Matka Lissaboniin 3-7.10.2024

Cascais

Kahtena päivänä onnistuimme tekemään ekskursion Lissabonin ulkopuolelle, ensin Cascaisiin, johon on matkaa 30 km, sitten Sintraan 25 km Lissabonista. Molempiin pääsee junalla. Cascaisin juna lähtee Cais do Sodren keskusliikenneasemalta; me tosin sattuneesta syystä hyppäsimme junaan Belemin asemalta. Juna oli niin täynnä, että istumapaikan saimme vasta, kun joku ystävällinen henkilö luovutti meille vanhuksille paikkansa. Junalipun tarkastus tuli vasta Cascaisin asemalla, jossa Lissabonkorttia skannatessa portti aukesi.

Cascais on ollut rantalomakohde jo yli sadan vuoden ajan. Siinä on tiettyä loistokkuutta, jota nuoremmista lomanviettopaikoista uupuu. Kaupungin historia näkyy selvästi rannan huviloista, joita vauraat lissabonilaiset rakennuttivat tänne kesäasunnoikseen 1800-luvun lopulla. Tuolloin Ludvig I oli ryhtynyt viettämään kesiään lähistöllä, 1600-luvun linnakkeessa. Nykyaikainen esikaupunki on levinnyt suojaisan hiekkarantaisen lahden ympärille, joka oli esihistoriallinen kalasatama. Kalastuselinkeinoa harjoitetaan yhä, ja kaupunki tuki sitä hiljattain rakentamalla uuden laiturin, johon veneet voivat kiinnittyä myymään saalistaan.

Asemalta oli suuntaviitta vanhaan kaupunkiin. Kuljimme kuvassa näkyvää, lissabonilaistyylistä ostoskatua pitkin, joka oli päällystetty calçadakiveyksellä Rossion aukion mallin mukaan optisesti harhauttavaksi aallokoksi. Tulimme aukiolle, jossa valitsimme yhden ravintolan varjostetun ulkopöydän ruokapaikaksi. Istuuduttuamme kuului loosin takaa suomenkielistä puhetta. Siellä oli suomalaisia, jotka olivat ottaneet lomakohteekseen nimenomaan Cascaisin. Jatkoimme kuitenkin omissa oloissamme nauttimalla lounaan.

Kuljimme tällaisen kauniin rakennuksen ohi, joka näyttää olevan kaupunginmuseo (Museu da Vila), seinässä olevan toisen kyltin perusteella kuitenkin entinen kaupungintalo.

Kaupungin uimaranta sijaitsee keskellä kaupunkia, jossa kaupungintalon lisäksi näkyy Baia -niminen hieno hotelli sekä patsaita. Edessä oleva patsas on Monumento aos Descobrimentos Portugueses. Ilmeisesti tämäkin on löytöretkien muistomerkki, joka liittyy vuonna 1940 pidettyyn Portugalin maailmannäyttelyyn. Näyttelyä vietettiin 800-vuotisjuhlana päivästä, jona D. Afonso Henriques sai ensimmäistä kertaa maan kuninkaan arvonimen sekä itsenäisyyden palauttamisen 400-vuotisjuhlana. Kaupungintalon edustalla oleva patsas esittää D. Pedro I:tä. Hän oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1357–1367. Hänen lisänimensä oli Oikeudenmukainen, mutta elämäkertureiden mukaan hän nautti oikeuden jakamisesta vain silloin kun sai tehdä sen itse.

Uimarannan reunassakin on calçadakiveys.

Kävelimme rantaa pitkin kohti Cascaisin linnaketta (Cascais Citadel), joka on rakennettu 1400- ja 1600-luvuilla puolustamaan Cascaisin rannikkoa ja Tejo-joen suistoa sekä Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan.

Sintra

Matkamme viimeisenä päivänä kävimme Sintrassa. Menimme ensin Raton metroasemalle ja siitä metrolla Espanjan aukion asemalle, josta kävelimme Sete Riosin rautatieasemalle. Siitä juna vei meidät Sintraan.

Sintran dramaattinen sijainti Serran vuoriston pohjoisrinteillä metsäisten rotkojen ja pulppuavien vesilähteiden keskellä teki siitä Portugalin kuninkaiden suosituimman kesänviettopaikan. Kaupungin tunnetuimmat maamerkit ovat Palácio Nacional de Sintran kartiomaiset savupiiput sekä Palácio da Pena, joka on aavemaisen vaikuttava korkealla huipullaan, kun Serra peittyy sankkaan usvaan. Kaksi Hop-on Hop-Off -bussia kiertää näitä kohteita. Kohteita on niin monta, että niitä ei yhdessä päivässä ehtisi kiertää, jos aikoisi niihin myös tutustua.

Sintra valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1995, ja kaupungissa käy tuhansia matkailijoita ympäri vuoden.

Sintran kansallispalatsi kattaa tuhannen vuoden historian, joka luo jännittävän katsauksen ajassa taaksepäin. Käytännössä nykyinen palatsi on noussut esiin monista kuninkaallisista palatseista, ja jopa ensimmäisen rakennuksen perustamisajankohta on edelleen tuntematon. Emanuel I lisäsi maurilaiselle arkkitehtuurille tyypilliset ajimene-ikkunat, joissa on kahden kaaren välissä siro pylväs. Kaksi erikoista kartiomaista savupiippua kohoaa korkealle kuninkaanpalatsin ylle. Juhana I rakensi palatsin pääosan 1300-luvulla paikalle, jossa oli maurien hallintorakennus. Siihen kuuluu keskuskortteli koruttomine goottilaisine julkisivuineen sekä suuret keittiöt savupiippujen alapuolella. Palatsi tunnetaan myös nimellä Paço Real, ja siitä tuli hovin suosituin kesänviettopaikka. Portugalin kuninkaalliset viettivät täällä aikaa 1880-luvulle saakka. Emanuel I:n 1500-luvulla lisäämät osat heijastelevat maurilaista tyyliä. Läpi vuosisatojen jatkunut lisärakentaminen on tuonut palatsiin kiehtovaa kerroksellisuutta, jossa arkkitehtoniset tyylit sulautuvat yhteen.

