2. pääsiäispäivä 13.4.2020 (pöytälaatikkosaarna)

Joh. 20: 11-18

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
    Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

Televisiossa esitettiin dokumentti Pyhän haudan kirkosta Jerusalemissa. Kuvausryhmän mukana vieraileminen on ihan riittävä käynti tässä pyhiinvaelluspaikassa. Todellinen käynti merkitsee näet valtavaa tungosta ja jonotusta. Paikkaa hallinnoi noin viisi kirkkokuntaa, joista merkittävimmät ovat kreikkalaisortodoksinen kirkko, Armenian ortodoksinen kirkko ja roomalaiskatolinen kirkko. Siihen aikaan, kun tämä paikka löydettiin, ei ollut olemassa kuin yksi kirkko. Paikan löysi keisari Konstantinuksen äiti Helena 300-luvulla. Jeesuksen haudan ja ristin löytö tapahtui legendaarisesti ihmeen kautta.

On tietysti ihan mahdollista, että tämä paikka on ollut Jeesuksen haudan paikka, mutta mitä merkitystä sillä on, kun Jeesus kerran nousi kuolleista ja poistui haudasta. Pyhiinvaelluskohteesta on tullut eri kirkkokuntien välinen kiistakapula. Kukin tavoittelee haudan omistusoikeutta lisätäkseen oman kirkkokuntansa valtaa ja arvostusta. Riitely johti siihen, että muslimivallan aikana haudan avaintenvalta jäi muslimien käsiin ja on yhä edelleen.

Meidän ei tarvitse eikä kannata tehdä pyhiinvaellusmatkaa Jerusalemiin. Voimme vain evankeliumin kuulemisen mukana olla ajatuksissamme kulkemassa haudalle yhdessä kolmen Jeesuksen oppilaan kanssa. Ensimmäisenä heistä haudalle meni naispuolinen oppilas, jota ei löydetä Jeesuksen kahdentoista miesoppilaan joukosta. Hän oli Jeesuksen riivaajahengistä parantama nainen, joka oli löytänyt merkityksen elämälleen sen muutoksen kautta, minkä Jeesuksen kohtaaminen oli hänessä vaikuttanut. Evankelista Johanneksen mukaan hän meni ihan yksin voitelemaan Jeesuksen ruumiin. Ei tullut mieleen ajatus, että haudan lukkona on suuri kivi sen lisäksi, että hauta on sotilaiden vartioima. Eipä ollut enää kiveä haudan suulla eikä vartijoitakaan. Maria oli yllättynyt ja hätääntynyt. Hän riensi juoksujalkaa Jeesuksen läheisimpien oppilaiden Pietarin ja Johanneksen luo kertoen yllätyksestään. Miehetkin lähtivät haudalle kilpajuoksua ja Maria kipitti heidän perässään, vaikkei pysynyt ihan miesten vauhdissa. Kun Maria tuli haudalle, olivat miehet jo poistuneet sieltä. Ensimmäisen pääsiäispäivän evankeliumi kertoi tapahtumasarjan etenemisen tähän kohtaan saakka ja mainitsi miesten panneen merkille, että hauta oli tyhjä; vain Jeesuksen käärinliina oli tyhjänä käärönä jäänyt paikalle.

Kun Maria nyt kurkisti sisälle hautaan, hän näki siellä kaksi valkopukuista enkeliä. Enkelit kysyivät: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Maria huomasi Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tietenkään voinut uskoa sellaista mahdolliseksi eikä kyyneliltään voinut muutenkaan nähdä kirkkaasti. Hän luuli takanaan olevaa henkilöä puutarhuriksi, joka kysyi: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria kertoi haluavansa löytää Jeesuksen ruumiin. Kun takaa kuului puhuttelu omalla nimellä, Maria, tämä tunnisti takana olevan henkilöksi, jonka piti kaiken järjen mukaan olla kuollut. Tunnistuksessa palautuu mieleen evankeliumissa aiemmin esille tullut Jeesuksen opetus Hyvästä Paimenesta (Joh. 10:3-4): Lampaat tuntevat Hyvän Paimenen äänen, kun tämä kutsuu niitä nimeltä. Me kuulumme Magdalan Marian ohella niihin Jeesuksen seuraajiin, jotka tunnistavat Hyvän Paimen äänen julistetussa sanassa. Ei meidän tarvitse mennä pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin kuullaksemme Paimenemme äänen. Paimen on ottanut meidätkin laumaansa jo pyhässä kasteessa. Siinä hän on puhutellut meitä omalla nimellämme ja ottanut meidät armoliittoonsa. Olemme Magdalan Marian kohtalotovereita myös siinä, ettemme saa syleillä Ylösnoussutta Jeesusta: Älä koske minuun! Marian kosketuskiellosta on tullut kuuluisa sanonta ”Noli me tangere!” Kuulostaa ihan koronaviruksen varotoimelta. Kun nämä sanat laittaa hakukoneeseen, tulee pitkä luettelo sanonnan kulttuurihistoriallisesta jäljestä ja monta tapahtumaa esittävää taidemaalausta menneiltä ajoilta aina nykypäiviin asti. Euroopan katolisista kirkoista voi löytää sekä noli me tangere-maalauksia että Magdalan Marialle pyhitettyjä kirkkoja. Hämeenlinnan kirkossa näyttää olevan Alexandra Frosterus-Såltinin maalaama alttaritaulu Ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisestä Magdalan Marialle. Vanhin säilynyt Magdalan Marian kuva Suomessa on Hattulan keskiaikaisen kivikirkon holvissa säilynyt kalkkimaalaus, joka on peräisin piispa Arvid Kurjen ajalta noin 1510–1522. Siinä Magdalan Maria on kuvattu hetkenä, jona hän luulee ylösnoussutta Jeesusta puutarhuriksi, ja Jeesus sanoo arvoitukselliset sanat: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo”. Jeesus myös käskee Mariaa viemään sanan veljille.

