1. sunnuntai pääsiäisestä            Lappeenrannan kirkko, 18.4.04

Joh 20:19-31 Raamattusunnuntai

Virret: 89:1-3, 709, Laudamus, 513, 104:1- ,(232, 421), 449.

 

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille!» Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: »Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.» Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: »Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.»
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: »Me näimme Herran.» Mutta Tuomas sanoi: »En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.»
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille!» Sitten hän sanoi Tuomaalle: »Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!» Silloin Tuomas sanoi: »Minun Herrani ja Jumalani!» Jeesus sanoi hänelle: »Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.»
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

 

Aikamoista rupusakkia tämä Jeesuksen seuraajien joukko! Siinä on kieltäjää, kavaltajaa, kiivailijaa eli nykykielellä terroristia, on isänmaanpetturi tullimiestä, naispuolisten seuraajien joukossa ilotyttö - ainakin sellaiseksi oletettu - on epäilijää ym. Useimmat ovat peruskoulun käymättömiä luku- ja kirjoitustaidottomia, köyhiä kalastajia.

Jeesus antoi lähetyskäskynsä Matteuksen mukaan epäilijöille, Markuksen mukaan epäuskoisille ja sydämeltään koville, Luukkaan mukaan ymmärtämättömille, Johanneksen mukaan pelkureille.

Taitaa olla meidän rippikoulumme näihin verrattuna valiojoukkoa! Kuinka Jeesus saattoi kelpuuttaa oppilaiksensa tällaisia tarkkislaisia? Se johtui kai siitä, että Jeesus ei pitänyt niin tärkeänä sitä, millaisia hänen luoksensa tulevat olivat kuin sitä, millaisia heistä voi tulla. Kieltäjästä voi tulla tunnustaja, todistaja, kavaltajasta voi tulla hyvittäjä, terroristista voi tulla rauhanrakentaja, isänmaanpetturista itsensä uhraava maanpuolustaja, pahojen henkien riivaamasta naisesta mielenterveydeltään parantunut, epäilijästä uskossaan vakuuttunut.

Jumalan voima näkyy parhaiten heikoissa, epäonnistuneissa. Usein kelvottomat ja hylätyt eniten kaipaavat muutosta ja antavat Jumalalle tilaisuuden näyttää, mitä hän voi heissä vaikuttaa.

Kuka on (yhä edelleen) tunnetuin suomalainen lähetystyöntekijä? Hän on inkeriläisen maaorjan poika, koulua käymätön, maalainen Martti Rautanen. Hänestä ei osattu katsoa alussa, millainen hänestä voisi tulla. Mutta siitä, mitä hän oli, ehkä pääteltiin, ettei taida kovin kummoinen tullakaan. Hän oli myös tunnettu raamatunkääntäjä, mikä näin raamattusunnuntaina mainittakoon. Martti Rautanen on varmaan Mikael Agricolan jälkeen tunnetuin suomalainen raamatunkääntäjä.

Kertomus Jeesuksen oppilaista jatkuu yllättävänä ripille pääsynä ilman kuulusteluja, katumuksia ja synnintunnustuksia. Mutta syntinsä he kyllä tunsivat ja arvottomuutensa. Ja rippikoulun he olivat suorittaneet perusteellisesti, kaksivuotisen vaellusrippikoulun Israelissa, osan ajasta Galileassa, osan Jerusalemissa, erinomaista havainto-opetusta. Silti jotain oli jäänyt puuttumaan. Usko oli jäänyt tähän asti pään tiedoksi, nyt se laskeutui sydämeen asti. Jeesuksen julistaman synninpäästön sanat kuulostivat oppilaista kuin tämän päivän laululta rippikoululaisille viimeisenä iltana: Sä arvokas ooot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua.

