Baixa

Baixan ruutukaava-alueen etelälaidalla sijaitsee kauppatori (Praça do Comércio). Tämän valtavan aukio laidalla oli kuninkaanpalatsi 400 vuoden ajan, ja paikallisten suussa se on yhä Terreiro do Paço (palatsiaukio). Vuonna 1501 Emanuel I siirsi kuninkaallisten asuinpaikan P. Yrjön linnoituksesta sopivammalle paikalle joen varteen. Ensimmäinen palatsi, ja sen mukana kirjasto ja 70 000 nidettä, tuhoutuivat  

1755 maanjäristyksessä. Jälleenrakentamisen aikana aukiosta tuli Pombalin uuden Baixan kulminaatiopiste. Uusi palatsi levittäytyi aukion kolmelle laidalle kaarikäytävin varustettuihin rakennuksiin. Vuoden 1910 vallankumouksen jälkeen rakennukset otettiin ministeriöiden käyttöön ja maalattiin vaaleanpunaisella ”tasavallan värillä”. Ne on kuitenkin myöhemmin maalattu taas kuninkaallisen keltaisiksi.

Etelälaidan kahden nelikulmaisen tornin välistä aukeaa Tejo-joen aava. Tämä on aina ollut Lissabonin komein portti, josta kuninkaalliset ja suurlähettiläät ovat rantauduttuaan astelleet marmoriportaita pitkin aukiolle. Palatsiaukion keskellä on Joosef I:n ratsastajapatsas. Sen suunnitteli vuonna 1775 Machado de Castro, Portugalin 1700-luvun johtava kuvanveistäjä. Käärmeitä polkeva hevonen antoi aukiolle sen kolmannen nimen: ”mustan hevosen aukio”. Tällä nimellä paikan tuntevat etenkin englantilaiset matkaajat ja kauppiaat. Vuosien varrella hevonen on kuitenkin patinoitunut vihreäksi.

Vaikuttava riemukaari aukion pohjoislaidalla on portti Rua Augustalle ja Baixaan. Riemukaari, Arco da Rua Augusta, antaa kehykset palatsiaukion Joosef I:n ratsastajapatsaalle. Kaaren suunnitteli arkkitehti Santos de Carvalho sen kunniaksi, että kaupunki toipui suuresta maanjäristyksestä, mutta se valmistui vasta 1873. Helmikuun 1. päivänä 1908 kuningas Kaarle I ja prinssi Luis Felipe surmattiin aukiota ylittäessään. Vuonna 1974 Portugalin armeijan kapinaliike Movimento das Forças Armadas kaappasi aukiolla vallan Caetanon hallinnolta verettömässä vallankumouksessa.

Rossio

Tämä on kaupungin vilkkainta aluetta, erityisesti keskeiset Rossion ja Praça de Figueiran aukiot. Vuoden 1755 maanjäristyksen jälkeen kokonaan uudelleen rakennettu alue on Euroopan ensimmäisiä kaupunkisuunnittelun kohteita. Uusklassiset rakennukset leveiden katujen ja aukioiden varsilla ovat nyt lähinnä konttoreina. Tunnelmasta voi nauttia parhaiten vilkkaassa katukahvilassa.

Palatsiaukion etelälaidalla kulkeva Rua da Prata johtaa suoraan koilliseen Praça da Figueiralle, joka oli Pombalin markiisin jälleenrakennussuunnitelmassa kaupungin päätori. Nyt sitä hallitsee 1900-luvulta peräisin oleva Juhana I:n patsas, jonka jalustan on ottanut omakseen valtava puluparvi. Patsas on Leopoldo de Almeidan suunnittelema vuodelta 1971.

Figueiran aukion vieressä on suurempi Rossion aukio, viralliselta nimeltään Praça de Dom Pedro IV. Aukio on historiansa aikana toiminut näyttämönä niin härkätaisteluille, juhlille ja sotilasparaateille kuin harhaoppisten rovioille inkvisition aikana. Tätä nykyä tapahtumat ovat lähinnä poliittisia mielenilmauksia, ja hillityt pombalilaiset rakennukset on pilattu neonmainoksilla. Katutasossa on matkatavarakauppoja ja kahviloita. Aukion keskellä on itsenäisen Brasilian ensimmäisen keisarin Pietari (Dom Pedro) IV:n patsas. Neljä naishahmoa sen juurella edustavat Oikeutta, Viisautta, Voimaa ja Kohtuutta.

1800-luvun puolivälissä aukio kivettiin aaltokuvioisella mosaiikilla, minkä vuoksi sitä alettiin kutsua ”vierivän liikkeen aukioksi”. Rossio oli ensimmäinen paikka Lissabonissa, jossa tätä käsin hakatuista harmaista ja valkoisista kivistä tehtyä kuviota käytettiin. Nyt siitä on enää jäljellä pieni osa aukion keskellä. Aukiolla sijaitsee Rossion metroasema.