Suomalaisissa 1800-luvun alttaritauluissa Magdalan Maria on kuvattu kauniina nuorena naisena polvistumassa tai kumartumassa Golgatan ristin juurelle äärimmäisen tuskan ja kauhun lamaannuttamana. Jeesuksen äiti Maria on kuvattu arvoperspektiivin mukaan ylempänä ristin juurella seisomassa. Magdalan Maria on kuvattuna esimerkiksi Isojoen, Janakkalan ja Lapuan alttaritauluissa (tosin vain ristin juurella surevana). Albert Edelfeltin tunnettu maalaus Kristus ja Mataleena vuodelta 1890 kertoo suomalaiseen syysmaisemaan sijoitettuna Raamatun episodin kansallisromanttisena muunnelmana.

Noli me tangere, Fra Angelico. San Marcon luostarin fresko, Firenze

 Kreikankielinen alkuteksti ei tarkoita kirjaimellista kosketuskieltoa, vaan enemmänkin kieltoa: ”Älä takerru minuun. ” Tämä kielto liittyy Jeesuksen puheen jatkoon. Hän on menossa Isän luo. Maria ei tule vielä Isän luo, vaan jää tänne. Näin on myös meidän laitamme. Jeesus on mennyt Isän luo. Me jatkamme elämäämme tässä ajassa. Jeesuksen ylösnousemus oli Jumalan, Isän, luo menemistä,siirtymistä aivan uuteen todellisuuteen, kirkkauden maailmaan. Sanoista ”Minun Jumalani, minun Isäni ja teidän Jumalanne ja teidän Isänne” käy ilmi se välimatka, joka erottaa korotetun Kristuksen meistä. Ylösnousseena ja korotettuna Herrana Jeesus on seurakunnassaan läsnä ja meitä kaikkia lähellä. Opetuslapsi Tuomas edustaa vielä sitä Jeesuksen kanssa vaeltanutta oppilasjoukkoa, joka oli kosketuksissa häneen ja sai kohdata Ylösnouseen Herrankin koskettamalla hänen haavojaan. Marian mukana elämme apostolien jälkeistä aikaa, vaikka Maria kyllä eli juuri apostolien aikaa. Naisena häntä ei laskettu apostolien joukkoon. Mutta oikeasti hän oli ensimmäinen ylösnousemuksen todistaja. Jeesuksen oppilaat tunnetaan jollain ikävän muiston tuovalla nimellä kieltäjä, kavaltaja, epäilijä. Mariasta ei ole muuta muistoa kuin armahdettu ihmispoloinen, joka ensimmäisenä kohtasi Ylösnouseen Herransa ja lähti viemään hänestä sanomaa toisille opetuslapsille.

Mariasta on viime vuosina tullut hyvin suosittu, suoranaisesti mediaseksikäs Jeesuksen seuraaja. Jonkinlaista potkua tälle kehityssuunnalle on antanut Egyptin Nag Hammadissa tehty gnostilainen Marian evankeliumi-niminen tekstilöydös vuodelta 1945. Magdalan Maria esitetään tekstissä Jeesuksen suosikkioppilaana. Apokryfisessä Filippuksen evankeliumissa Jeesuksen ja Marian suhde esitetään vielä läheisempänä, ja Jeesus esimerkiksi suutelee Mariaa. Kirjailija Dan Brown kehitti manipuloivalla otteella fiktiota Jeesuksen ja Marian suhteesta menestysromaanissaan Da Vinci -koodi. Sen mukaan Magdalan Maria olisi saanut Jeesuksen kanssa lapsen, josta polveutuivat merovingit.

Nämä spekulaatiot saavat jäädä pölyttymään viihdekirjallisuuden arkistoon, ja kristillisten pyhimystarinoidenkin paikka taitaa olla uskonnollisen mielikuvituksen kokoelma. Pysykäämme Raamatun kaanonin niukassa tiedossa. Sen mukaan Magdalan Maria on Ylösnousseen Herran todistaja. Siihen joukkoon mekin saamme kuulua, olimmepa mitä sukupuolta tahansa. Meitä koskee Pietarinkirjeen toteamus: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa (1 Piet. 1:8).” Magdalan Maria edustaa meitä kaikkia senkin vuoksi, että hän oli Jeesuksen ristin äärellä seisoneista ja hänen haudalleen tulleista naisista ainoa, joka ei tiettävästi ollut sukua hänelle. Näin hän edustaa sitä Jumalan seurakuntaa, pyhien yhteyttä, jossa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, ei vapaata eikä orjaa, vaan joka kokonaan on Ylösnousseen Jeesuksen luomus.

 Etusivu     Pääsiäisjakso