Matka Lissaboniin 3-7.10.2024

 

Bairro Alto Baixa Castelo Alfama Antonio & Se
Engracia Estrela Belem Cristo Rei Cascais & Sintra

Belem (< Santa Maria de Belém)
Belem (kuva otettu laskeutuvasta lentoneesta) on lyhenne sanasta Betlehem, joka on sekä kaupungin että siinä sijaitsevan Hieronymuksen luostarin kirkon nimenä. Eusebios Sōfronios Hierōnymus (noin 347 Stridonissa – 30. syyskuuta 420 Betlehemissä) oli pappi, teologi ja historioitsija, joka käänsi Raamatun hepreasta ja kreikasta latinan kielelle. Tämä käännös, Vulgata, on edelleen katolisen kirkon virallinen Raamatun versio. Hieronymus luetaan kirkkoisien joukkoon. Vuodesta 388 alkaen hän asettui loppuelämäkseen Betlehemiin.
Täältä 8 km päässä Lissabonin keskustasta Tejo-joen suulta portugalilaiset karavelit ovat lähteneet purjehduksilleen kohti tuntemattomia maita. Belémin historia on erottamattomasti nivoutunut Portugalin löytöretkien kulta-aikaan. Vuonna 1495 valtaan noussut Emanuel I korjasi laajenevan imperiumin saavuttamat voitot ja rakennutti suureellisia monumentteja ja kirkkoja, jotka heijastivat ajan henkeä. Vivahteikkaan ja manuelistisen arkkitehtuurin kaksi upeinta esimerkkiä ovat Mosteiro dos Jerónimos ja Torre de Belém. Nykypäivän Belém on väljää ja vehreää esikaupunkia, jossa on museoita, puistoja ja joen varressa viehättävä kävelykatu kahviloineen.
Tarkoitus oli mennä Belemissä suoraan Hieronymuksen luostariin, mutta tulimme liian aikaisin. Päätimme luppoaikana katsella ympäristöä ja päädyimme aukiolle  nimeltä Praça Afonso de Albuquerque, lähelle Belemin rautatieasemaa.

Aukio on nimetty 
Portugalin Intian toisen kuvernöörin Afonso de Albuquerquen mukaan, ja sieltä on parhaat näkymät Belémin palatsille. Siinä on kaunis, uusmanuelistinen monumentti, jonka ovat rakentaneet taiteilijat Silva Pinton ja Costa Mota tio. Se vihittiin käyttöön vuonna 1902. Monumentissa on Afonso de Albuquerquen pronssinen patsas ja hänen elämästään kertovat reliefit.  Aukio sijaitsee Belémin palatsin edessä, 1700-luvun alun palatsi (Palácio Nacional de Belém), joka toimii nykyään Portugalin presidentin asuinpaikkana. Palatsin rakensi Conde de Aveiras vuonna 1559, jolloin Tejo-joki ei ollut vielä vetäytynyt, ja palatsin puutarha ulottui joelle saakka. 1700-luvulla palatsin osti Juhana V, joka teki siihen suuria muutoksia. Ylelliset sisätilat sopivat paremmin hallitsijan lukuisten rakastajattarien viihdyttämiseen.Vuonna 1755 suuren maanjäristyksen iskiessä kuningas Joosef I perheineen asui Belémin palatsissa ja selvisi hengissä, vaikka Lissabonin keskusta tuhoutui täysin. Jälkijäristysten pelossa kuningasperhe majoittui väliaikaisesti telttoihin palatsin pihalle ja palatsia käytettiin sairaalana.
Löytöretkien muistomerkki (Padrão dos Descobrimentos) pystytettiin vuonna 1960, kun Henrik Purjehtijan kuolemasta oli kulunut 500 vuotta. Salazarin hallinnon tilaama 52 m korkea muistomerkki kunnioittaa merenkulkijoita, kuninkaallisia tukijoita ja kaikkia niitä, jotka olivat luomassa Portugalin löytöretkien kulta-aikaa. Muistomerkin muoto jäljittelee karavelia ja sen kyljissä on Portugalin vaakunat.  Sisäänkäynnin yllä kohoaa Avisin hallitsijasuvun miekka. Laivan kokassa seisoo Henrik Purjehtija kädessään karavelin pienoismalli. Kahdessa alaspäin viettävässä jonossa monumentin molemmin puolin on kivipatsaita, jotka esittävät löytöretkien aikaan liittyviä Portugalin kansallissankareita. Huomaa valtava kompassi katukiveyksessä muistomerkin edustalla oikealla (näkyy vain osin).



Hieronymoksen luostari (Mosteiro dos Jeronimos)
Hieronymoksen luostari on löytöretkien ajan vaurauden monumentti ja manuelistisen arrkitehtuurin huipentuma. Sen määräsi rakennettavaksi Emanuel I noin vuonna 1501, kun Vasco da Gama oli palannut historialliselta matkaltaan. Luostari rahoitettiin suurelta osin ”pippurirahalla”, mauste-, jalokivi- ja kultakaupasta perityllä verolla. Rakennustöissä oli mukana monia mestariarkkitehtejä, merkittävimpänä Diogo Boitaca, jonka työtä jatkoi João de Castilho vuonna 1517. Luostari oli Hieronymuksen munkkikunnan hallussa vuoteen 1834, jolloin uskonnolliset veljeskunnat lakkautettiin.
Luostarirakennuksen lisäsiipi kuvassa vasemmalla rakennettiin 1850 uusmanuelistiseen tyyliin. Siellä toimii Museu Nacional de Arceologia.
”Luppoaika” kostautui meille siten, että luostarin eteen oli juuri sinä aikana kertynyt tunnin mittainen jono. Merja alkoi jo turhaantua jonottamiseen, mutta se vaiva kyllä sitten palkittiin.
Sisäänkäynti luostariin tapahtui kirkon ristikäytävän kohdalta. Sieltä turistijonoa ohjattiin valittuun kulkusuuntaan.
 

