Matka Lissaboniin 3-7.10.2024


Bairro Alto Baixa Castelo Alfama Antonio & Se
Engracia Estrela Belem Cristo Rei Cascais & Sintra

Estrela

Yhtenä päivänä poikkesin pari km Bairro Altosta länteen kävelyretkelle (merkitty karttaan punaisella katkoviivalla), joka suuntautui Estrelasta Principe Realin kautta Avenida da Liberdaden bulevardille. Retki alkoi siis Estrelasta, joka on enimmäkseen asuinaluetta ja tyypillinen esimerkki länsiosan vauraudesta. Sen itäpuolella on Portugalin parlamentti, mistä maasto kohoaa siirryttäessä Praça do Principe Realille.Tämä kapeiden kujien ja vilkkaan yöelämän alue on tyypillisintä Lissabonia. Harjanteen toisella puolella Jardim Botânico laskeutuu jyrkästi kohti kaupungin keskustaa.



Lähden liikkeelle Lissabonin maamerkkeihin kuuluvalta
Basilica (= katolisessa hierarkiassa tavallista kirkkorakennusta merkittävämpi) Estrelalta. Tämä on kuninkaallinen basilika ja samalla Jeesuksen pyhän sydämen luostari ja muinainen karmeliittaluostari. Estrelan basilika oli maailman ensimmäinen kirkko, joka on omistettu Jeesuksen pyhälle sydämelle.
1700-luvun jälkipuoliskolla Juhana I:n tytär Maria I vannoi rakentavansa kirkon, jos hän synnyttäisi pojan ja kruununperijän. Hänen toiveensa toteutui, ja basilikan rakennustyöt aloitettiin 1779. Poikalapsi, José, tosin menehtyi isorokkoon kaksi vuotta ennen kirkon valmistumista vuonna 1790. Valtava kupolikattoinen kirkko kukkulan laella on yksi Lissabonin huomattavimmista maamerkeistä.Tilavaan ja vaikuttavaan sisätilaan siivilöityy kupolin aukosta valoa, joka hyväilee harmaata, keltaista ja vaaleanpunaista marmorisisustusta.
 
Oikeassa poikkilaivassa on Brasiliassa menehtyneen Maria I:n taidokkaasti veistetty empiretyylinen hauta (kuvassa urkupillistön oikealla puolella).

1800-luvun puolivälissä vastapäätä Basilica de Estrelaa perustettu puisto on Estrelan alueen suosittu keskipiste. Perheet tulevat tänne viikonloppuisin ruokkimaan lammessa uivia sorsia ja karppeja, istumaan rantakahvilaan ja samoilemaan kukkapenkkien, puiden ja muiden kasvien keskelle. Muotopuutarhassa on perennapenkkejä ja pensaita, joita ympäröivät plataanipuut ja jalavat.
 


Keskeisellä paikalla puistossa on vihreä takorautainen orkesterilava, jossa on elegantti filigraanikoristelu (mainostaulut rumentavat maisemaa). Kesällä täällä voi kuulla elävää musiikkia. Paviljonki rakennettiin vuonna 1884 alun perin
Passeio Públicolle, ennen kuin siitä tuli Avenida de Liberdade.

 

Matka jatkuu Rua de Santoa Amaroa pitkin itään laskeutuen jyrkästi Rua de São Bentolle.
 


Parlamenttitalolle johtavalla kadulla on kauniita kaakelijulkisivuja ja antiikkikauppoja.
 

Myös nimellä
Assembleia República tunnettu valtava valkoinen uusklassinen talo rakennettiin 1500-luvun lopulla  São Benton benediktiiniluostariksi. Munkkikuntien lakkauttamisen jälkeen vuonna 1834 rakennukseen muutti Portugalin parlamentti ja se sai nimen Palácio das Cortes. Sisustus on asiaankuuluvan suureellista marmoripylväinen ja uusklassisine patsaineen.



Matka jatkuu Praça das Floresille, joka on tyypillinen lissabonilainen aukio kutsuvine kahviloineen. Aukion poikki kuljettuani jatkan matkaa ylöspäin nousevaa Rua de Olivetoa pitkin, jolla on British Councilin komea palatsi. Olen saapunut mäen päälle Rua da Escola Politecnicalle, josta lähtee yksi sivukatu alaspäin; taustalla siintää jopa Tejo-joki. Polyteknisen koulun upeassa rakennuksessa sijaitsee nykyään Luonnontieteenn historian museo (Museu de História Natural). Sen takana avautuu Jardim Botânico, kasvitieteellinen puutarha, joka olisi ollut varmasti näkemisen arvoinen, mutta eipä aika nyt riittänyt.
 

