Palatsin sisäpiha tunnetaan nimellä ja Patio de Armas tai Patio de Honor. Keskellä on neljän palmun alla suihkukaivo, josta vesi syöksyy maurilaisaikaan tehdyn kivileijonan suusta. Sisäpihan ylle kohoaa katedraalin länsipääty. Sisäpihan länsilaidalla on Pyhän Annan kappeli. Kappelin vierestä lähtee portaikko linnaan. Sen viileissä saleissa on takkoja ja koko seinän peittäviä flaamilaisia seinävaatteita. Palau de Almudaina on kuningas Juan Carlosin virallinen residenssi hänen vieraillessaan Palmassa.

Kuninkaanpuutarha

Kuninkaanpuutarha (S’Hort del Rei) ei kuulu enää palatsiin, mutta nivoutuu läheisesti Almudainan historiaan. Eräässä vaiheessa sitä käytettiin keittiöpuutarhana, josta saatiin sitruunoita, appelsiineja ja viinirypäleitä kuninkaan ruokapöytään. Siellä pidettiin myös kuninkaan vierailevilta arvohenkilöiltä lahjaksi saamia leijonia, karhuja ja muita eläimiä. Nykyisin linnan muurin alapuolella on rauhallinen hedelmäpuiden ja solisevien suihkukaivojen alue. Puiston vieressä olevalta Avinguda di Antoni Mauralta lähtee kiertoajelubussi. Kävimme tässä kohtaa yhden kahvilan terassilla. Terassilla istuminen maksoi melkein saman verran kuin kahvi. Katu jatku pohjoispäästään Passeig des Born nimellä.

Des Bornin bulevardi yhdistää tärkeimmät ostosalueet katedraaliin ja mereen. Es Bornin nimi palautuu keskiajalle, jolloin tällä kadulla järjestettiin turnajaisia. Alun perin paikalla oli kapea puro, ja nykyinen promenadi tehtiin vuonna 1613, kun joki oli johdettu toisaalle tulvien välttämiseksi. Kadun kummassakin päässä olevat kivisfinksit ja pohjoispään suihkukaivo lisättiin vuonna 1833. Es Bornista on tullut Palman suosituin kävelykatu, jolla järjestetään myös konsertteja, mielenosoituksia ja markkinoita.

Palau March -museo

Palaan nyt kuitenkin takaisin Kuninkaanpalatsin viereen. Siinä on näet Kuninkaallisen aukion (Placa de la Reina) vieressä Palau March -museo. Se on tässä oikealla portaiden vieressä, josta laskeudutaan Kuninkaan aukiolle.

On vaikea kuvitella komeampaa paikkaa tälle kokoelmalle. Se on sijoitettu sisäpihalle katedraalin varjoon. Jokaisen modernin veistoksen teen tai viereen oli sijoitettu nimilappu, joka kertoi teoksen ja tekijän nimet.

Alhaalla edessä oleva pronssitorso lienee Auguste Rodinin (1840-1917) käsialaa. Museossa on mm. musiikkisali ja jouluseimikoelma (El Belen Napolitano), jossa on 2000 puusta, savesta ja rautalangasta valmistettua pienoisveistosta. Napolin Betlehem viitannee italialaiseen seimiasetelma-taiteeseen, joka on itse asiassa alkanut Fransiskus Assisilaisesta. Perinteisten Jeesusta, Maria ja Joosefia sekä enkeleitä, paimenia ja kuninkaita (itämaan tietäjiä) esittävien hahmojen lisäksi kokoelmassa on orjia, majatalon isäntiä, romaneita, kalastajia ja musikantteja. Seimen taustaympäristö ei kuitenkaan ole ajanlaskun alun Betlehemistä, vaan uuden ajan eteläisestä Euroopasta. Katolisen kirkon piirissä joulun keskeinen symboli on seimiasetelma. Tämä kulttuuri on saanut viime vuosina jalansijaa myös Suomessa. Museossa on myös mallorcalaisten kartografien 1500-luvulla piirtämiä karttoja. Keskellä Välimerta sijaitsevassa saaressa oli erityisen tarpeellista kartografia. Museon kulmalla on kahvila hienolla paikalla. Hinnat ovat sen mukaiset.