, 727:3, 91: 1- , 229, 339 94:3.

 

Jeesuksen ylösnousemus

 

1 Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. 2 He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, 3 ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. 4 Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. 5 Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? 6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 7 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" 8 Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

9 Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. 10 Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, 11 mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. 12 Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

 

 

Oli varhainen aamuyö, vielä ihan pimeää. Jos jo sapatti oli laskenut hiljaisen rauhansa kaupungin ylle, niin yö suoranaisesti pysäytti ajan. Vain muutamat naiset viilettivät pitkin Jerusalemin katua. Miksi naiset olivat liikkeellä näin ani varhain? Heiltä oli jäänyt yksi tärkeä asia toimittamatta sapatin pysäyttäessä kaiken toiminnan perjantai-iltana. Eräs korkea-arvoinen kansanedustaja oli hoitanut naisten suuresti kunnioittaman ja ihaileman opettajan Jeesuksen hautaamisen. Naiset olivat olleet paikalla, kun heidän suoranaisesti rakastamansa Mestari oli julmasti ristiinnaulittu. Siitä lähtien naiset olivat  melkein shokissa kykenemättä kunnolla jäsentämään ajatuksiaan ja toimintaansa. Yhden asian he olivat kuitenkin sopineet yhdessä tekevänsä: ennen kuin aurinko nousee, he kulttuurinsa kauniin tavan mukaan voitelevat Jeesuksen ruumiin hyvänhajuisilla yrteillä. Tuoksuvoiteet kuvaavat samalla naisten tunteita kunnioittamaansa opettajaa kohtaan.

Jokaisella naisista oli oma syynsä Jeesuksen ihailemiseen ja seuraamiseen. Magdalan Marialla oli se syy, että Jeesus oli antanut hänelle takaisin hänen elämänuskonsa, hänen, joka oli tuntenut itsensä Jumalan hylkäämäksi ja onnettomaksi ihmisraunioksi, jolla ei ollut enää yhtään hyvää syytä elää jäätyään leskeksi varakkaasta kauppiaasta Magdalan kylässä, Galilean järven rannalla. Mies hukkui myrskyssä Galilean järven aaltoihin. Marian tunsi silloin omankin elämänsä päättyneen. Ajatusta ei lievittänyt hänen ystäviensä muistutus siitä, että jäihän hänelle sentään mieheltään tuntuva omaisuus, jonka avulla hänen toimeentulonsa oli turvattu. Nuori kaunis nainen kuihtui ihan silmissä. Hän oli kuin kuollut elävien joukossa. Suurimman epätoivon hetkellä Marian olkapäälle oli laskeutunut käsi, jonka pelkkä kosketus oli käynyt hänen lävitsensä. Jeesus antoi Marialle toivon, syyn elää. Ehkei Maria osaisi sitä edes itsekään selittää, mikä se syy oli, mutta joka tapauksessa hän oli kerralla muuttunut. 

Nyt oli uusi pimeys vallannut Marian mielen. Jeesuksen kuolema oli erittäin traaginen, julma, aivan hirvittävä vääryys, kaikin tavoin järjetön ja mieletön. Onneksi Marian ei tarvinnut nyt surra yksin. Johanna, Galilean neljännysruhtinaan, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, kuului myös Jeesuksen seuraajiin. Saman Herodeksen taloudenhoitajan vaimo oli Jeesuksen seuraaja, saman Herodeksen, joka perjantaita vasten yöllä oli leikitellyt Jeesuksella ja kohdellut häntä kuin vierasta sikaa. Mitäpä Johanna mahtoi miehensä kierolle ja tunteettomalle isännälle? Vallanpitäjää Johanna halveksi, mutta kiusattua Jeesusta hän ihaili. Siinä olisi opettaja, joka johtaisi kansaa totuudenmukaisesti ja Jumalan tahdon mukaan. 

Sitten oli Maria, jota myöhemmin kutsuttiin Jaakobin äidiksi. Jaakobista nimittäin tuli ajan saatossa Jerusalemin seurakunnan johtaja.Maria oli kuitenkin itse asiassa Herran äiti, ja Jaakobia kutsuttiin Herran veljeksi. Viimeisissä vaiheissa äiti ei seurannut poikaansa enää vain äitinä, vaan yhtenä orastavan kristillisen yhteisön jäsenenä, jäsenenä, joka ehkä ansaitsi kuitenkin erityisen kunnioituksen. Äiti alkoi loppua kohti ymmärtää, että hänen poikansa oli todella se, mitä yliluonnollinen viesti oli hänelle kertonut jo lapsen syntyessä. "Häntä oli kutsuttava Korkeimman Pojaksi."