 Ensin meidät johdatettiin luostarirakennuksen toiseen kerrokseen, josta avautui pihanäkymä joka suunnasta käytävää kiertäessä. Luostaripihaa ympäröivä käytävä on João de Castilhon virheettömän manuelistinen luomus, joka valmistui 1544. Kaaria ja kaiteita koristaa hienostunut leikkauskoristelu ja upeat veistokset.

Sitten laskeuduttiin alakertaan, jossa taas kierrettiin samaa pihaa. Yhdessä pihan kulmassa oleva suihkukaivo muistuttaa leijonaa, Pyhän Hieronymuksen heraldista eläintä.

Ruokasalin seiniä peittävät 1700-luvun azulejo-kaakelit. Pohjoisseinän maalaus kuvaa Viidentuhannen ihmisen ruokkimista.

Luulin, että luostarin yhteydessä oleva Santa Marian kirkko (Santa Maria de Belém) olisi kuulunut luostarivierailuun, mutta eipä ollutkaan. Kirkkoon piti mennä tässä kuvassa olevasta sisäänkäynnistä.  Luostarivierailu oli pitkä ja väsyttävä. Siirsimme kirkkovierailun toiseen päivään. Luulimme, että sinne pääsee jonottamatta, kun tulee hyvissä ajoin. Ei auttanut: jono oli niin pitkä, että jouduimme jättämään kirkkovierailun pois ohjelmastamme. Harmi, kun kirkossa olisi ilmeisesti ollut varsinaisen kirkkosalin lisäksi esim. Vasco da Gaman hauta.



Vasco da Gama (n. 1460-1524)
Vasco da Gama purjehti vuonna 1498 Hyväntoivonniemen ympäri ja löysi meritien Intiaan. Kozhikoden hinduhallitsija otti vieraan vastaan timantti- ja rubiinisormuksiin sonnustautuneena eikä ollut vaikuttunut tämän vaatimattomista tuomisista. Silti da Gaman laivat palasivat Portugaliin maustelastissa. Vuonna 1502 hän purjehti Intiaan uudemman kerran ja perusti kauppareitit Intian valtamerelle. Juhana III nimitti da Gaman Intian varakuninkaaksi 1524, mutta tämä kuoli kuumeeseen pian sen jälkeen.

 

 

 Torre de Belem

Emmanuel I:n määräyksestä rakennettiin vuosina 1515-1521 Tejo-joen silloiseen keskikohtaan linnoitettu torni. Tästä manuelistisen arkkitehtuurin helmestä tuli kauppareittejä kartoittaneiden merenkulkijoiden lähtöpiste. Ja Portugalin siirtomaavallan kulta-ajan symboli. Kauneinta tornissa on sen julkisivun koristelu, johon kuuluu kivestä veistettyjä köysikuvioita, ilmavia parvekkeita, maurilaistyylisiä vartiotorneja ja kilven muotoon veistetyt rintavarustukset. Pihakannen alla oleva goottilainen sali on hyvin karu. Sitä on käytetty asevarastona ja vankilana. Tornin yksityishuoneistoissa kannattaa käydä tutustumassa katettuun terassiin ja upeisiin näkymiin.

Torni on aiemmin ollut ulompana joessa, mutta maan pinnan kohotessa sinne pääsee lyhyttä siltaa pitkin.

 

Manuelistisesti koristeltu torni. Merenkulkijoiden suojelija, Turvallisen kotiinpaluun Neitsyt Maria, katselee merelle. Kolmannen kerroksen elegantti italialaisvaikutteinen katettu terassi (renessanssiloggia) tuo puolustustornin ulkomuotoon herkkyyttä. Kolmannen kerroksen seinässä on keskellä Emanuel I:n kuninkaallinen vaakuna, laidoilla armillaaripallot symboloivat Portugalin merenkäynnin perinteitä. 4. kerroksen parvella rintavarustusten koristeena on Kristuksen ritarikunnan risti (näkyy edellisissä kuvissa paremmin).

4. kerroksessa on kappeli (kuva yllä oikealla). Kappeli on arkkitehtonisesti monimuotoisin, koska se on uurrettu holvikatto, jota koristavat ruoteet. Tämä holvi on koristeltu kuninkaallisilla heraldisilla aiheilla, jotka kuvaavat kuningas Manuelin voimaa - kuninkaallinen kruunu on esillä keskimmäisessä kulmakivessä, kun taas armillaariset pallot ja Kristuksen ritarikunnan ristit näkyvät tasorekroneissa. Olkakivet on koristeltu ”liekeillä” ja lehtikoristeella, joka saattaa symboloida aikaa. Tässä huoneessa tai ulkona olevissa vartiotorneissa ja julkisivuissa on nähtävissä muitakin naturalistisia koriste-elementtejä, kuten köyden muotoisia reunuksia, joissa on toisinaan solmuja, mikä osoittaa, että tornin suunnittelija Fransisco de Arruda tunsi manuelistisen koristekielen. Palaamme takaisin ahtaita rappuja alas pohjakerrokseen, jossa on asevarastossa muutama kanuuna. Ulkona on matkamuistojen myyjiä ja rihkamakojuja ja ruohokenttä, jota avautuu maisema joen yli Cristo Rein (Kristus Kuningas) suuntaan.

Etusivu     Seuraava