Ihminen on vain tomua, mutta Jumala puhaltaa siihen elämän hengen. Tällä tavalla Jeesuksen oppilaista ja seuraajista tulee Kristuksen todistajia. Jeesus puhaltaa heidän päällensä - tällä sanalla tai toimella on ohjelmallinen merkitys. Se on kuin toisinto luomiskertomuksesta, ihmisen luomisesta. Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Niin elottomasta tomukasasta tuli elävä ihminen. Kun Jeesus puhalsi oppilaidensa päälle Pyhän Hengen, pelokkaista ja arvottomista oppilaista tuli Kristuksen todistajia. Tehtävän antaja antoi myös voiman. Jumalanpalvelukseen, suljettujen ovien sisälle kokoontunut arkajalkojen yhteisö sai uuden voiman, joka muutti heidät. Synninpäästö oli jumalallisen kelpuutuksen julistus.

Opetuslapset lähetettiin yhteisestä jumalanpalveluksesta toimittamaan samaa tehtävää maailmaan, kertomaan ihmisille yleisestä, kuolemaan tuomittujen syntisten armahduksesta, joka on kuningas Jeesuksen valtuutuksella julistettu.

Yksi arkajalka ei ollut paikalla, kun ylösnoussut Vapahtaja antoi toisille uuden voiman. Hänen nimensä oli Tuomas. Tuomaasta on tullut käsite - "tuomasmessu", "epäilevät tuomaat". Monet papit antavat pojalleen nimen Tuomas. Mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että heikkoon ja epäilevään on helpompi samaistua kuin kovaan, ehdottomaan ja itsevarmaan. Toisaalta papit joutuvat opiskelussaan käymään läpi purevaa ja säälimätöntä uskonkritiikkiä, niin että jotkut epäilevät opiskelun opettavan enemmän epäilemään kuin uskomaan, mikä pitää jossain määrin paikkansakin.

Tuomas on mielenkiintoinen hahmo. Nykyään on taipumus ajatella Jeesuksen seuraajien olevan jalat maasta irti olevia sinisilmäisiä unelmoijia ja haihattelijoita. Yksi sellainenkin ehkä joukosta löytyi, mutta muut olivat tavallisia realisteja. Tuomas oli pessimisti. Hän uskoi vain huonoimman vaihtoehdon. Hän on nykyajan ihmisen kuva Jeesuksen oppilaiden joukossa, ihminen, joka ei usko ilman varmoja ja aistein havaittuja, omakohtaisia kokemuksia. Hän vastusti hurskastelemista. Jos hän ei kerran uskonut, niin hän ei sanonut uskovansa. Hän oli johdonmukainen ja ehdoton rehellisyydessään. On parempi olla rehellinen epäilijä kuin epärehellinen uskova. Oikeastaan Tuomas oli rehellinen etsijä. Epäilijöitä on kahta lajia: 1) niitä, jotka eivät edes vakavissaan pyri totuuteen. Epäilystä tulee silloin älyllistä hienostelua ja keikarointia. Epäilystä tulee elämäntapa, hedelmätöntä skeptisismiä. Sellaisen ihmisen uskontunnustus alkaa sanoilla "minun mielestäni". Tämä on tosi asiassa pakenemista totuudesta. "Etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä." Suomalainen kulttuurieliitti harrastaa tällaista skeptisismillä keikarointia ja kunnia-asiana on "laitoskirkkoon" sitoutumattomuus. Tämä ajattelu on heijastusta muodissa olevasta ajan kyynisestä ja pessimistisestä ilmapiiristä, joka suosii kylmää ja tunteetonta välinpitämättömyyttä. Helsingin yliopiston Vanhan testamentin professorin Timo Veijolan mukaan Raamatussa nykyajan postmodernin teologian edelläkävijä on Saarnaajan kirja, joka julistaa pessimismiä, katoavaisuutta, turhuutta, tarkoituksettomuutta, hyödyttömyyttä ja mielettömyyttä. Saarnaajan käyttämä kielikin on voimakkaasti talousterminologian leimaama. Niin kuin TV-uutiset ovat nykyään laajennettuja talouspoliittisia katsauksia.. Millään muulla ei ole uutisarvoa. Kirkolla on uutisarvoa vain silloin kun jossain oletetaan riideltävän tai munataan pahasti. Jumalalle ei nykyään anneta edes tilaisuutta näyttää, mitä hän voi elämässämme tehdä! Ei uskota mihinkään - ja se on hienoa! Rippikoululainenkin sanoi taannoin olevansa ateisti. Sen hän sanoi kuuluvasti, ylpeyttä tuntien, koska hän edusti mielestään jaloa aatesuuntaa. Uskontoa onkin parina kolmena vuosikymmenenä pilkattu ja nälvitty. Ja se pilkkaaminen on kulttuuria ja taidetta, jota ihaillaan. Tuomas ei edustanut tällaista epäilijää.