Saavun hotellimme lähellä olevaan puistoon (
Praça do Principe), jossa on viehättävä magnolioiden varjostama puutarha ja kahvila. Puiston kierrettyäni suuntaan kulkuni jälleen jyrkkään alamäkeen, joka vie Avenida da Liberdaden bulevardille Avenidan metroaseman kohdalla.



Avenida da Liberdaden pohjoispäässä vilkas liikenne vyöryy aukion ympärillä, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”Rotunda”. Sen keskellä kohoaa pöyhkeä Pombalin muistomerkki. Itsevaltainen poliitikko, joka käytännössä hallitsi Portugalia vuosina 1750-1777, seisoo pylvään huipulla. Patsaan käsi lepää leijonan, vallan symbolin, päällä ja se katselee kohti Pombalin suunnittelemaa kaupunginosaa, Baixaa. Jalustaa koristavat allegoriset kuvat, jotka edustavat Pombalin ajamia poliittisia uudistuksia sekä koulutuksen ja maatalouden reformeja. Seisaalla olevat hahmot edustavat Coimbran yliopistoa, jonne Pombal perusti uuden luonnontieteellisen tiedekunnan. Vaikka Pombalia pelättiin, tämä dynaaminen poliitikko vauhditti Portugalin siirtymistä valistuksen aikaan. Alaosan rikkinäiset kivenlohkareet ja hyökyaallot edustavat vuoden 1755 maanjäristyksen tuhoja. Rotundan katukivien koristeena on Lissabonin vaakunaa esittävä mosaiikkikuvio. Monet kaupungin aukioista ja kaduista on päällystetty samanlaisilla mustilla ja valkoisilla mukulakivillä.
Hyvin hoidettu Parque Eduardo VII avautuu aukion pohjoispuolella. Lissabonin keskustan suurin puisto nimettiin Englannin kuninkaan Edvard VII:n mukaan, kun tämä vieraili Lissabonissa vuonna 1902 vahvistamassa Englannin ja Portugalin liiton. Viettävä nurmikenttä on 25 hehtaarin laajuinen. Se perustettiin 1800-luvun lopulla nimellä Parque de Liberdade viereisen puistokadun mukaan. Taitavasti leikatut kuutiomaiset pensasaidat ja mosaiikkikuvioidut kävelytiet kulkevat mäkeä ylös huipulla olevalle näköalapaikalle. Varsin yksitoikkoisen puiston luoteiskolkassa on sen kiinnostavin nähtävyys, Estufa Fria, joka minulta jäi katsomatta. Viidakkomaiset kasvihuoneen eksoottiset kasvit, purot ja vesiputoukset muodostavat vehreän pakopaikan kaupungin kaduilta.



Piti käydä vielä taidemuseossa (Museu Nacional de Arte Antiga), joka sijaitsee pari km Estrelan aukiosta etelään lähellä Tejo-joen rantaa. Täällä säilytetään Portugalin kansallista taidekokoelmaa palatsissa, joka rakennettiin 1600-luvulla Alvorin kreiveille. Vuonna 1770 Pombalin markiisi hankki palatsin omistukseensa, ja se pysyi hänen sukunsa hallussa yli sadan vuoden ajan. Vuonna 1884 rakennus avattiin museona, jonka paikalliset tuntevat yhä nimellä Museu das Janelas Berdes – palatsin alkuperäisten vihreiden ikkunoiden mukaan. Moderni lisäsiipi (mm. nykyinen pääjulkisivu) lisättiin vuonna 1940. Se rakennettiin vuonna 1910-1920 osittain puretun Pyhän Albertin karmeliittaluostarin paikalle. Luostarista oli jäljellä vain kappeli, joka on nyt liitetty osaksi museota. Kävi niin hassusti, että eteisaulassa minua kehotettiin jättämään laukkuni säilytyslokeroon, joten opaskirjani Kaupunkikirjat, Lissabon, WSOY 2009, jäi siis kassin mukana lokeroon. Suurta museota ei jaksa kiertää tutkimalla kaikkia taideteoksia. Opaskirjassa olisi ollut valikoituina merkittävät nähtävyydet ja paikat, joista ne löytää. Minä otin kyllä muutamia sattumanvaraisia kuvia sieltä täältä, mutta yksikään niistä ei osunut kohteeseen, joka olisi pitänyt nähdä. Yhden version museon merkittävimmistä kohteista löytää netistä osoitteella:
http://www.museudearteantiga.pt/colecoes

Siitä näyttää olevan yksimielisyys, että merkittävin kohde on Pyhän Vincentiuksen elämää kuvaava São Vicente de Foran polyptyykki, Portugalin 1400-luvun  taiteen merkittävin teos, joka tuli löytöretkien ajalla kansallisylpeyden symboliksi.

Etusivu     Seuraava