Naiset tulivat Jeesuksen haudalle. Sen verran shokissa he olivat vieläkin, ettei kukaan muistanut hautaa peittävää isoa kiveä, joka oli urassaan. Kiveä he eivät saisi yhteisvoiminkaan liikahtamaan urastaan. Ensimmäinen yllätys-yllätys olikin se, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Astuttuaan hautakammioon, kallioon hakattuun luolaan, jonka seinässä oli syvennys vainajaa varten, he huomasivat, ettei Jeesus ollut siinä. He olivat aivan ymmällä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. “Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?” Sanoiko joku niin? Ainakin se oli osuva kysymys. Varsinkin jälkeenpäin siitä tuli oikein lentävä lause kuvaamaan kristillisen seurakunnan uskoa ylösnousseeseen Herraan. Alkuvaiheessa ei kukaan uskonut sitä eikä odottanut sellaista ennen kuulumatonta asiaa tapahtuvaksi. Magdalan Maria oli ollut kuollut elävien joukossa. Jeesus, joka teki hänet eläväksi, oli elävä, jota ei kannattanut etsiä kuolleiden joukosta. He muistivat Jeesuksen sanoneen: “Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”

Naiset riensivät opetuslasten salaiseen kokoontumispaikkaan. He kertoivat kaiken opetuslapsille. Miehet eivät uskoneet. He ajattelivat naisten olevan shokissa, järkyttyneitä näkemästään ja kokemastaan ja kertovan näkyjä, harhoja. Pietarikin oli siellä toisten kanssa, hän joka oli kieltänyt Jeesuksen. Häpeästään huolimatta Pietari ei ollut vetäytynyt yksikseen, erilleen, ettei tarvitse olla toisten halveksivien ja tuomitsevien katseiden alla. No, eipä toisillakaan olleet sen puhtaammat jauhot pussissa, samanlaisia arkalaisia kaikki. Ei Pietarikaan naisten puheita uskonut, mutta päätti, että otetaan asioista selvä, tutkitaan, mitä on tapahtunut. Aamu oli jo valjennut, kun Pietari juoksuksi pistäen kiiruhti haudalle. Hämmästyksekseen hän näki, että asia oli juuri niin kuin naiset olivat kertoneet. Pietari pani lisäksi merkille, että käärinliinat, joihin Jeesus oli kiedottu, olivat jääneet kammioon. Sitä hän ihmetteli. Jos Jeesuksen ruumis olisi varastettu, olisi todistuskappaleena oleva käärinliinakin viety. Pietari ei vielä uskonut ylösnousemukseen, mutta ei hänellä ollut muutakaan selitystä tapahtuneelle. Vasta kun ylösnoussut Herra itse ilmestyi Pietarille, sitten hän uskoi.

Mies ei usko ennen kuin näkee. Ehkä naisetkaan eivät uskoneet sen herkemmin. Mutta rakkaus, uskon palo Jeesukseen karismaattisena opettajana ja Jumalan tahdon julistajana sai heidät herkemmin rakkauden tekoihin. Mahdollisten uskonvainotoimenpiteidenkään ei voinut odottaa kohdistuvan kovin pian naisiin – siinä voi olla yksi ymmärrettävä syy naisten rohkeuteen seurata Jeesusta aina ristin juurelle asti ja suorittaa rakkauden vaatimat palveluteot vielä kuolleeksi luullulle. Naiset olivat ensimmäisiä Ylösnousseen todistajia. He eivät aluksi osanneet sanoa: hän elää. He osasivat vain sanoa, ettei häntä löytynyt kuolleiden joukosta. Myöhemmin he muotoilivat todistuksensa sanoiksi: Hän on noussut kuolleista. Paikallisesta kulttuurista johtuen ei naisten todistuksella katsottu jatkossa kuitenkaan olevan suurta painoarvoa. Sen tähden usein mainitaan miehet, erityisesti Pietari ensimmäisenä Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana. Rakkauden palvelutyö taitaa kuitenkin yhä edelleen pitää naisia enemmän ylösnousseen askelissa kuin miehiä. Meidän epäuskomme ei palauta Jeesusta hautaan, mutta jättää kyllä meidät itsemme toivottomuuteen. Hyvät kirkkovieraat! Nostakaa päänne, tarttukaa kiinni kristilliseen uskoon ja toivoon. Herra elää! Älkää olko kuin kuolleet elämän voiton edessä? Iloista Pääsiäistä!