 Joutsensali on saanut nimensä kattopaneelien koristeista. Ei tiedetä, milloin ne on maalattu, mutta niiden uskotaan olevan peräisin 1300-luvulta, jolloin Sintraa hallitsi suoraan kuningatar Philippa Lancaster osana "kuningattaren maita". Kruunattu joutsen oli Englannin Henrik IV:n, kuningattaren veljen, käyttämä tunnus.

Tässä ulkotilassa erottuu joukosta Gruta dos Banhos, auringolta suojattu nurkka, jonka avulla voit nauttia pation rauhasta. Seinien pienistä rei’istä pursuavat vesisuihkut antavat sille leikkisän ulottuvuuden. 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa rakennettu luola uusittiin 1700-luvulla. Giovanni Grossin työpajalle kuuluva kattostukko esittelee maailman luomisen (keskeinen sävellys), neljä vuodenaikaa (kantelijat) ja mytologisia teemoja.

Harakkasali (Sala das Pegas tai Sala de Dom Sebastião). Juhana I:n väitetään maalauttaneen salin kattopaneelit nuhteena hovin naisille, jotka tuhlasivat aikansa juoruiluun kuin raakkuvat harakat. Tämä kattomaalaus, jota pidetään palatsin vanhimpana, antaa tälle huoneelle nimen. Se sisältää 136 harakkaa, joille kuningas João I (1385–1433) on antanut moton ”Willingly” ja ruusun, joka mahdollisesti viittaa Englannin Lancasterin sukuun, johon kuningatar Philippa (1360–1415) kuului.

Aatelistoa edustavat täällä 72 tärkeimmän suvun vaakunat. Vaakunat heijastavat identiteettejä, joihin yksilöt liittyvät, koska ne ovat sosiaalisen arvon muoto. Tämän huoneen seinät peitettiin 1700-luvulla delftiläistyylisillä kaakeleilla, jotka kuvaavat mahtavia kohtauksia.

Kansallispalatsista kävelimme takaisin rautatieasemalle, jossa etsimme bussia Penan palatsille. No eipähän siellä sitten muuta ollut kuin tämä sama Hop-on/off -bussi, joka kulki myös Kansallispalatsiin. Bussi kierteli pitkin yhä kapeammaksi muuttuvalla vuoristotiellä. Ahtaat olivat paikat ja liikenne kaoottista, mutta selvittiin lopulta 2,6 km matka vuoren huipulle. Huomasimme heti, että Penan palatsiin on pitkä jono. Jonon pituudesta päätellen Penan palatsi on Kansallispalatsia merkittävästi suositumpi ja ilmeisesti arvokkaampi kohde. Olimme kuitenkin viettäneet niin paljon aikaa Kansallispalatsissa, ettei enää jaksanut ajatella toista palatsivierailua edellisen päälle. Otimme pakit ja tyydyimme ottamaan vain valokuvan palatsialueen parkkipaikalta, josta puiden latvuston keskeltä näkyi rakennuksen katto-osia. Palácio da Penaa ympäröi valtava puisto, jonka lehvistön kätköissä on huvimajoja, pienoistemppeleitä ja suihkukaivoja sekä romanttinen mökki, jonka Fernando II rakennutti rakastajattarelleen 1869. Serran korkeimmalta kohdalta Cruz Altalta (530 m) on vaikuttava näköala ympäröivälle tasangolle. Sen läheisellä kalliokielekkeellä on palatsin ja puiston suunnitelleen paroni von Eschwegen patsas. Palatsi rakennettiin 1800-luvulla nuoren kuningattaren Maria II:n, Sachsen-Coburgin ja Gothan Ferdinandille. Sen paikalla oli aiemmin 1400-luvulla perustettu Hieronymuksen luostari, joka puolestaan oli rakennettu Nossa Senhora da Penan kappelin päälle. Puiston ympäröimä palatsi on täynnä erikoisuuksia eri puolilta maailmaa. Tasavallan julistamisen myötä 1910 palatsista tehtiin museo, ja se säilytettiin samassa asussa kuin kuningasperheen asuessa siellä. Penan palatsiin voi hyvin tutustua virtuaalisesti netissä.

Tämän matkakertomuksen voi päättää virteen 390. Virsi yhdistää Psalmin 46 Lissabonin maanjäristykseen. Katastrofi koettiin Suomessa asti järisyttävänä katastrofina. Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius kokosi tietoja tapahtumasta ja sen vaikutuksista. Hän koki tapahtuman Jumalan rangaistuksena ja ajan merkkinä ja muotoili ajatuksensa sanoiksi, jotka ovat nykyisessä virsikirjassa numerolla 390:

3.

Ja vaikka vuorten haudaksi
maan syvyys aukeaisi,
maailma vaikka hukkuisi
tai tyhjiin raukeaisi,
niin vahva, varma turvani
ja kallioni, linnani,
oi Jeesus, olet aina.

4.
Ja vaikka järkkyisikin maa
ja tulva syöksähtäisi
tai raunioita, kuolemaa
vain kaupungeista jäisi,
niin järkkymättä kuitenkin
jää muuri Herran kaupungin.
Se kestää paikallansa.

Etusivu     Takaisin alkuun