Rossion pohjoislaidalla on kansallisteatteri (Teatro National Dona Maria II), joka näytti olevan ulkosivuremontissa. Teatteri on nimetty Pietari IV:n tyttären mukaan. Uusklassisen rakennuksen suunnitteli italialainen Fortunato Lodi 1840-luvulla. Sen sisätilat tuhoutuivat tulipalossa 1964 ja entistettiin 1970-luvulla. Päätykolmion huipulla on Portugalin kansallisteatterin perustajan Gil Vicenten (1465-1536) patsas.

Rossion aukiolta luoteeseen on Praça dos Restauradores. Aukio on saanut nimensä sodasta, jossa Portugali irrottautui Espanjan ikeestä 1640. Sen maamerkki, komea 30 m korkea obeliski, pystytettiin 1886. Jalustan pronssihahmot edustavat Voittoa, kädessään palmunlehvä ja kruunu (kuvassa) sekä Vapautta. Obeliskin kylkiin on kaiverrettu vapaussodan taistelujen nimet ja päivämäärät. Taustalla oikealla aukion lounaiskolkassa olevan tyylikkään Avenida Palace-hotellin suunnitteli José Luis Monteiro (1849-1942), joka on piirtänyt myös Rossion rautatieaseman.

Aukio pohjoislaidalta alkaa suuri liikenteen valtaväylä Avenida de Liberdade, joka jatkuu aina Pombalin markiisin aukiolle saakka. Vuoden 1755 maanjäristyksen jälkeen Pombalin markiisi suunnitteli Passeio Públicon (julkisen kävelykadun) nykyisen Avenida da Liberdaden alaosan ja Praça dos Restauradoresin paikalle. Nimestään huolimatta puistokadun käyttö oli rajattu yksinomaan kaupungin hienostolle, ja yhteiskunnan vähäosaisten pääsy estettiin muurein ja portein. Liberaalien noustua valtaan 1821 esteet purettiin ja Avenidasta sekä aukiosta tuli koko kansan julkista tilaa.

Nykyinen bulevardi rakennettiin vuosina 1879-1882 Pariisin Champs Elyséesin mallin mukaan. Leveästä puistokadusta tuli kulkueiden, juhlien ja mielenosoitusten näyttämö.

Kadulla on muistomerkki ensimmäisen maailmansodan uhreille. Vaikka Avenidassa on yhä tiettyä eleganssia suihkukaivoineen ja lehvästöjen varjostamine kahvilapöytineen, rauhallinen päiväkävely on käynyt mahdottomaksi. Komea 90 metriä leveä väylä oli ennen kivetty abstraktein kuvioin, mutta nyt sitä halkoo seitsemän autokaistaa. Restauradosin aukion luoteiskulmassa on johdinvaunu Elevador da Glorian ala-asema. Tämä hissi vie siis suoraan hotellimme vieressä olevalle näköalapaikalle São Pedro de Alcantaralle.

Palaan takaisin Restauradores aukion itäpuolelle, missä sijaitsee aukion suuntainen katu Rua Portas de Santo Antão. Kadun pohjoispäässä on toinen johdinhissi Elevador de Lavra, joka vie ylös vastapäiselle kukkulalle. Katua etelään kuljettaessa ohitetaan Museu da Sociedade de Geografia, siirtomaamuseo, josta löytyy Portugalin entisistä siirtomaista tuotu kokoelma. Rua das Portas on Rua Augustan jälkeen Portugalin suosituin kävelykatu. 1400-luvulla tämä katu oli yksi sisääntuloväylä, portti kaupunkiin. Täällä on runsaasti kalaravintoloita.

Kadun varrella sijaitsee Casa de Alentejo. Vuonna 1919 entistetyssä talossa on uusmaurilainen sisäpiha suihkukaivoineen. Ravintola on kaupunkiin Alentejosta muuttaneiden kohtauspaikka. Rua Portas päättyy etelässä São Domingosin aukioon (Largo de São Domingos). Tämä Pyhän Dominicuksen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1241. Aikanaan tämä oli Lissabonin suurin kirkko. Ennen Portugalin tasavallan syntyä 1910 kirkossa vietettiin kuninkaallisia avioliittoon vihkimisseremonioita. Kirkko oli aikanaan inkvisition kotipaikka, jossa italialainen jesuiittalähetyssaarnaaja Gabriel Malagrida teloitettiin vuonna 1761 syytettynä maanpetoksesta. Aiemmin vuonna 1506 kirkon edessä olevalla aukiolla tapahtui verilöyly, jossa tuhansia juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneitä sai surmansa kristityn roskaväen toimesta.

Kirkko vaurioitui vuonna 1531 Lissabonin maanjäristyksessä ja seuraava järistys vuonna 1755 suoranaisesti tuhosi kirkon. Uudelleen rakennettu kirkko vaurioitui tulipalossa 1959. Silloin tuhoutui runsaasti maalauksia ja veistoksia. Kirkko avattiin taas 1994.

Etusivu     Seuraava