2) Hän kuului siihen toiseen epäilijöiden joukkoon, joka etsii vilpittömästi ja vakavasti suurempaa ja eheämpää totuutta. Se ei ole vain älyllistä ajatusleikkiä, vaan etsintää, jossa koko elämä on panoksena. Tällaiselle ihmiselle totuus ei ole vain tietämistä, vaan tekemistä, kuuliaisuutta totuudelle. Jeesus sanoo: "Joka tekee minun Isäni tahdon, hän tulee tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani."

Epäily voi olla myös hedelmällistä. Tieteellinen tutkimus menee eteenpäin vain asettamalla aiempi tieto kyseenalaiseksi. Teologista tutkimusta vastustetaan nykyään senkin takia, että pelätään paljastuvan joitakin epämiellyttäviä totuuksia. Minä en kuulu siihen joukkoon. Uskon, että tiede korjaa virheensä ja ylilyöntinsä ja, että totuus tekee etsijänsä vapaaksi.

Kun Tuomas, epäilijä, vakuuttui Ylösnousseesta, hän teki siitä myös johtopäätöksen. Hän tunnusti Jeesuksen omaksi Herrakseen ja Vapahtajakseen. "Minun Herrani ja minun Jumalani" ovat oikeat sanat, niin kuin tänä vuonna ilmestynyt wichinkielinen Raamattu nimeää koko kirjan 'oikeiksi sanoiksi'.

Usko ei ole jumaluuden tiedollista hyväksymistä, vaan uskonsuhde. Vanhoissa maalauksissa ja veistoksissa Tuomas tunnetaan siitä, että hänellä on suorakulma kädessään (esim. Helsingin tuomiokirkko).

Häntä luonnehditaan näin suorana ja jämptinä miehenä, joka ei tyydy siihen, että asiat ovat vähän sinne päin, miten niiden oletetaan olevan. Se ei riitä: asian pitää olla juuri tasan niin kuin sen väitetään olevan. Asia on voitava mitata, tarkistaa. Jeesus ei pitänyt jämptiyttä pahana.

Evankeliumin Tuomas-episodi päättyy meitä koskettavaan hyvin tärkeään kohtaan, Jeesuksen sanaan: "Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. "Se ei ole varsinaisesti moite Tuomaalle hänen epäilystään, vaan muistutus meille, jotka olemme samassa asemassa kuin Johanneksen evankeliumin vastaanottaneet 3. sukupolven kristityt: Meille ei ole suotu apostolien etuoikeutta olla Ylösnousseen silminnäkijä-todistajia. Meidän on luotettava toisen käden lähteeseen. Ennen kaikkea meidän on luotettava kirjoitettuun sanaan. Raamattu on minulle kokoelma niiden ihmisten autenttisia kokemuksia, jotka elivät yhdessä Jeesuksen kanssa ja olivat pettyneet Jeesuksen kärsimiseen ja kuolemaan, sillä parhaissa unelmissaankaan he eivät osanneet odottaa kuolleen ylösnousemista. He olivat kaiken toivon menettäneitä ja vakuuttuivat ylösnousemuksesta vasta Herran kohdattuaan. Me emme voi samalla tavalla kohdata Ylösnoussutta. Meidän on odotettava ajan rajan toiselle puolelle uskon vaihtumista näkemiseksi.

Nyt kohtaamme Herran sanassa ja pyhässä ehtoollisessa, joissa hän itse on läsnä ja joissa Pyhä Henki toimii ja välittää uskon. Tuomas oli ollut pois seurakunnan kokouksista, mistä johtuen hän myöhästyi niistä kokemuksista, jotka toisilla jo oli. Parasta olla läsnä usein, ettei jää jäljelle muista! Jos haluat kokemusta Ylösnousseen läsnäolosta, hakeudu jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle. "Autuaat ovat ne jotka uskovat, vaikka eivät näe!"